Olen kova innostumaan uusista jutuista, kuten moni lähellä oleva on huomannut. Järjestötehtäviä ja luottamustoimia on kerääntynyt kottikärryllinen ja koen ne erittäin hienona osana elämää. Vaikeinta on oppia sanomaan ei, mutta nyt olen sitä tekemässä.
Ei vikaa, vain erilaisuutta
Ilmoitin viikko sitten asianomaisille, että en ole enää käytettävissä ehdolle puolueen paikallisjärjestön hallitukseen. Ehdinkin siellä olemaan lähemmäs kymmenen vuotta ja aluejärjestön hallituksessakin useamman vuoden. En aio suinkaan lähteä haukkumaan ketään. Näissä on mukavaa ja todella monimuotoista porukkaa, älyllistä keskustelua sekä mahdollisuus oppia paljon hyödyllistä tietoa.
Se mitä puuttui on haaste. Tässähän meitä on onneksi moneen junaan. Esimerkin antaakseni, itselleni on liki mahdotonta vierailla enää nykyään yleisötapahtumassa kävijänä, kun on satamäärin näitä järjestänyt niin ei osaa enää vain olla. Ajatuskin rannalla loikoilusta saa pään räjähtämään. Oma tyylini on ehdottaa asioita, ideoita ja sitten valmistella niitä sille tasolle että niistä voi keskustella. Tämä tyssäsi itseltäni puoluekoneistossa seinään kerta toisensa jälkeen.
Sitten päivänä muutamana tajusin että olin käyttänyt satoja tunteja aktiivista työaikaa vuosien varrella, kirjoittanut puolensataa sivua asiaa, laatinut suunnitelmia ja ideoita – eikä näistä ensimmäistäkään katsottu tai käytetty. Silti huomaan että monia muita asioita tapahtui ja järjestyi, muiden ihmisten toimesta. Selkeästikin tässä on jonkinlainen kulttuuriero, eikä kyse siitä että toiminta on vain laiskaa. En tiedä mikä se kulttuuriero on, enkä saanut tähän selvyyttä. Siten totesin, että turha hankkia itselle pahaa mieltä, helpompi vaan astua sivummalle. Maailmassa on monta tapaa tehdä asioita eikä missään lue että oma tapani on paras.
Asiantuntijuus ja politiikka
Juteltuani muutaman toistenkin puolueiden aktiivien kanssa aloin ymmärtämään jotain muutakin. Puoluepolitiikka on monille paikka poliittisille ambitioille, eli intohimoille. Asioita saa tehtyä, jos ne sitoo tavoitteeseen omasta poliittisesta menestyksestä, oli se sitten vaalimenestystä tai järjestömenestystä. Itseltä tällainen intohimo puuttuu tyystin. Olen järjestöissä ja yrityksissä tottunut siihen, että kerron mitä osaan ja mitä olen tehnyt, sekä tarvittaessa heittelen myös yleisiä ideoita. Tämän pohjalta apuani kysytään. Sitten sitä tarjoan ja aika usein avulleni on käyttöä. Ei aina, mutta usein.
Puolueet eivät kaipaa asiantuntijoita, sillä puolueita ei ole luotu asiantuntijaorganisaatioiksi vaan poliittisen vallan organisaatioiksi. Tästä ei voi syyttää mitään yhtä puoluetta vaan yksinkertaisesti ajatusmallia. Tiede ja faktat ovat alisteisia puolueen tai sen avainhenkilöiden aatteelle. Siten tiede ja faktat halutaan henkilöiltä, joille aate on ytimessä. Ilman intohimoa ei ole myöskään syvää aatteen paloa. Itsellä on se lähinnä aatteiden arvostamista, sellaisten aatteiden ja mietteiden kuten klassinen liberalismi, markkinatalous, skeptisyys, ekomodernismi ja mesenaattitoiminta.
En ole oikeassa, mutta olen hyödyllinen
En todellakaan sano että muut ovat väärässä ja minä oikeassa, en missään nimessä! Enemmänkin tämä on itselleni haaste: jos puolueet eivät ole paikkoja ajaa muutoksia asiantuntijapohjalta, mitkä ovat? Sitten huomaan, että olen jo löytänyt vastauksen ja minulle vastaus on monenlaiset vapaaehtoisjärjestöt. Emme kenties voi muuttaa perustuslakia, mutta voimme saada asioita aikaan. Kun vielä puhutaan järjestöistä, joissa ei ole poliittista ohjausta tai julkista rahoitusta, aikaansaaminen voi olla huomattavankin tehokasta. Toiminta myös mitä ilmeisemmin huomataan, sillä Tampereen Kaupunki jakoi tunnustuspalkinnon eräälle edustamalleni yhdistykselle äskettäin. Oli suuri ilo olla tuota vastaanottamassa.
En halua olla oikeassa, mutta haluan olla hyödyllinen. Haluan myös oppia, ja siksi en todellakaan ole puolueen jäsenkirjaa saksimassa tai siltoja polttamassa. Ehkäpä kaikkein hyödyllisin olen ollut toimiessani puolueen tapahtumissa järjestyksenvalvojana ja sitä hommaan teen vastakin jos pyytävät. Arvostan myös sitä hurjaa tietomäärää, minkä puolue tarjoaa, enkä sitä halua itseltäni evätä. Arvostamissani aatteissa ja puolueen toiminnassa on myös paljon samaa, toki onneksi erimielisyyksiäkin on tai maailma olisi kauhean tylsä paikka.
Toisin sanoen, minä opin jotain, eikä asiasta saa draamaa. Hyvä näin!.