Jussin Kantarellikastike

Tein juuri rämän vuoden ensimmäisen kantarellikastikkeen ja minun mielestäni (makuasia) siitä tuli hyvää. Niiden kaveriksi keitin ensimmäisen kerran tälle syksylle tämänvuotisia perunoita – nyt ne olivat viimein minun mielestäni riittävän suuria. En siedä ”puolukan kokoisia” perunoita.

Kävin eilen aamupäivällä vanhoilta kantarellipaikoiltani erän sieniä. Kun niitä ei mielestäni eilen tullut tarpeeksi, niin hain tänä aamuna vielä lisää eräältä vanhalta paikaltani. Nyt kantarellit alkavat viimeinkin olla täällä päin poimittavissa – olen käynyt monta kertaa katsomassa, että ei vielä.

Kuorin perunat (en tarvitse siihen vastaväitteitä) lohkoin ja pistin kiehumaan ja suolaa perään.

Fiskarsin Suomessa valmistettu erinomainen Hard Face paistokasari lämpenemään, ja halkaisin kantarellit isolle lautaselle. Pannulle reilu köntti voita ja sienet perään. Kääntelyä paistinlastalla.

Kuutioin 400g purkin halpaa Jalostajan Sika-Nauta säilykettä, sekaan ja sekoittelua. Vähän suolaa ja mustapippurirouhetta sekaan. Sekoittelua.

Pari kukkuraruokalusikallista vehnäjauhoja ripoteltuna päälle ja sekoittelua. Reilusti täysmaitoa sekaan ja sekoittelua.

Iso sipuli (noin varttikilon) isoiksi paloiksi ja sekaan, sekoittelua ja muhimaan.

Kun potut olivat jo kypsiä niin vesi pois ja sopiva annos lautaselle.

Vielä kastikkeen sekoitus ja iso annos pottulohkojen päälle.

Nyt pitää vielä malttaa odottaa annoksen jäähtymistä ja ei kun kimppuun.

Minun mielestäni se oli/on hyvää – en halua asiaan Pohjolan kommentteja.

 

6 vastausta artikkeliin “Jussin Kantarellikastike”

  1. Heikki, yleensähän sienistä kiehautetaan nesteet pois, sipulia ja rasvaa. Kyllä sekin on syötävää.

    Sikanauta pitää kuitenkin nälkää ja näinkin tulee hyvää minun mielestäni.

    Kantarelli on syötävää myös ilman voita ja sipulia, mutta jossakin muodossa rasvaa olisi hyvä olla. Virossa sissiharjoituksessa poimittiin todella iso määrä kantarelleja isoon koko ryhmän pakkiin ja lihasäilykepurkki sekaan – ei mitään muuta. Sekin oli hyvää.

    1. Siitä sissiharjoituksesta muuten erikseen huomio. Tietysti sissileiriä varten oli kaivettu monttu, johon käytiin paskalla – mutta siellä oli erikseen kusipuu johon kaikki kävivät kusella. Kustakaan ei saanut minne sattuu.

      Sisääntuloväylä sissileiriin oli tietysti vartioitu ja varustettu tähysmiinoilla.

  2. Mä laitan pannulle pari viipaletta pekonia, kun teen kanttarellikastiketta. Toimii hyvin myös suppilovahveroiden ja torvisienien kanssa.

    1. Varmaankin rasvaista pekonia – sienet tarvitsevat rasvaa.

      Mausteita ei tarvita hirveästi, kantarelli antaa itse minun mielestäni ihan hyvän maun. Ei tietenkään herkkutatin veroinen, mutta hyvä kuitenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *