Marsalkka Mannerheim Vapaussodasta

”Jos vapaussotaa katsellaan niiden kahden sodan muodostamaa taustaa vasten, jotka Suomi joutui käymään viime maailmanpalon yhteydessä, ei kukaan voi olla näkemättä vuoden 1918 taistelua oikeassa valossaan: kolmen sotamme päämäärä on ollut sama! Niin paljon kun on tehtykin vapaussodan alentamiseksi pelkäksi sisällissodaksi, josta syy on haluttu vierittää maan laillisen hallituksen ja armeijan niskoille, se ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, että me sekä v. 1918 että myöhemmin suojelimme valtakunnan koskemattomuutta ja olemassaoloamme itsenäisenä valtakuntana. Jollemme olisi nousseet v. 1918, Suomesta olisi parhaassa tapauksessa tullut laajan Neuvostoliiton autonominen alue, vailla kansalaisvapautta, vailla todellista valtiollista olemassaoloa ja vailla paikkaa vapaiden kansakuntien joukossa. Vaikka myöhemmin olemmekin joutuneet maksamaan vapaudestamme verrattomasti kalliimman hinnan, älköön vapaussodan uhreja ja ponnistuksia unohdettako. Harvoin lienee sotaa viety voittoon niin vähäisin aineellisin voimavaroin, harvoin niin vaativia sotatoimia suoritettu improvisoiduin joukoin.

Minulle henkilökohtaisesti ei suinkaan ollut helppoa palveltuani kolme vuosikymmentä suurvallan armeijassa ja totuttuani sen erikoislaatuun ja vakiintuneisiin muotoihin sopeutua vuoden 1918 olosuhteisiin, kun vielä olin vailla sitä tukea, jonka ylipäällikölle antaa toisaalta hänen hallituksensa, toisaalta sotilaallinen kuri, yhtenäinen koulutus ja katkeamattomat perinteet. Uskolliset työtoverit auttoivat minua selviytymään, ja suojeluskuntien sekä värvättyjen ja asevelvollisten joukkojen urhoolliset upseerit ja sotamiehet toivat meille voiton. Sen vuoksi mieleni on liikuttunut, kun olen antanut ajatusteni viipyä vapaussodassa. Suomen armeija, jota omassa maassa monet vihasivat ja parjasivat ja jota muuallakin väärin arvosteltiin, pelasti maan perikadosta ja laski perustuksen, lujemman kuin mikään julistus, Suomen tulevaisuudelle itsenäisenä valtiona.”[i]

——

[i] G. Mannerheim – Muistelmat, 1. osa; 1951; sivut 356-358

Mannerheim – Suomen Sotilaan käsitys Marskista

Suomen Sotilas (Kustannus Oy Suomen Mies) julkaisi Marskista lehden ulkoasussa tavallaan kirjasen – kun Marskin syntymästä on 150 vuotta. Kirjoittaja on lähes kokonaan Robert Brantberg.

Kyseessä on katsaus Mannerheimin elämään syntymästä kuolemaan. Tietystikään 150 sivuun ei mahdu mistään erillisestä kaudesta kuin sirpaleita. Valtaosa ”lehdestä” käsittelee aikaa ennen Vapaussotaa, noin 10% Jatkosodan jälkeistä aikaa ja varsin vähän Vapaussotaa, Talvisotaa ja Jatkosotaa. Kun kuvia on varsin runsaasti, niin nykyajan ”kiireisetkin” ennättänevät lukea tekstin. Oletan kaikille olevan ”lehdessä” jotakin uutta ja kiinnostavaa tietoa Marskista. Kyseessä on tietysti enemmän mielipidekirjoitus kuin tutkimus.

Valitettavaa on, että pitkä ja syvä suomettuminen näkyy selvästi tässäkin teoksessa:

  1. Brantberg toki sanoo Vapaussotaa Vapaussodaksi, mutta toimittaja Puuperän mielestä pitäisi lopettaa sota sen sodan nimestä. Kumpikaan ei ”muistanut” että Vapaussota oli sota Suomen ja Venäjän välillä sekä päättyi Vapaussodan rauhansopimukseen Suomen ja Venäjän välillä.
  2. Talvisodan alusta kerrotaan vanha suomettunut loru, kuinka Venäjä ”irtisanoi” Suomen ja Venäjän välillä voimassa olleen hyökkäämättömyyssopimuksen – vaan ”unohdetaan” mainita ettei sopimusta voinut noin vain irtisanoa ja hyökätä – siten Venäjä rikkoi törkeästi kyseistä sopimusta hyökätessään Suomen kimppuun 30.11.1939.
  3. Jatkosodan alku menee samaan suomettuneeseen tyyliin, ei mainita faktaa että Venäjä hyökkäsi ENSIN Suomen kimppuun aloittaen Jatkosodan.
  4. ”Unohdetaan” kertoa että Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot säästyen siten Venäjän miehitykseltä. Sen sijaan tuodaan esiin väite että Stalinilla oli kiire Berliiniin, joten hän veti Suomen rintamalta sen vuoksi joukkonsa.

Joka tapauksessa tämäkin kirjoitus Marskista kannattaa lukea, kyllä siinä oli minullekin jotakin uutta.