Avainsana: Kenttätykistö

Julkaistu

Radiotiedustelu ja vahva kenttätykistö ovat tarpeen (75 vuotta)

2.7. illalla radiotiedustelumme sieppasi vihollisen tärkeän viestin. Sen mukaan 63.Kaartindivisioona aloittaisi hyökkäyksen 30.Panssariprikaatin tukemana 3.7. aamuyöstä Ihantalan suunnalla. Ryhmä Vihman tykistö ampui aamuyöllä kahdella tykistöryhmällä yhteensä 12 patteristolla vastavalmistelun vihollisen ryhmitysalueelle käyttäen 4 000 kranaattia. Naapureiden 17.D:n ja 4.D:n tykistö vahvensi vielä Ryhmä Vihman tykistön tulta kuudella patteristolla.[xli]

3.7. klo 9 hyökkäyksessä vihollinen tunkeutui suomalaisten asemiin Pyöräkankaalla, mutta heitettiin takaisin vastahyökkäyksellä. Tämän vastahyökkäyksen tykistövalmisteluun osallistui 15 suomalaista kenttätykistöpatteristoa, eli 180 tykkiä. Tykistömme ampui 3.7. 12 000 kranaattia.[xlii]

Koko artikkelini Tali-Ihantalan torjuntavoitosta karttoineen ja tarkkoine lähdeviitteineen löytyy täältä:

http://jput.fi/T_I_torjuntavoitto.htm

 

Julkaistu

8.3.1918 – 100 vuotta sitten Jääkäripatteristo

Nykytermein Suomen kenttätykistölle alkoi valmistumaan ensimmäinen Jääkärikenttätykistöpatteristo. Aiemmin rintamalle oli lähetetty Tykistökoulusta jopa yksittäinen tykki tai nykytermein 2-tykkisiä jaoksia – silloin niitä jaoksiakin sanottiin upeasti pattereiksi.

Nyt oltiin kuitenkin pikavauhtia tekemässä kokonainen patteristo – Jääkäripataljoona 27 tykistön miehistön pohjalta. Patteristoon tuli kaksi nelitykkistä 122 mm haupitsipatteria ja yksi nelitykkinen 87 mm kanuunapatteri. Patteristoa kutsuttiin silloin Jääkäridivisionaksi.

Miehistö saatiin täysilukuiseksi 5.3.1918, hevoset määrävahvuiseksi 8.3.1918 – koulutuksessa käytettiin vielä Tykistökoulun koulutuskalustoa, patteriston oikea tykkikalusto saapui Pietarsaareen vasta 9.3.1918.

Patteriston komentaja oli jääkärimajuri Malmberg, pattereiden päälliköt olivat jääkärikapteenit Lesch, Wegelius ja Snellman.

Patteristo lähti Pietarsaaresta rintamalle 12.-13.3.1918 ennättämättä ampua laukaustakaan varsinaisesta tykkikalustostaan.

Lähde: Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 288-290