Sähke suoraan Pukki kaalimaan vartijana -osastolta kertoo, että liikunnan vähentäjät valittavat liikunnan vähyyttä. Allekirjoittanut, näin vt. toimittajana, pyytää lisätä pöytäkirjaan että häntä w-tuttaa tämä asia melko paljon. Urheilu on tärkein syy siihen, että kansa liikkuu liian vähän.
Riitoja, vihaa, surua, huonoja esimerkkejä
Ensinnäkin pitää todeta, että jos joku haluaa tehdä uran urheilussa, siitä vaan. Jos joku haluaa ostaa lipun urheilukisaan ja nauttia siitä täysin siemauksin, siitä vaan. Urheilu on ura siinä missä moni muu, ja urheilu on viihdettä siinä missä moni muu. Ihminen voi myös päättää tehdä uraa muusikkona, tai hän voi vapaa-ajallaan käydä rokkikonsertissa. Niin urheilun kuin rokkikonsertin katsominenkin voi tehdä ihmiselle ihan hyvää aika ajoin.
Valtion tukemana urheilua tuputetaan kuitenkin jo lapsesta pitäen. Se on täynnä katastrofaalisia malliesimerkkejä. Toki maailmassa on monta haitallista asiaa, joita rajoitamme, joko hyvän kasvatuksen ja/tai lainsäädännön toimin: sokeri, alkoholi, yms. Ei kaikkea kivaa ja haitallista pidä kieltää, mutta ei sitä jukolauta tukeakaan pidä.
Koululiikunta on edelleen pitkälti urheilua ja sen pahinta mahdollista sanomaa: yksi on paras, muut ovat kasa (alitajunnan sensuroima). Teistä muista ei ole mihinkään! Katsokaa nyt Maija-Petteriä, hän osaa! Olisitte kuten hän! Ja nyt kasataanpa joukkueet, otetaanpa ensin ne parhaat pelaajat ja te jotka valitaan viimeisenä, hävetkää. Olette surkeita ihmisiä! Muutama vuosi tätä niin varmasti on jokaisella suuri into liikkumiseen aikuisiällä. Myös teillä, jotka olette aivan surkeita ihmisiä, ettekä yhtään niinkuin Maija-Petteri.
Sankarin rima on matalalla
Jokainen puoluejohtajakin sitä näyttää esimerkkiä: kyllä hyvä suomalainen istuu katsomossa juomassa kaljaa ja huutamassa lujaa. Kyllä jokainen päättäjäkin sen tajuaa: päästetään kaupallinen urheilu puoli-ilmaiseksi vuokralle parhaisiin paikkoihin parhaisiin aikoihin. Lasten harrastusseura maksakoon kovennettua vuokraa sitä kompensoimaan, ja tulkoon paikalle, siihen huonokuntoisimpaan tilaan, siihen aikaan kun se ei varmasti häiritse kaupantekoa.
Media ylistää ja nostaa jakkaralle niitä menestyneimpiä urheilijoita. Niitä, joille maksoimme että tuhosivat kehonsa jotta olisivat parempia nyrkkeilijöitä. Maksoimme heidän koulutuksen, heidän uran, heidän kulut, heidän viinat. Sitten joku heistä nousi huipulle ja siirsi veronsa Luxemburgiin. Uran jälkeen he tulevat sairaseläkkeelle takaisin Suomeen meidän maksettavaksi, siinä sivussa osallistuen politiikkaan, kertoen ylpeänä miten homot ei kuulu joukkueeseen, maahanmuuttajat ei kuulu Suomeen ja urheiluun pitää lapata sata miljoonaa lisää rahaa.
Sairautta kovalla rahalla
Urheilu on sairasta. Kuten kaljan juonti tai karkin mässäily. Ihminen on sairas ja kaipa sen pitääkin olla sopivassa määrin. Urheilu on politiikkaa – niin, koko urheilukisojen konsepti perustettiin osaksi politiikkaa vuosituhansia sitten. Se ei ole muuta ollut. Eikä sen tarvitse olla. Puolueita tuetaan 35 miljoonalla vuodessa. Se on vähän reippaasti. Urheilua tuetaan noin 200 miljoonalla vuodessa suoraan, moninkertaisesti enemmän välillisesti. Se on, anteeksi nyt vaan, helvetisti rahaa.
Jokainen euro urheiluun on euro pois liikunnasta, kansanterveydestä, positiivisista liikkumisen mielikuvista.
Jokainen julistus kaupallisen urheilun puolesta tukee järjestelmää, jossa jo pikkulapset opetetaan kilpailemaan verisesti tai olemaan surkimuksia.
EI. Meidän on lakattava maksamasta urheilun maksuja. Ne maksakoon jotka haluavat. Sanoman on muututtava. Olympiakomitean kaltaiset, uiguurien kansamurhaa tukevat, hiilivoiman puolesta lobbaavat, orjatyövoimalla rakennettuja stadioneja palvovat, ihmishirviöiden pyörittämät laitokset on työnnettävä laidalta alas. Mieluiten jo eilen.