Maanantaina aamulla kävin ikivanhalla polkupyörälläni Helkama normaalisti ruokaostoksilla Varkauden Prismassa. Palatessani ruokakuorman kanssa kotiini, niin suunnilleen 10 m etäisyydellä kotoa pyöräni oikeanpuoleinen kampi katkesi keskiön luota. Eli minulle ei koitunut oikeastaan mitään vahinkoa. Jos se olisi katkennut Prisman lähettyvillä, niin olisi ollut pyörän taluttamista pitkähkön matkaa. Vastamäessä olisin voinut kaatua ja loukata itseni.
Jos se kammen katkeaminen olisi tapahtunut edellisenä päivänä sunnuntaina aamulla vaikkapa Joroisten hujakoilla, niin olisi voinut kammen katkeamisesta seurata enemmän kuin 15 km pyörän taluttamista kotiin. Tai vaikkapa reippaassa myötämäessä lähes 50 km/h kaatuminen shortseissa ja t-paidassa. Oli niin sanotusti onni onnettomuudessa.
Tämä ei suinkaan ollut ainoa onnekas tapaus polkupyörän kanssa. Ehkäpä noin vuosi sitten minulla jäi ylämäessä kouraan oikeanpuoleinen puolisko ohjaustankoa, eli hyvin hiljaisessa vauhdissa. Ajoin sen toisen ohjaustangon puoliskon kanssa kotiin ”yhdellä kädellä”. Silloinkin olisi voinut tulla pahaa jälkeä, jos ohjaustanko olisi katkennut vauhdissa.
Minulle on sattunut enemmänkin tapahtumia, joista olen selvinnyt hyvällä onnella. Ehkäpä olen sitten onnekas, sen lisäksi, että voinen pitää itseäni myös onnellisena. On kaikki hyvin.
Hienoa, että sinullakin on varjelus mukana!
Tuskin se vain hyvää onnea on, kun noin monta tapausta on ollut!
Sinustakin pidetään huolta, joten olet varmasti erityinen ja sinulla on vielä tekemistä!
Liikenteessä on aina vaaransa liikkuupa sitten miten tahansa. Metalli väsyy joten pitäiskö polkupyörä vaihtaa useammin kuten auto?
Ostin Helkamani vuonna 1980, joten sillä on sekä ikää, että kilometrejä. Runko on kotimaisesta teräksestä Suomessa tehty.
Kyseessä on erinomainen kaksivaihteinen, jalkajarrulla varustettu malli. Ei ole vaijereita, ei ulkoista likaantuvaa vaihteistoa, ei jarrupaloja.
Jos vastaavan saisi ostettua, niin ostaisin. Nykyisin kaupasta saatavat ovat taatusti huonompia kuin tämä vanha pyöräni.
Kun sen rumpuvaihteisto kului huonoon kuntoon, niin onneksi sain ostettua vanhan käytetyn naistenpyörän, jossa oli samanlainen kaksivaihteinen Torpedo-vaihteisto. Hyödynsin naistenpyörästä vaihteiston.
Vanha parempi kuin pussillinen uusia. Pyöräily on hyvä liikkumisen muoto. Liikkumisteemasta kirjoitin blogin.
Meillä on vaimon kanssa molemmilla vuonna 79 ostetut Tunturit, vaimolla kolmivaihteine jalkajarrullinen, itselläni kaksitostavaihteinen käsijarrullinen kippurasarvi.
Ei ole muuta kuin renkaita uusittu.
Jos pyörässä on vaijereita, niin ne tuppaavat talvella jäätymään. Minä pyöräilen kesät ja talvet.
Ostin verkkokaupasta uuden Kammen ja se saapui noutopaikkaan torstaina. Kun täällä Varkaudessa satoi melkoisesti, niin en viitsinyt kävellä vesisateessa hakemaan – perjantaille oli luvattu kuivaa keliä.
Kävin tänään perjantaina aamulla noutamassa Kammen ja asensin tänään paikoilleen. Huolsin samalla keskiön ja pesin kaikki hilut bensiinillä – myös ison hammasrattaan. Edellisen kerran huolsin keskiötä vuonna 2024, joten jo oli aikakin huoltaa. Olin jo kirjannut työlistaan huollon ennen kuin kampi katkesi.
Kaikki hyvin. Vanha hyvä kotimainen työjuhtani on taas ”uutta paremmassa kunnossa”.