Jokaiselle jotakin

Tuo otsikko tarkoittaa sitä, että täällä voi kirjoitella hyvin monipuolisesti, monesta eri näkökulmasta ihan oman näkemyksen ja harrastuksen mukaisesti. Tämä juttu ei mitenkään liity viimepäivien poliitikan tapahtumiin, eikä niiden seurauksiin.

Minä en paljon välitä politiikasta, seuraan kyllä sitä monestakin lähteestä ihan päivittäin. On minulla tietysti omat mielipiteeni, jotka ovat vuosien varrella muodostuneet tehdystä ja toteutuneesta politiikasta.

Minä en tiedä enkä paljonkaan osaa ruoanlaittoa, syön kyllä sujuvasti ja syön enemmän jos sattuu olemaan suunmukaista. Se tietysti näkyy sitten painossa, joka viimeksi Taysissa punnittuna oli juuripuidun kaurasäkin verran.

Hyötyliikunta on minun alani ja harrastukseni, se on ollut sitä vuosikymmeniä. Se oli sitä jo ollessani yriryselämässä, kaikki liikenevä vapaa- aika kului sen parissa. Olen ollut joskus jopa keskellä yötä selkeällä kuutamolla tekemässä töitä metsässä, koska kuitenkin se käytettävä aika oli aina vähissä.

Nyt olen ollut muutaman viikon, kaikista nykyajan suosituksista ja metsäalan suuntauksista välittämättä taas kerran metsätöissä. Olen tosin siivonnut toistakymmätä suurta tuulenkaatamaa ja katkaisemaa kuusta. Pitkään mietin  mitä niiden kanssa teen. Ei  ollut oikein mahdollista liikkua siellä isolla traktorilla, kolhimatta pystyssä olevia puita. Ei oikein ollut myöskään mahdollista vaihtoehtisesti korjata niitä mönkijällä, kuten tekisin kesäkelilällä. Meille tullessa on iso liukas mäki jota pitkin en olisi uskaltanut tulla, jos olisin mönkijän peräkärryyn lastannut 1000kg painon, se varmasti olisi ottanut oman komennon alas tullessa.

Siispä pätkin kaikki puut moottorisahalla pesänmittaisiksi, noin 33sm. Halkelin jokaisen pölkin kirveellä puolikkaiksi, tai neljäsosapalasiksi. Siellä saavat kuivua koko kevään ja kesänalun, putoaa niiden painokin huomattavasti, sitten ovat paljon mukavampia kuljetellakin.

Olihan siitä hommansa, jäätynyt puu kyllä halkeili ihan parilla kolmella kirveennäyttämisellä, isommatkin. Ihan lystikseen sitä teki, tulihan niiden kanssa hiki, mutta se oli tarkoituskin. En ollut mitään täysiä päiviä, muutaman tunnin ihan oman mielen mukaan olin. Oli siitä mukavaa, kun ei kukaan pakottanut, jos oli huono ilma, en ollut aina silloinkaan. Etu oli sekin, kun olin riittävän kaukana politiikasta.

Metsätyöt harrastuksena

Voisiko hyötyblogit hankkeeseen ajatella sellaista harrastusblogia jossa harrastuksesta on monipuolisia hyötyjä niin harrastajalle itselleen kuin mahdollisesti myös ympäristölleen. Laitan aiheesta tähän yhden esimerkin omasta elinpiiristäni, metsätyöt harrastuksena.

Olen tässä vähitellen aloitellut talven hakkuita, avannut pienimuotoisen ranka ja halkopuu savotan metsälössäni. Ikäänkuin useampaa kärpästä siinä tavoittelen yhdellä iskulla noin kuvainnollisesti sanottuna.
Nuukana ihmisenä iloitsen suuresti saavuttaessani merkittäviä rahallisia säästöjä kun takkaani ja saunaa omatekemillä koivupilkkeillä hyisinä ja viimaisina talvipäivinä lämmittelen. Löylyjen henkikin on paljon pehmeämpi, hipiää hyväilevä kuin olisi jos ostopuilla lämmittäisi, sähkökiukaasta nyt puhumattakaan.

Monipuolisesti ja erittäin tehokkaasti kehoni lihaksia, keuhkoja, jänteitä ja mitä niitä nyt ihmisen sisukunnassa on vahvistan raikkaassa ulkoilmassa. Ero hikiseen voimailusaliin verrattuna on melkoinen. Talvisen metsän hiljainen rauha, silloin kun moottorisaha ei käy, on parasta elliksiiriä ihmisen humeetille, siinä mahdollinen stressi tai turhautuminen saa kyytiä. Hetkittäin jopa unohtuu hedelmätön eipäs juupas ”keskustelu” opposition ja hallituksen välillä. Niin ja tuleehan siinä metsääkin raivattua parempaan kasvuasentoon arvopuiden kasvaa, sekin kuin rahaa pankkiin panisi.

Mihinkään suuriin ennätyksiin en pyri enkä pystyisikään. En edes lähellekkään Kalle Päätalon mottimääriä jotka hän saavutti ilman moottorivoimaa pokasahalla ja kirveellä. Mutta kalpenevat Kallenkin saavutukset verrattuna ruotsalaisen Elis Lillåbergin urotekoihin 1800 luvun lopulla Västerbottenissa. Yhdessä kesässä raivasi raaasta korpimaasta kymmenen tynnyrinalaa (n 5 hehtaaria) peltoa. Sellainenkin tapaus kerran että kun venettä ei ollut saatavissa ui hän kalaisan ja vuolaan Vindeln joen yli kuudenkymmenen kilon jauhosäkki selässään, edes hamppusäkin pohjasauma ei siinä ollut kostunut.
Mutta varsinaisen urotyönsä Elis teki hakkaamalla 230 hehtaaria tiheää aarnimetsää aukeaksi Klåvuoren huipulla. Syksystä kevääseen urakka kesti, savotassa mies meni niin huonoon kuntoon kumminkin että konttaamalla viimeisillä voimillaan palasi kotiinsa. Tästä opimme että kohtuus pitäisi olla kaikessa.

Jos ken mahdollisesti epäilee Lillåbergin urotekoja voi tarkistaa faktat Torgny Lindgrenin kirjasta ”Oikea maisema”.

Kuvassa viime vuoden ”saalista”