Olen vuosia tehnyt syksyisin kotiviiniä oman puutarhani marjoista, joskus sekaan myös oman puutarhan makeita omenia.
Ihmettelen kauhiasti, miksi yleisesti kotiviinin käyminen pysäytetään jollakin kemikaalilla ”käymisen pysäyttäjä” ja sitten vielä kirkastetaan erilaisilla kirkastuskemikaaleilla. Onko kyseessä kiire – pitää saada nopeasti alkoholijuomaa?
Itse en käytä sellaisia kemikaaleja ja kuinka ollakaan silti viinini ei ole sameaa, eikä hiivaista.
Tapanani on antaa viinin kaikessa rauhassa käydä loppuun saakka niin, että vesilukon pinta on päivätolkulla tasan. Sitten lappoan viinin puhtaaseen käymisastiaan ja pistän sen astian poispäin kallelleen ainakin viikoksi. Sitten varovasti lappoamissuuntaan kallelleen vähintään viikoksi.
Sitten vaan lappoan kirkkaan viinin säilytysastioihin – ilman mitään muita konsteja.
Yleensä, kuten nytkin, marjapussissa on mustaherukkaa, punaista karviaista ja marja-aroniaa.
Minulle kyseessä on harrastus ja yksi tapa säilöä puutarhan tuotosta.
Olen lahjoittanut kotiviinipulloja ystävilleni.
Teen joka vuosi menetelmäkehitystä ja kokeiluja.
Mikä alko% tulee?
Tein aikanaan omenamehusta ja sain mielestäni hyvää…
Niilo, on lukuisia eri muuttujia, joita voidaan tavoitella. Kotiviini on haastava harrastus, eikä taidossa voine koskaan päästä täydellisyyteen.
Alkoholipitoisuuteen vaikuttaa lähinnä se miten paljon sokeria kulutetaan. Hiiva muuttaa sokeria alkoholiksi.
Jos tavoitellaan vain korkeaa alkoholiprosenttia, niin siihen päästäneen lisäämällä sokerin määrää. Yhden käymiskierron jälkeen on mahdollista lisätä sokeria jos halutaan korkeaa alkoholiprosenttia. Maku ei siitä välttämättä parane.
Jos taas haluaa viiniin makua, niin kannattaa lisätä marjoja ja vielä murskata niitä.
Parhaimmillaan on mahdollista saavuttaa ajan kanssa sekä korkea alkoholipitoisuus, että hyvä maku. Tämän viimeisimmän satsin alkoholipitoisuutta en ole vielä mitannut uudella mittarillani, mutta teen sen kohtapuoliin.
Paljon olen minäkin viinejä tehnyt kirkastamatta ja käymistä pysäyttämättä.
Yhdet hiivat ravinteineen ovat jälkellä. Mutta jättänen viinit ja muutkin alkoholit vähemmälle. Käymispullot vein kierrätykseen.
Kaupan viinitkin ovat turhan kalliita. Eikä tisleet maistu.
Minulla on syyskuusta jouluun aina tipatonta, myös nyt. Kolmessa kuukaudessa kroppa nollaantuu käytännössä täysin alkoholista (olettaen ettei ole aiheuttanut vauriota). Jos toleranssi on kasvanut, se palaa myös. Sitä paitsi, kolme kuukautta ilman aiheuttaa merkittävän määrän vitutusta, jonka kokeminen kasvattaa luonnetta. Kait.
Mutta voi sitä silti lukea käsityötaidoista, kiitos Juhani kun jaat.
Alkoholiprosentti käymisen loppuvaiheessa kasvaa, kun joukkoon lisätään salmiakkijauhetta eli ammoniumkloridia (NH4Cl) . Se jatkaa hiivan elämää, jolloin prosentti saattaa nousta yli 15 %.
Kemistin ohje.
Nykyisillä viinihiivoilla pääsee helposti 17% alkoholipitoisuuteen.
Jos sokeria laittaa alun alkaen liikaa, niin mehu ei välttämättä lähde käymään. Jos sen sijaan käymisen pysähdyttyä laittaa lisää sokeria (liotettuna viiniin), niin käyminen alkaa uudelleen. Kun antaa käydä toisen käymisen loppuun saakka, niin viinin ominaispaino näkyy menevän -10 Oechleen ja alkoholipitoisuus jo 20 % hujakoille.
Kehitys kehittyy tässäkin asiassa.
Ostin joku aika sitten ominaispainomittarin lisäksi Refraktometrin viinin alkoholipitoisuuden mittaamiseksi.
Kokeilin sitä ensin tislatulla vedellä – se näytti aivan oikein alkoholipitoisuudeksi 0 %. Seuraavaksi testasin brandyllä, jonka piti olla 40 %, senkin mittari näytti varsin hyvin oikein.
Uusimman kotiviinini alkoholipitoisuudeksi se Refraktometri väittää 24%. Lukema tuntuu liian suurelta viinin alkoholipitoisuudeksi. Toisaalta tein kaksi käymiskierrosta uudella hiivalla, enkä ole aiemmin päässyt -10 Oechleen. Siten alkoholiprosentti saattaa hyvinkin olla yli 20%.
Tämän kesän marjoista tuli varsin sokeripitoisia, joten en pidä tulosta mahdottomana. Satsissa oli 1461 g mustaherukkaa, karviaista 1801 g ja marja-aroniaa 1928 g.