Avainsana: Kotiviini

Ehkä karkeasti kuukausi sitten nautiskelin vuosikertaa 2018 kotiviiniäni ja se ei ollut ollenkaan hassumpaa.

Tätä kommenttia kirjoittaessani lasissani on vuosikertaa 2019 kotiviiniäni. Se on kerta kaikkiaan upea viini. Tuskin yhdenkään Alkosta ostettavana olevan viinin tuoksu on niin upea kuin on tämän viinin tuoksu. Maku on tietysti makuasia, mutta sekään ei ole ollenkaan hassumpi. ”Oktaaneja” on oletettavasti enemmän kuin Alkon viineissä.

Viinin varsinaiset raaka-aineet ovat peräisin omasta puutarhastani, minulla on ne gramman tarkkuudella kirjattu paperille. Ei ole käytetty kemikaaleja valmistuksessa. Niitä erilaisia kemikaaleja käytetään lähinnä tuotantoprosessin nopeuttamiseksi, että tekijä pääsee nopeasti juopottelemaan. Minulle hyvä viini on nautinto, ei juopumistarkoituksessa juotu.

Eri valmistusvaiheissa ei ole pidetty kiirettä, vaan hyvät raaka-aineet ovat saaneet vaikuttaa pitkän aikaa lopputulokseen. Marjoja ei ole murskattu. Viinissä ei ole minkäänlaista sakkaa.

Olen vuosia tehnyt syksyisin kotiviiniä oman puutarhani marjoista, joskus sekaan myös oman puutarhan makeita omenia.

Ihmettelen kauhiasti, miksi yleisesti kotiviinin käyminen pysäytetään jollakin kemikaalilla ”käymisen pysäyttäjä” ja sitten vielä kirkastetaan erilaisilla kirkastuskemikaaleilla. Onko kyseessä kiire – pitää saada nopeasti alkoholijuomaa?

Itse en käytä sellaisia kemikaaleja ja kuinka ollakaan silti viinini ei ole sameaa, eikä hiivaista.

Tapanani on antaa viinin kaikessa rauhassa käydä loppuun saakka niin, että vesilukon pinta on päivätolkulla tasan. Sitten lappoan viinin puhtaaseen käymisastiaan ja pistän sen astian poispäin kallelleen ainakin viikoksi. Sitten varovasti lappoamissuuntaan kallelleen vähintään viikoksi.

Sitten vaan lappoan kirkkaan viinin säilytysastioihin – ilman mitään muita konsteja.

Yleensä, kuten nytkin, marjapussissa on mustaherukkaa, punaista karviaista ja marja-aroniaa.