Tein juuri rämän vuoden ensimmäisen kantarellikastikkeen ja minun mielestäni (makuasia) siitä tuli hyvää. Niiden kaveriksi keitin ensimmäisen kerran tälle syksylle tämänvuotisia perunoita – nyt ne olivat viimein minun mielestäni riittävän suuria. En siedä ”puolukan kokoisia” perunoita.
Kävin eilen aamupäivällä vanhoilta kantarellipaikoiltani erän sieniä. Kun niitä ei mielestäni eilen tullut tarpeeksi, niin hain tänä aamuna vielä lisää eräältä vanhalta paikaltani. Nyt kantarellit alkavat viimeinkin olla täällä päin poimittavissa – olen käynyt monta kertaa katsomassa, että ei vielä.
Kuorin perunat (en tarvitse siihen vastaväitteitä) lohkoin ja pistin kiehumaan ja suolaa perään.
Fiskarsin Suomessa valmistettu erinomainen Hard Face paistokasari lämpenemään, ja halkaisin kantarellit isolle lautaselle. Pannulle reilu köntti voita ja sienet perään. Kääntelyä paistinlastalla.
Kuutioin 400g purkin halpaa Jalostajan Sika-Nauta säilykettä, sekaan ja sekoittelua. Vähän suolaa ja mustapippurirouhetta sekaan. Sekoittelua.
Pari kukkuraruokalusikallista vehnäjauhoja ripoteltuna päälle ja sekoittelua. Reilusti täysmaitoa sekaan ja sekoittelua.
Iso sipuli (noin varttikilon) isoiksi paloiksi ja sekaan, sekoittelua ja muhimaan.
Kun potut olivat jo kypsiä niin vesi pois ja sopiva annos lautaselle.
Vielä kastikkeen sekoitus ja iso annos pottulohkojen päälle.
Nyt pitää vielä malttaa odottaa annoksen jäähtymistä ja ei kun kimppuun.
Minun mielestäni se oli/on hyvää – en halua asiaan Pohjolan kommentteja.