Saudeille sopivia pakotteita

Saudi-Arabian sikailu on tiettävästi – muutaman vuosikymmenen ihmisoikeusrikosten jälkeen – saavuttamassa sen vaiheen että jotkut länsimaat jopa harkitsevat meinaavansa jonkin asteisten pakotteiden pohtimista. Nyt pitäisi jotain tehdä, kunhan ei vaan lakata aseita myymästä tai aleta rauhaa tekemään. Meillä on muitakin keinoja pakotteisiin, kunhan tutkimme saudien ulkopoliittisia tavoitteita.

Isku ideologiaa vastaan

Sinänsä ymmärrän skeptisyyden asekauppojen rajoittamista vastaan, vaikkakin eri syistä kuin Trump. Jos me emme myy aseita, kyllä Kiina ja Venäjä myyvät. Ostamme paremmat yöunet itsellemme koska onhan se nyt aivan eri asia murhata siviili venäläisellä kuin ranskalaisella aseella. Näin ihmisoikeudet toteutuvat, hurraa! Allekirjoitan tietenkin moraalisen dilemman, ei asehullulle pidä antaa aseita, mutta meiltä puuttuvat globaalit keinot tällaisen pakotteen tekemiseen. Se, mikä on mahdotonta, on parempi jättää tekemättä.

Saudien ns. pehmeämpi (muttei pehmeä) maailmanpolitiikka liittyy ultrakonservatiivisen wahhabismin levittämiseen. Sitä ei tehdä aseilla vaan rahalla, Internetillä ja painokoneilla. Olen itsekin tutustunut heidän jakamaan uskonnollisen materiaaliin ja se on aika jäätävää. Miksi emme iskisi tätä vastaan? Voisimme helposti sopia EU:ssa täyskiellon heidän ajamalleen uskontopropagandalle. Kiitos tutkivan journalismin tiedämme, että valtio sallii ja jopa tukee tällaisia toimijoita pitkin Eurooppaa, jopa Pohjoismaissa. Voisimme pysäyttää sen. Voisimme kieltää saudirahoitteisen uskonnollisen toiminnan, voisimme sulkea EU:n perustason ihmisoikeuksia vastustavat moskeijat ja ainakin pyrkiä sulkemaan niitä tukevat verkkopalvelut.

Positiivisessa sanomassa on voimaa

Oli keinona sitten sota tai sairas käsitys uskonnosta, saudien tarkoitus on vallata maailmaa ideologiallaan. Toimet ovat koventuneet samalla kun euroislamin kaltaiset ilmiöt saavat tilaa. Saudien on helppo YK:nkin kautta esittää uhria niin kauan kun kaikki islam-kritiikki on kännipäisten ukkojen vihaista huutoa. Tilanne muuttuu täysin kun kritiikki onkin rakentavaa, uuteen rohkaisevaa ja sanomaltaan positiivista. Se on sanoma johon sisältyy kaikki eurooppalaisten arvojen parhaat puolet, se on sanoma jota haluamme vahvistaa ja se on samalla isku Muhammad bin Salmanin väkivaltaista maailmanvalloitusta vastaan.

On ideologisesti kaunista vaatia aseita pois maailmasta ja niin kovasti toivoisin että se auttaisi tässä kohtaa. Niin ei kuitenkaan käy. Asevientikiellot ovat länsimainen aate ja kuvittelemme vain sokeasti että se mikä tepsii meihin, tepsisi myös täysin erilaiseen kulttuuriin. Se on strateginen virhe. Tämän vihollisen kukistamiseksi on ymmärrettävä heidän heikkoutensa. Siten peruskysymys on tämä: haluammeko rapsutella omaa ideologiaamme, vai haluammeko saudiväkivallan loppuvan?

”Petolinnun katse”

Katselin eilen sen MM kisojen avajaisottelun Saudi Arabia- Venäjä. Kaikista ennusteista ja asiantuntijoiden väitteistä huolimatta, se oli mahdottoman hienoa viihdettä. Venäjällä ei pitänyt olla minkäänlaista mahdollisuutta siinä pelissä,oli kuitenkin täysin ylivoimainen tehden viisi maalia. Siinä nähtiin kaksi eri pelityyliä, jossa venäläisillä oli tavoitteena tehdä maaleja, saudit taas näpertelivät pikkunättiä tehotonta syöttöpeliä. Aika näyttää, miten jatkopelit sujuvat.

Se, mikä minun silmiini erikoisuutena sattui, oli saudien erikoinen katse. Aina kun heidän naamaansa lähikuvassa näytettiin, meni kylmät väreet selässäni. Se oli pelottavan näköinen syvältä kumpuava petolinnun katse. Silmät seisoivat päässä,eikä pienintäkään hymynvärettä ollut suupielessä, eihän heillä tietystikään ollut mitään syytä hymyilyyn. Kuitenkin, jos sellainen tumma ihminen tulee aamu- tai iltahämärissä  vastaan taidan juosta karkuun.

En ole ennen sellaista huomannut, onko se tyypillinen ilme muslimeille. Eivätkö he olleet omalla mukavuusalueellaan, ainakin pelin lopputulos kertoo siitä.