Yle tietää kertoa koulusta, jossa liki jokainen oppilas on maahanmuuttaja ja juttu onkin sitten juuri sitä Yleltä odottaisi. Minua suututtaa, sillä paitsi kokemuksella, myös tiedolla on selvää että tällainen ideologinen huuhaa on täysin lasten edun vastaista.
Erilaisia ja samanarvoisia
Luulisi – hitto vie, luulisi että olemme jo vuosikymmenten (vai -satojen) ajan oppineet miten äidinkielen pohjalta tehdään räikeää eriarvoistamista. Ruotsinkielisten oppilaiden eriarvoinen kohtelu vielä tänäkin päivänä, eri järjestyssäännöt äidinkielen mukaan ym. ovat malliesimerkki siitä miten pahasti koululaitos voi ryssiä jos yrittää. Toki surkea esitys oli myös saamelaislasten rankaiseminen oman äidinkielensä puhumisesta välitunneilla ja kaverien kesken.
Jos lapset halutaan ns. yhteen junaan, sitten kaikilla luokassa on sama äidinkieli, piste. Tiedän tämän kokemuksesta. Olin juuri täyttänyt seitsemän, kun minut istutettiin vieraassa maassa kouluun ja osasin ehkä tusinan sanaa kieltä. Kukaan koulussa ei puhunut suomea lisäkseni. Muutamassa viikossa kieli tarttui, koska sen oli pakko tarttua. Puolessa vuodessa olin vuosiluokan parhaita äidinkielessä. Tämä pätee liki kaikkiin lapsiin ja lopuille voidaan, ja pitääkin antaa tukiopetusta.
Kun väkisin koitamme ylläpitää monia äidinkieliä, suorastaan kiellämme lapsilta yhteiselon, samalla kun eriarvoistamme heidän oppimista. Tässä on sama järjettömyys kuin kaverivanhemmuudessa. Ei se ole ”haluaisitko syödä vihanneksia”, vaan ”tässä on porkkana, syö se”. Yhtä lailla se ei ole ”haluaisitko kysyä tuon suomeksi vai puhutko tulkin kautta”, vaan kysyt suomeksi tai et kysy. Pakko on loistava motivaattori ja hyvin turvallinen sellainen koska kukaan ei joudu tässä tilanteessa vaaraan.
Ketä kaikkia uhrataan monikultturismin alttarilla?
On Suomen ja jokaisen maan etu, että on sopivasti maahanmuuttoa, kunhan määrä ja periaatteet pysyvät hallinnassa. On liki välttämättömyys, että maan rajoja ylitetään myös kulttuurin, tieteen ja monen muun aiheen merkeissä. Näiden aiheiden tiimoilta on Suomen rajoja ylitetty niin kauan kuin on ollut olemassa Suomen rajoja. Se ei tarvitse mitään aatetta tai -ismejä.
Joku byrokraatin perkule kuitenkin päätti, että hei, tästä voidaan rahastaa, tästä voidaan tehdä politiikkaa, tästä voidaan tehdä byrokratiaa. On yksi asia tuhlata rahaa ja aikaa – se on ikävää, mutta sitä voi tiettyyn rajaan sietää. Lasten elämän pilaaminen tälle kirotulle keksinnölle on kuitenkin liikaa. Sellaista ei voi eikä saa sietää.