Maanantaina aamulla kävin ikivanhalla polkupyörälläni Helkama normaalisti ruokaostoksilla Varkauden Prismassa. Palatessani ruokakuorman kanssa kotiini, niin suunnilleen 10 m etäisyydellä kotoa pyöräni oikeanpuoleinen kampi katkesi keskiön luota. Eli minulle ei koitunut oikeastaan mitään vahinkoa. Jos se olisi katkennut Prisman lähettyvillä, niin olisi ollut pyörän taluttamista pitkähkön matkaa. Vastamäessä olisin voinut kaatua ja loukata itseni.
Jos se kammen katkeaminen olisi tapahtunut edellisenä päivänä sunnuntaina aamulla vaikkapa Joroisten hujakoilla, niin olisi voinut kammen katkeamisesta seurata enemmän kuin 15 km pyörän taluttamista kotiin. Tai vaikkapa reippaassa myötämäessä lähes 50 km/h kaatuminen shortseissa ja t-paidassa. Oli niin sanotusti onni onnettomuudessa.
Tämä ei suinkaan ollut ainoa onnekas tapaus polkupyörän kanssa. Ehkäpä noin vuosi sitten minulla jäi ylämäessä kouraan oikeanpuoleinen puolisko ohjaustankoa, eli hyvin hiljaisessa vauhdissa. Ajoin sen toisen ohjaustangon puoliskon kanssa kotiin ”yhdellä kädellä”. Silloinkin olisi voinut tulla pahaa jälkeä, jos ohjaustanko olisi katkennut vauhdissa.
Minulle on sattunut enemmänkin tapahtumia, joista olen selvinnyt hyvällä onnella. Ehkäpä olen sitten onnekas, sen lisäksi, että voinen pitää itseäni myös onnellisena. On kaikki hyvin.