Otsikon sitaatti on lainattu brittiläiseltä työtuomioistuimelta, joka totesi lääkäri David Mackerethin potkujen olleen aiheellisia. Hän oli ilmoittanut pomon kysyessä, että ei käyttäisi naispuolista nimitystä miehen näköisestä potilaasta, vaikka potilas niin toivoisi. Näissä potkuissa ei sinänsä ole mitään kovinkaan yllättävää ja moinen asenne ei liene lääkärille hyväksi, mutta potkujen perustelut ihmetyttivät.
Joustamaton lääkäri vai sota uskontoa vastaan?
Mielestäni järkevän lääkärin tulisi kohdella potilaitaan kunnioittavasti ja on selvää, että tämä henkilö ei siihen kykenisi. Brittilän laki tuntuisi olevan aika selvä tästä aiheesta myös. Toki tuntuu surulliselta tuhlata koulutetun, osaavan henkilön työpanos tällaisen asian vuoksi, mutta näkisin että myös transihmisillä on oikeus kunnioittavaan kohteluun. Ikävä tulos, mutta en voi asettua tämän lääkärin puolelle tässä. Kokonaisuutenaan lääkäri ei mitenkään kiistänyt sukupuolidysforiaa, intersukupuolisuutta tai muita lääketieteellisiä ilmiöitä, mutta hän päätti asettua opiskeluaikojensa tulkintoihin modernin lääketieteen sijaan.
Vähän puolueellisempi kristillinen media tarjosi sitaatteja työtuomioistuimen päätöksestä. Tämä on se mistä huolestuin. Työtuomioistuin oli todennut kristinuskon olevan epäyhteensopiva ihmisarvon kanssa. Edelleen he totesivat kristinuskon olevan riittämätön pohja kunnioitukselle/arvostukselle demokraattisessa yhteiskunnassa. Kuten arvata saattaa, uskonnolliset lobbausryhmät ovat kovin lämpöisinä tästä aiheesta. Totta puhuen niin olen minäkin, joskin arvelen että vähän eri syistä.
Voiko väite pitää paikkansa?
Tietyin varauksin ostan ajatuksen siitä, että tiukan uskonnollinen tulkinta on epäyhteensopiva nykyaikaisen oikeusvaltion kanssa. Pidän erittäin huolestuttavana korostaa tässä kristinuskoa, sillä useista eri uskonnoista löytyy vastaavan kaltaisia tiukkoja rajauksia sukupuolten osalta. Jos tuomitset yhden uskonnon kivikautiset ihmiskäsitykset, on parempi tuomita ne kaikki. Huomioiden minkälaisessa nesteessä brittilä on uskonnollisten vähemmistöjensä kanssa, voisin veikata että universumi olisi räjähtänyt jos tuomioistuin olisi sivulauseessakaan maininnut muita uskontokuntia. Se ei silti muuta lähtökohtaa. Mielestäni uskonnon paikka on ihmisen sydämessä, ei maallisen lain veto-oikeuden haltijana.
Uskontojen vetovoima on luonnollisesti kovaa eikä globaalissa mittakaavassa laskua näy. Uskontojen asema informaatioyhteiskunnissa ja jatkuvasti muuttuvissa ihmisoikeusnäkökulmissa on haaste joka ei katoa työntämällä pää pensaaseen. Tämä tapaus on yksi muistutus siitä. Kuka rohkenisi nostaa kissan pöydälle?