Sopivan mansellismielinen blogialusta
Uutisissa kerrottiin juuri, että avaruudesta on mitattu heinäkuussa uusi Maapallon lämpöennätys. Edellinen ennätys oli vuodelta 2016.
Tämä uusi ennätys ylittää edellisen ennätyksen peräti 0,04 asteella Celsiusta.
Olisi kiva tietää sen mittalaitteen luvattu tarkkuus, siis ei resoluutio, vaan tarkkuus. Mittaushan tapahtuu avaruudesta, joten senkin luulisi vaikuttavan mittaustarkkuuteen.
Pitää näköjään keksiä mitä hullunkurisempia uutisia korostamaan ”ilmaston lämpenemistä”.
Mielestäni on väärin laittaa lapsia ja nuoria voimaan huonosti ympäristöpaineiden vuoksi. Niin vastuusta kuin usein myös syyllisyydestä suurin osa kuuluu keski-iän ylittäneille päättäjille. Sen jälkeen vastuun valokeilaan tulevat ne ihmiset joilla on mahdollisuus tehdä valintoja. Lasken itseni jälkimmäiseen kastiin.
Ei Muskin keksintöjä
En ole käynyt autokaupassa, ei ole Teslaa alla. Totta puhuen sähköauton omistaminen kyllä kiinnostaisi, mutta en halua sen paremmin katumaasturia kuin myöskään sardiinipurkin kokoista kauppakassia. Minä haluan että autoon mahtuu ihmiset ja tavarat ilman hienostelua ja se sujuu farmarilla. Sellaista on turha sähköautona etsiä ja tietenkin hinnallakin on väliä. Siten jatkan edelleen punaisella diesel-volkkarillani maailman tutkimista. Vain yksi muuttui: tankkiin olen ladannut jo jonkin aikaa Nesteen uusiutuvaa MY-dieseliä. Mikäli kotimaan mediaan on uskominen, tiputan täten hiilidioksidipäästöjäni 90%, eli jopa alle sähköauton lukemien. Maksan toki vajaa parikymmentä senttiä lisää litralta, mutta reilusti vähemmän mitä sähköautoon vaihto maksaisi. Kymppi-pari kuukaudessa hyvään mieleen ja päästöjen vähentämiseen on jotain mihin minulla on varaa ja halua. Kun muistan että samalla vähennän vaihtotaseen alijäämää enkä anna öljyrahoja sen paremmin venäläisille kuin saudeillekaan, hymyni levenee entisestään.
Tietenkään uusiutuva diesel yksin ei pelasta maailmaa. Lisäksi on saatavilla ST1-ketjun tuottama uusiutuva etanoli, joka ei kuitenkaan ole Suomen talvikeleillä kovin hyvä vaihtoehto. Kolmantena pakassa on kotimainen biokaasu, jonka käyttäjiä näistäkin blogeista löytyy. Tietenkin sähköautoillekin on paikkansa, jo nyt etenkin kaupunkiliikenteessä. Kokonaisuus on fiksu paketti, ei yksi näkökulma. Kun puhutaan polttomoottoriautojen kieltämisestä, kielletään väärä asia. Tällä hetkellä moderni dieselmoottori uusiutuvalla polttoaineella on monissa oloissa puhtain tapa ajaa. Ongelma ei ole moderni polttomoottori vaan hyvin vanhanaikainen polttoaine. Ympäristölle haitallinen päästö on tasan yhtä haitallinen, tuli se suomalaisen auton pakoputkesta tai saksalaisen hiilivoimalan piipusta.
Kannatan päästöjen vähentämistä, mitä nopeammin sen parempi ja olen valmis siitä maksamaan. Mitäpä jos muutettaisiin asiaa verotuksen keinoin? Jatkaen hallituksen pohdiskeluista, ehdotan että nostetaan kymmenen vuoden ajan öljypohjaisten polttoaineiden veroa hiljalleen ja ennustettavasti niin, että vähitellen niiden hinta nousee uusiutuvia korkeammaksi. Mielestäni uusiutuvien hintaa ei tarvitse laskea, kunhan eivät tästä hurjasti nouse. Valtiovalta voi porkkanoin laittaa ensin polttomoottoribussit, sitten muunkin raskaan maantieliikenteen myös biopolttoaineiden käyttäjiksi. Toki sähköautoja tulee koko ajan uusia ja esimerkiksi Volkkarin ensi vuoden mallit voivat saada ihan huomattavankin paikan markkinoilta. Kyllä autoilu sähköistyy ilman ukaasejakin ja niin pitääkin. Tämän rinnalla voidaan huolehtia että muukin autoilu vihertyy. Ennen kaikkea, voidaan lopettaa tuo naurettava riitely ja vastakkainasettelu sekä kieltojen huutelu.
Pelastetaan maailma, ei kasvoja
En pidä ilmastohysteriasta terminä, se kun usein implikoi että huoli ilmastonmuutoksesta on turha. Huoli ei ole turha. Vähän on kuitenkin sellainen tuntuma että ajoin iskulauseet ja villit poliittiset lupaukset ovat ilmastoa tärkeämpiä. Ei maailmaa pelasteta panikoimalla eikä jokaisella tieteellisellä mittapuulla katsoen typeriä päätöksiä tekemällä. Ydinvoiman alasajoakin on ajettu monessa paikkaa läpi kuin käärmettä pyssyyn vain jotta poliitikot saavat pelastettua kasvonsa. Jos poliitikko huutaa typeryyksiä, kärsiköön hän niistä seuraavissa vaaleissa. Älköön siitä kärsikö koko maailma.
Minulla on varaa tehdä polttoaineen vaihdos ja monia muita pieniä parannuksia elämäntapoihini. Leijonaosalla keskituloisista on varaa tähän. Valtion ja EU:n on tehtävä osansa jotta tämä optio tulee myös vähävaraisimmille. Meillä on potentiaalia hyvään suuntaan, niin nykytiedolla kuin vielä tulevilla innovaatioillakin. Vauhtia tarvitaan lisää mutta hutilointia vähemmän.
Tiedekeskeisen verkkojulkaisu Quilletten perustaja Claire Lehman totesi hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa palaavan kotiin yhä useammin syyllisyyden olo niskassaan. Poika tuntee syyllisyyttä ja mielipahaa mm. ilmastosta ja siirtomaavallan ajoista. Lähihistoriamme jo muistuttaa toisaalta miten huono idea on opettaa lapset syylliseksi ja toisaalta miten paljon hyvää saisi aikaan erilaisella asenteella.
Niin Suomessa…
YYA-Suomessa ei ollut paljoakaan pulaa neuvostomielisestä opetuksesta. Opetimme lapset rakastamaan itänaapuria ja tuntemaan syyllisyyttä siitä että sotaveteraanien paskiaiset kehtasivat sotia rakastavaa Stalinia vastaan. Veteraanimme saivat elää hylkiöinä vuosikymmeniä, osaamisemme kapeni ja lopulta päädyttiin luomaan rankkoja poliittisia jakolinjoja yliopistoja myöten. Opetimme lapsia rakastamaan massamurhaajaa ja näkemään maailman todella kapeasti. Kun ontto pallo vihdoin puhkesi, koko maa oli melkoisen hukassa, niin hukassa ettemme vieläkään ole uskaltaneet käsitellä 1990-luvun mustia vuosia.
…kuin Saksassa…
Saksalaiseen koulujärjestelmään kuuluu keskeisesti opetus syyllisyydestä juutalaisten kansanmurhaan. Painotus tähän on jopa niin vahva että muut Hitlerin murhaamat miljoonat eivät aina mahdu sivulauseeseenkaan. Tämän myötä Saksa on oppinut rahoittamaan miljardeilla Israelin toimintaa, kääntäen katseen sivuun aina kun siviilejä murhataan. Paitsi että tämä on tehnyt taas uuden sukupolven saksalaisia joilla on verta käsissään, se on myös tuhonnut ison osan historiantutkimusta ja potentiaalia kansainväliseen diplomatiaan. Poliittinen väkivalta on saanut kasvualustaa, rikosseuraamuslaitos toimii ylikierroksilla ja poliisin rinnalle ilmestyi lain yläpuolella toimiva mielipiderikosten tutkinta- ja tuomintalaitos, surkuhupaisasti nimettynä erään vähemmän totuudesta piitanneen henkilön mukaan.
…kuin vähän muuallakin
USA:ssa syyllisyysopetus ja sen jatkotoimet ovat johtaneet ennennäkemättömän rajuihin eriarvoistumisiin ihmisryhmien välillä. Ruotsin syyllisyysmalli on johtanut haluttomuuteen parantaa kotoutumista ja onpa etninen väkivaltakin siellä päässyt melkoisiin liekkeihin. Ihan oma tarinansa on väkivahvan ilmastosyyllisyysopetuksen luonnollinen kääntöpuoli, joka ilmastodenialisminakin tunnetaan. Kun ampuu kovilla, joku ampuu vähintään yhtä kovilla takaisin.
Sekä tietenkin se isoin asia, joka ansaitsee oman kappaleensa: onko se ihme että yhä nuoremmat lapset sairastuvat yhä pahempaan ahdistukseen ja masennukseen, kun päivästä toiseen opetamme heidät vihaamaan itseään ja ruoskimaan itseään vääryyksistä joita he eivät ole tehneet. Sanat eivät riitä kertomaan miten paljon meidän vastuullisiksi väitettyjen aikuisten pitäisi hävetä. Kasvatamme sukupolvea jotka näkevät edessään vain dystopian, tuhon ja kuoleman. Varastimme kokonaiselta lasten sukupolvelta toivon ja uskon huomiseen. Tuo jos mikä on perisynti.
Toivon päälle voi rakentaa huomisen
Tietenkin meidän pitää toimia fiksummin maapallon kasassa pitämiseksi. Se on jättimäinen tieteen haaste joka tarvitsee koko yhteiskunnan voimia. Meillä on semmoisesta esimerkki, 1960-luvulta kun joku pöhkö ajatteli että pitäisi saada ihminen kuuhun. Syyttivätkö jenkit silloin kouluissa nuoria siitä etteivät heidän isovanhempansa käyneet kuussa? Ei, silloin oli toivoa, uskoa siihen että pystymme ihmeisiin, eikä taivaskaan ole enää rajana. Toivo synnytti USA:han kokonaisen sukupolven tiedenaisia ja -miehiä, uusia tieteenhaaroja ja hyvinvointia.
Täytettäköön suuren syyllisyyden tila toivolla, yhteisellä rohkeudella ja globaalilla asenteella jolla ihan joka ikinen – kotimaahan, ihonväriin tai asemaan katsomatta – haluaisi uskoa semmoiseen maapalloon jota kehtaisi esitellä uusillekin sukupolville. Ehkä jopa uusille vieraille. Syyllisyyteen keskittyminen johtaa masentumiseen, kaoottisuuteen ja saamattomuuteen. Toivo johtaa voimaantumiseen, ylös katsomiseen ja käden ojentamiseen uudelle ystävälle. Eiköhän valita fiksumpi polku.
Blogosfäärissä on melko paljon debattia ilmastonmuutoksesta. Moni pitää koko keskustelua ilmastohysteriana tai -alarmismina, osa taas pitää ilmastonmuutosta aiheena joka ylittää kaiken oikeuden kritiikkiin. Kerronpa siis mihin minä tässä asiassa ”uskon” ja miksi, koska huomasin itsekin pohtivani asiaa.
Ilmastonmuutos
Aivan jokainen meistä voi havaita ilmaston voivan huonosti. Sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet. Co2-määrä on lisääntynyt. Säätilat ovat varsin sekaisin. On myös päivänselvää että tämä tulee hyvin kalliiksi yhteiskunnille. Näiden asioiden vahvistamiseen ei tarvita syväluotaavaa erikoistutkimusta, vaan tämän kaiken saa selville yksinkertaisin havainnoin ja tilastoin.
Ilmastonmuutoksen syy
Tämä on asia josta on tiettävästi hieman monitulkintaisuutta, enkä ole ekspertti. Sanoisin että on kaksi kysymystä. Ensin on se, johtuuko ilmastonmuutos ihmisen toimista ja jos johtuu, kuinka suurelta osin. Toinen, usein unohtuva kysymys on se, voiko ihminen toimillaan hillitä sen etenemistä. Tappelemme usein ensimmäisestä, vaikka jälkimmäinen on mielestäni tärkeämpi.
Saasteet
Maapallo on hemmetin saastunut. Saasteet eri muodoissaan aiheuttavat mittavia haittoja, inhimillisiä ja taloudellisia. Tässäkään ei tarvita mitään syväluotaavaa teknologiaa, jokainen Helsingin keskustassa kävelevä ymmärtää ongelman. Jokainen merenrantoja katsova huomaa ongelman. Jokainen hiilivoimalan savupiippu kuvastaa ongelmaa.
Biodiversiteetti
Lajeja kuolee sukupuuttoon huolestuttavia määriä ja vauhti kasvaa. Tässäkin on toki myös luonnollista kiertoa, mutta asuinalueiden kasvu, merien saastuminen, ylikalastus ja etenkin sademetsiin kohdistuvat hakkuut ovat merkittäviä syyllisiä ongelmaan. Oleellisinta on ymmärtää seuraus. Biodiversiteetin heikentyminen heikentää ihmisen elämää. Luonnosta löytyvät ratkaisut niin sairauksiin kuin energiaankin ja lukuisiin kemian, fysiikan, lääketieteen sun muiden alojen haasteisiin. Tuhoamalla eliölajeja tuhoamme itsemme.
Suomen osuus
Tässä asiassa sekä persut että vihreät ovat oikeassa. Toisaalta on typerää sulkea paperikone Suomessa ja avata se kahta saastuttavampana Kiinassa. Toisaalta on typerää jäädä sivuraiteille kehittyvässä vihreässä taloudessa. Suomi elää innovaatioilla joten meidän on oltava tässä muita parempia. Lisäksi vähemmän saastunut Suomi tarkoittaa parempaa huomista kaikille suomalaisille.
Keinovalikoima
Ydinvoiman vastustaminen on yksinkertaisesti typerää. Kaikessa energiapolitiikassa meidän on nähtävä missä olemme – kylmässä pohjoisessa. Tuuli- ja aurinkovoima sopivat tänne mutta eivät yhtä hyvin kuin joihinkin toisiin maihin. Meidän on myös turha sotia biodieseliä tai biokaasua vastaan. Sähköautot sopivat erinomaisesti ruuhka-Suomeen jahka niiden hinnat laskevat, mutta Jyväskylän pohjoispuolella tarvitaan perinteisempiä polttoaineita. Meillä on vihreät ratkaisut siihen, käyttäkäämme niitä.
Imago
Vihreys on trendikästä ja joissain piireissä tämä hurmos omaa uskonnollisia piirteitä. Kritiikille ei ole sijaa vaikka siinä olisi miten paljon tieteellistä pohjaa. On osattava löytää tasapaino määrätietoisuuden ja terveen skeptisyyden väliltä. Globaalisti katsoen meidän täytyy tehdä merkittävästi enemmän kuin nyt teemme. Suomen on pienenä maana osattava diplomatian peli. Kaikkea emme voi korjata, mutta viisaasti korttimme pelaten saamme maallemme kokoaan suuremman painoarvon globaalissa ilmastopolitiikassa.
Lopulta koko ajatukseni tiivistyy tähän. Haluan, että vuoden, tai kymmenen vuoden päästä Suomi on puhtaampi paikka elää kuin mitä se nyt on. Täysin riippumatta siitä mitä muu maailma tekee, haluan että täällä on hyvä olla myös tulevilla polvilla.
Jo muinaisessa Egyptissä kirjoiteltiin nuorison olevan hunningolla. Väärät harrastukset, väärä musiikki, väärä kaikki muukin ovat ajattomia valituksia nuorison suuntaan. Noh, olenpa siis itsekin väärässä, sillä haluan käyttää tämän kirjoituksen kehuakseni nuorisoa.
Greta laittoi lumipallon pyörimään
Luin 18.2.2019 Aamulehdestä pienen jutun ruotsalaisteini Greta Thunbergistä, joka on tullut tunnetuksi koululakosta ilmaston puolesta. Joka perjantai puolen vuoden ajan hän on marssinut valtiopäivätalon eteen. Reilu viikko sitten näin Tampereella myös nuoria samassa hengessä raatihuoneen edessä. Näytin oitis peukkua ja jatkoin vielä hymyllä perään. Eivät he istu valittelemassa sosiaalisessa mediassa, he lähtevät säästä välittämättä julkiselle paikalle, tekevät mietteensä selväksi ja tekevät sen jämäkästi mutta kohteliaasti. Erinäiset aikuiset niin vasemmalla kuin oikeallakin laidalla voisivat ottaa mallia nuorisostamme mitä tulee mielenilmauksen järjestämiseen.
Ympäristötutkimuksesta voidaan toki olla monta mieltä, mutta paljon on myös selvää. Vaikka kaikki vähän kyseenalaisempikin kritiikki nivotaan mukaan, on maailmalla ylivertaisen vahvaa todistusaineistoa sen puolesta että ilmasto voi huonosti. Välittömiä oireita, kuten hengitysoireita ja ympäristömyrkkyjä pystymme aivan itsekin näkemään ja havainnoimaan. Nuorisolla on vahva, opittu, tutkittu ja perusteltu pohja mielipiteilleen ja se on jotain mitä he ovat itse hankkineet. Koulu ei tätä kaikkea tarjoa, tässä on tarvittu omaa päätä ja kykyä hankkia tietoa. Epäilemättä siitä osa on poliittisesti värittynyttä, mutta se on luonnollista. Näytä minulle aikuisten yhteiskunnallisia mielipiteitä joissa ei ole poliittista väriä.
Koska en ole ilmastotieteilijä (ja tuskin tämän lukijatkaan), en pysty puhumaan taustatieteestä varmasti. Pystyn kuitenkin sanomaan, vailla pienintäkään epäilystä, että ilmaston puolesta mieltä osoittavat nuoret ovat tarinan hyviksiä. He ovat hyvän puolella. Heillä on halu tehdä jotain että poliittinen selkäänpuukotus ja kikkailu tekisivät tilaa maailman auttamiselle. Aikuiset tappelevat siitä mitä sanamuotoa julkilausumassa käytetään ja kuka potki hiekkaa toisten kengille. Nuoret eivät pidä machoilua kovin tärkeänä, heitä kiinnostavat teot ilmaston ja luonnon puolesta. He ovat toden totta kertoneet yhtä sun toista keisarin oikeista vaatteista.
Erimielisenäkin mallikelpoista
Ilmastolakosta on tietenkin pitkä matka käytännön toimiin, mutta se on askel hyvään suuntaan. Käsillämme oleva muutos on niin suuri ja päättäjien kadulle jättämä sontaläjä niin valtava, että se paljon parjattu nuoriso on joutunut ottaamaan itse vastuun tulevaisuudestaan. Kun aikuiset ovat nostaneet kädet pystyyn, nuoret ovat muistuttaneet että niin ei sovi tehdä. Tämä ei ole ainoa esimerkki. Olen kulttuuriharrastusten kautta huomannut kerta toisensa jälkeen että nuoret ovat valmiita tekemään paljon työtä saadakseen asioita aikaiseksi. He eivät odota saavansa kaikkea ilmaiseksi. He ovat ahkerampia kuin monet aikuiset.
Ounastelen, että nämä nuoret eivät äänestäisi minua tai puoluettani jos olisin ehdolla (enkä siis ole) ja varmaankin olemme vähän erimielisiä monistakin yksityiskohdista maailman aiheista. Se ei tarkoita ettenkö kunnioittaisi heitä syvästi ja sydämeni pohjasta. Ehkäpä harmaantuvien puoluejohtajien halki kentän kannattaisi lähteä rakentamaan siltoja vielä kun heillä on siihen aikaa.
YLE julkaisi (monen muun tavoin) pari päivää sitten uutisen, jossa vedettiin repiviä otsikoita: ”Yli sadan vuoden tilastot: neljä suomalaiskaupunkia on Euroopan kymmenen eniten lämmenneen paikkakunnan joukossa” (YLE:n juttu).
Luulisi, että toimittajalla/toimittajilla olisi hieman kellot kilkattaneet.
On täysin selvää, itsestään selvää, että Suomen olosuhteissa pitkän aikavälin vuotuiset lämpötilakeskiarvot eivät heittele useita asteita alle sadan kilometrin matkalla. Eivät todellakaan. Näin YLE:nkin lainaama juttu kuitenkin väitti.
Pelkästään edellä mainittu fakta kertoo, että joko datassa tai käsittelyssä on paha virhe, luultavimmin jokin systemaattinen virhe, koska vastaava virhe toistui useiden kaupunkien kohdalla.
Toinen asia, jonka olisi pitänyt kilkutella kelloja, on, että jutussa ilmoitetut luvut eivät alkuunkaan vastaa Ilmatieteen laitoksen tilastoja, jotka toimittajakin olisi löytänyt parilla klikkauksella.
Ai niin, huomasin juuri kun tätä rupesin kirjoittamaan, että alkuperäislähde on jo korjannut ilmiselvät virheet poistamalla räikeimmin metsässä olevat kaupungit kokonaan datasetistään.
Jäämme odottamaan, koska YLE korjaa uutisensa ja millaisilla otsikoilla…
Keräsin tänään 11.9.2017 omista mustaherukkapensaistani mehumaijallisen mustaherukoita ja pistän aamulla mehumaijan ”tulelle”. Vuonna 2016 mustaherukka oli kypsää noin kuukautta aiemmin 14.8. Vuonna 2015 poimin mustaherukat 1.-2.9. mutta silloin meni myöhäiseksi kun oli muka tärkeämpää tekemistä.
Puolukkaa olen tänä vuonna poiminut erittäin valikoiden käsin yhtä puolukkapuuroa varten – keitin sen eilen. Vuonna 2016 keräsin puolukkaa jo säilöntäänkin 26.8. Vuonna 2015 pakasteeseen 6.9. Vuonna 2014 7.9. Nyt ei ole puhettakaan, että voisi poimia säilöttäväksi ensimmäistäkään puolukkaa.