Kauneimmat kansankekkerit

Kenellekään paikkakuntalaiselle ei ole jäänyt epäselväksi, että Tampereella on pidetty hiphop-konserttitapahtuma nimeltänsä Blockfest. Alkuvaiheessa lehdistö suhtautui siihen nuivasti, mutta 180 asteen käännös tapahtui Aamulehden kärähdettyä tekaistusta yleisönosaston kirjoituksesta pari vuotta sitten. Niin Aamulehdelle, Ylelle kuin muillekin medioille tapahtuma on nyt parasta ja kauneinta, vailla kritiikin sanaa. Onko tapahtuma kuninkaallisen maineensa arvoinen?

Sattuu ja tapahtuu

Törkeitä ja vähemmän törkeitä huumerikoksia, yhtä henkilöä ammuttiin ja seksuaalirikoksia vielä palan painikkeeksi. Siinä on poliisin kertomus siitä, mitä tapahtuma-alueella ja sen ympärillä tapahtui. Perään korostetaan että nämä eivät mitenkään liity tapahtumaan. Itse tapahtuman sisällä on tietenkin tilanne fiiniä. Väkivallattomuutta, rakkautta, armoa ja herran siunausta sun muuta markkinahumua tarjoavan tapahtuman pääesiintyjä on hetki sitten Ruotsissa tuomittu väkivaltainen taparikollinen. Aivan vailla virkavallan harakanvarpaita eivät monet muutkaan esiintyjät ole.

No mutta, väkivaltaa niin kovasti kaihtavan tapahtuman kannattaisi ainakin ottaa etäisyyttä hittiesiintyjänsä arvomaailmaan? Tai ainakin he puolustavat pohjoismaista oikeusvaltiota? Katin kontit! Tapahtuma oli itse ottanut aktiivisesti osaa mm. Donald Trumpin tähdittämään ”kampanjaan”, jossa vaadittiin hänen vapauttamista ilman tutkintaa ja oikeudenkäyntiä, syyttäen samalla Ruotsin viranomaisia aika ala-arvoisin salaliittoteorioin. Onneksemme pullolla ihmisiä hakkaavalla tähdenlennollamme oli hyviä kavereita mediassa, sillä koko tarina leivottiin jopa Ylellä parhain päin. Näin törkeä väkivalta muuttui hyveeksi ja koko riemullinen kansakunta huusi Ruotsin vastaisia iskulauseita koko viikonlopun. Anteeksi nyt vaan arvon toimittajat, mutta ettekö te juuri sanoneet että kansakuntaa vastaan esitetty vihapuhe olisi pahaksi?

Musiikki on mainiota

Hiphop- tai rap-musiikissahan ei ole mitään vikaa. Okei, siinä on se oma sektorinsa, jossa laulujen sanoma on lähinnä että varastakaa ase ja menkää tappamaan kaikki (valkoiset/vääräuskoiset/poliisit/joku muu mikä). Siitä en erityisesti piittaa, mutta se ei pilaa koko genreä. Bassoradio on Yle Ykkösen jälkeen suosikkiradiokanavani ja mielestäni koko musiikkigenre on rikas, kiinni ajan hengessä ja aina valmis kokeilemaan uutta. Itse en ole kova kuuntelemaan vanhoja klassikoita, vaan pidän kehittyvästä, muuttuvasta musiikista. Sitä tämä genre tarjoaa. Siinä mielessä on hienoa, että myös sen ympärillä pidetään konsertteja. Onhan sekin myös selvää että kun on noin iso väenpaljous, noin vahvaa kansankiihotusta ja noin olematon turvallisuuden hoito, ikävyyksiä tapahtuu. Humalaiset ihmiset ovat idiootteja, hiphopilla tai ilman.

Sanottakoon myös, että nimeni ei ole Jon Cederberg, enkä vaadi tai ehdota tämän(kään) konsertin kieltämistä. Ainoa toiveeni on että media ottaisi hetkeksi laput pois silmiltään ja ymmärtäisi, että väkivalta tai kiihotus ei ole kauneinta ja parasta, kritiikittömän ihailun arvoista. Uskon, että voisitte rohkaista tällaista festivaalin tapahtumaan myös rakentavampien arvojen pohjalta. Hiphop ei edellytä pahuutta kuulostaakseen hyvältä.

Meillä taitaa olla sama suunta

Torilla tavataan

No nyt se, kuka oli se ajatuspaja hallituksen ohjelman takana ja missä se sijaitsi, selvisi. Tampereen Koskikeskuksen aukiolla oli teltta, josta käsin Raikku loi visioita ”tulevaisuusinvestoinneista”.
Ja tässä tulos

Päämajan valmisteluja Tampereen lopulliseksi valloittamiseksi

Verinen kiirastorstai ei ollut johtanut Vapaussodassa Tampereen vapauttamiseen punakapinallisten ja ryssien hirmuvallan alta. Nyt oli päätettävä miten se lopultakin tehdään mahdollisimman nopeasti, mutta siedettävin tappioin.

Joukot piti saada Karjalaan katkaisemaan punikkien maayhteys Venäjälle, joka oli yllyttänyt punikit kapinaan, aseistanut kapinalliset enemmän kuin ruhtinaallisesti ja lähettänyt lisääkin Venäjän joukkoja taistelemaan Suomea vastaan.

Paluumatkalla

”Jo paluumatkalla Vehmaisista Vilppulaan maaliskuun 28 p:n iltana saatettiin päämajassa keskustella asemasta, joka oli syntynyt sen kautta, että päivän kiivas hyökkäys Tampereen itärintamaa vastaan ei ollut johtanut toivottuun tulokseen.

Keskeisimmän kysymyksen suhteen, pitikö hyökkäystä jatkettaman vaiko ei, ei vallinnut mitään epäilyjä. Ylipäällikkö [Mannerheim – jpu] määräsi heti, että sitä oli jatkettava. Oli tosin olemassa toinenkin mahdollisuus nimittäin: rajoittua mahdollisimman pienillä joukoilla saartamaan kaupunki ja varusväen antautumista odotellessa viipymättä ryhtyä aktiivisiin sotatoimiin Karjalassa. Mutta tätä vaihtoehtoa vastaan puhuivat niin monet syyt – eniten ehkä puhtaasti psykologiset – että asiasta tuskin vakavasti keskusteltiin. Toiselta puolen oli selvää, että päätökseen johtaa taistelu Tampereesta lopulliseen ratkaisuunsa täytyi sisältyä luopuminen merkittäväksi ajaksi eteenpäin kauan suunnitellusta ja osittain jo valmistellustakin hyökkäysliikkeestä Viipuria vastaan.”[i]

Päämajan puututtava välittömästi

”Syntynyt tilanne vaati päämajan välitöntä puuttumista useissa suhteissa. Päällikkyyskysymys Tampereen edustalla täytyi järjestää, hyökkäysjoukkoja vahvistaa sekä ryhtyä tarmokkaisiin toimenpiteisiin vihollisen estämiseksi avustamasta Tampereen piiritettyjä sotavoimia.

Niin kauan kuin oli ollut syytä luulla, että kaupunki voitaisiin valloittaa suoranaisesti päämajan alaisina olevien eri joukkojen kiivaalla eteenpäinryntäyksellä, ei mitään päällikkyyssuhteiden uudelleen muodostelua hyökkäyksen johdosta oltu katsottu välttämättömäksi. Viimeisten päivien taistelut olivat kuitenkin osoittaneet, kuinka vaikeata oli ollut saada aikaan tarvittavaa yhteistoimintaa eri hyökkäysryhmien kesken, ja kun nyt koko hyökkäysmenetelmä täytyi tarkistaa suurempaa sääntöperäisyyttä noudattaen, kävi välttämättömäksi luoda yhtenäiset päällikkyyssuhteet joukoille, jotka seisoivat Tampereen edustalla. Siten saisi päämaja sitäpaitsi suuremman vapauden kiinnittää huomionsa niihin moninaisiin muihin tehtäviin, jotka sen harteilla olivat.”[ii]

Johtosuhteet

”Nyt nousi kysymys siitä, pitikö kaikki Tampereen hyökkäykseen sidotut joukot alistettaman yhteisen päällikön alaisiksi, vai oliko johdon jakautuminen entiseen tapaan tarkoituksenmukaisempi. Tällöin tuli suhde yhteyksiin määrääväksi. Pidettiin nimittäin vaikeana saada aikaan niin hyviä yhteyksiä Näsijärven ja Pyhäjärven yli, että yhteinen joukkojen johto kaupungin länsi- ja itäpuolella kävisi mahdolliseksi. Kun lisäksi tuli, että tuskin voitiin odottaa hyökkäyksen lännestä päin, missä piti voittaa huomattavasti suurempia taktisia vaikeuksia, saavan muuta kuin mielenosoituksellisen luonteen, päätti ylipäällikkö olla muuttamatta mitään, mikä koski Satakunnan päällikön käskyaluetta. Kaupungin itäpuolella sitävastoin, missä ratkaiseva hyökkäys suoritettaisiin, alistettiin kaikki joukot vanhimman siellä olevan päällikön, kenraali [eversti – jp] Wetzerin alaisiksi.

Sitä koskeva määräys lähti Vilppulasta maaliskuun 28 p:nä klo 10.30 ap.:

»Hyökkäys Tamperetta vastaan on saatettava loppuun, jolloin tykistön on askel askeleelta valmistettava jalkaväen etenemistä.

Lähemmän yhteisvaikutuksen aikaansaamiseksi hyökkäysrintaman eri taisteluryhmien kesken alistetaan Wilkmanin osasto Hämeen tyhmän päällikön alaiseksi.

Mannerheim «”[iii]

Tehtävät

”Tämän käskyn perusteella oli niin ollen myöskin eversti Wetzerin tehtävä määrätty. Paitsi kaupunkia vastaan suunnatun hyökkäyksen jatkamista oli hänen tehtävänään – vaikkakaan sitä ei suoraan mainita – Lempäälän puolustamainen, sillä samalla kuin Hämeen päällikölle joutui Wilkmanin osaston päällikkyys siirtyivät hänelle tämän osaston tehtävätkin.

Kävi kuitenkin välttämättömäksi määritellä nyt myöskin Satakunnan päällikön tehtävät, niin hyvin jatkettuun hyökkäykseen kuin varmistukseen nähden Porin suuntaan. Tämä tapahtui keskiyöllä annetulla määräyksellä, joka kuului seuraavasti:

»Eversti Linderille.

Vakavin taisteluin on lähempi etumaasto Tampereen itärintaman edustalla siellä sijaitsevine kasarmeineen tänään vallattu.

Wilkmanin osasto on jatkettua hyökkäystä varten alistettu eversti Wetzerin alaiseksi.

Teidän tehtävänänne on toistaiseksi osalla joukoistanne estää vihollista murtautumasta Tampereelta lännen suuntaan, jolloin yhteys eversti Wetzerin sivustojen kanssa on säilytettävä, toisten osien turvatessa Tamperetta vastaan liikehtiviä joukkoja vihollisen puuttumiselta Porin rataa myöten asiaan sekä muutenkin turvatessa Satakunnan ryhmän rintamaa.

Pispalan eteläpuolella olevat saaret, jotka tällä hetkellä ovat eversti Wilkmanin miehittämät, on teidän heti miehitettävä pienemmin, konekiväärein varustetuin osastoin.

Mannerheim «”[iv]

Vihollisen toimintamahdollisuudet

”Vihollisen hyökkäystä Porista ei pidetty sen vaarallisempana, kuin että eversti Linderin ilman erikoisia vahvennuksia piti voida se torjua.

Aivan toisin arvosteltiin tilannetta, mikäli se koski hyökkäyksen uhkaa etelästä käsin. Saattoi odottaa, että punaisten johto ponnistaisi kaikki voimansa auttaakseen Tamperetta. Hyökkäyksiä, joita jo oli tehty Bergströmin ja Ingelbergin osastoja vastaan Lempäälän-Hauhon-Tuuloksen linjalla, täytyi pitää vain alkuna paljon laajempiin liikkeisiin.

Vihollisen toimintamahdollisuuksia punnittaessa oli selväksi katsottava, että varsinainen vaara uhkasi Lempäälän kohdalla. Eteneminen Toijalasta-Hämeenlinnasta pääsuuntana Kangasala saattoi tosin olla täysin ajateltavissa, ja niin sen täytyi vastustajasta tuntua sangen houkuttelevalta niihin mahdollisuuksiin nähden, joita se tarjosi vaikuttamalla valkoisten joukkojen yhteyksiä vastaan, mutta kaikki, mitä sodan aikana siihen asti oli nähty punaisten sodanjohdosta, aiheutti, ettei sellaista liikettä pidetty todennäköisenä. Se olisi vaatinut joukkoja, joilla oli järjestetty kuormastolaitos, eikä sitä missään tapauksessa olisi voitu saada nopeasti aikaan. Sen vuoksi voitiin toistaiseksi toivoa, että Bergströmin osaston kolme pataljoonaa riittäisivät turvaamaan Hauhon-Tuuloksen-Padasjoen. Lempäälän puolustuksen vahvennus saattoi sitävastoin milloin tahansa tulla välttämättömäksi.”[v]

Reservijoukoille on tarvetta

”Maaliskuun 29 p:n kuluessa purkautui 1. jääkärirykmentti junasta Kangasalla ja sijoitettiin ylipäällikön käytettäväksi Kangasalan kirkonkylään. Rykmentinpäällikkö sai tällöin määräyksen olla valmiina etenemään eri suuntiin. Samanaikaisesti annetulla määräyksellä vedettiin viimeksi Pietarsaaressa kuntoonsaatetut kolme haupitsipatteria – kussakin kaksi tykkiä – Vehmaisiin ja Kangasalle. Patterit saapuivat 30 p:n vastaisena yönä purkamisasemille.

Reserviryhmä Kangasalla joutui kuitenkin olemaan toimettomana vain sangen lyhyen ajan. Jo maaliskuun 30 p:nä osoittautui, ettei pelko vihollisen hyökkäysaikomuksista ollut suinkaan ollut liioiteltu. Sinä päivänä saapui nimittäin kaikista rintamaryhmistä tietoja vihollisen vilkastuneesta toiminnasta. Satakunnassa keskittyivät punaiset joukot lännestä päin Karkkuun ja Mouhijärvelle ilmeisesti hyökkäystarkoituksessa. Lempäälästä, missä eversti Wilkman oli ottanut johdon, oli taistelutoiminta vilkastunut, ja Bergström tiedotti vihollishyökkäyksistä Tuuloksessa. Savosta ilmoitettiin punaisten joukkoja koottavan Heinolan seudulle, mitä täytyi pitää alkuna helpoitushyökkäykseen. Karjalassa lopuksi jatkuivat pitkin koko linjaa kiivaat taistelut. Mielenkiinto keskittyi täällä Rautuun, jonne muuan vihollisjoukko oli saarrettu; venäläisten kerrottiin suurin voimin kiiruhtavan sitä auttamaan. Jotta majuri Sihvo voisi saattaa loppuun liikkeen Rautuun saarrettuja venäläisiä vastaan, asetti ylipäällikkö sen johdosta yhden 4. jääkärirykmentin pataljoonista hänen käytettäväkseen.

Maaliskuun 30 p:n iltana oli tilanne kärjistynyt. Eversti Linder, joka oli määrännyt tehtäväksi hyökkäyksen Noormarkkuun helpoitustarkoituksessa, ilmoitti ettei Berghin joukkojen asema ollut kaikkein parhaita. Ne olivat joutuneet vakavaan asemaan ja tarvitsivat vahvennusjoukkoja Kristiinasta.

Lempäälässä oli vihollinen koko päivän jatkanut sangen kiivaita hyökkäyksiään. Eversti Wilkman, joka kääntyi suoraan päämajan puoleen, oli jo iltatiedonannossaan kuvannut tilanteen synkin värein, ja Hämeen päällikkö ilmoitti, ettei hän katsonut vahventaa Lempäälässä olevia joukkoja. Yöllä saapui sitten Wilkmanilta tiedonanto, jossa tämä suorastaan merkitsi tilanteen vakavaksi ja pyysi pikaista apua voidakseen vastata rintamastaan. Pikaiset toimenpiteet olivat niin ollen välttämättömiä, ja määräys lähti jo klo 5 ap. maaliskuun 31 p:nä 1. jääkärirykmentin päällikölle, jääkärimajuri Jernströmille, että tämä marssittaisi Kangasalan kirkonkylään sijoitetut joukot, yhtä pataljoonaa lukuunottamatta, Lempäälään, missä niiden piti tulla eversti Wilkmanin alaisiksi.

Kun näinä päivinä Hämeen päällikölle oli osoittautunut yhä vaikeammaksi johtaa sotatoimia Tamperetta vastaan ja vastata tapahtumista Lempäälässä, saatiin huhtikuun 1 p:nä eversti Wetzerin esityksestä aikaan se muutos, että Wilkman asetettiin suoraan päämajan alaiseksi. Tämä tapahtui seuraavan käskykirjeen kautta:

»Lempäälän seuduilla olevat voimat asetetaan eversti Wilkmanin alaisiksi ja nimitetään ”Wilkmanin osastoksi”.

Wilkmanin osasto on suoranaisesti minun alaiseni, ja sen tehtävänä on estää vihollista etelästä päin Mallasveden ja Pyhäjärven väliltä hyökkäämästä Tampereen edustalla olevien voimien selkään.

Wilkmanin osaston yhteydet asetetaan Kangasalan kautta.

Mannerheim. «”[vi]

Päämaja keskittyy tukemaan Hämeen ryhmän hyökkäysvalmisteluja

”Ylipäällikön toive, että 1. jääkärirykmentin pääosan lähettäminen lopullisesti torjuisi uhan etelästäpäin, ei pettänytkään.

Lähipäivinä saavutettiin tasapaino Lempäälässä, eikä Bergströmin rintamakaan enää aiheuttanut mitään huolia. Samanaikaisesti saapui pelkkiä suotuisia tiedonantoja aseman kehittymisestä Satakunnassa, missä eversti Linder voimakkaalla vastahyökkäyksellä vapautui turvaamistehtävästään. Huhtikuun 2 p:stä lähtien voidaan katsoa, että Tampereen avustamisen vaara oli torjuttu. Myöskin Savossa ja Karjalassa kehittyivät tapahtumat suotuisasti.

Näiden olosuhteiden vallitessa saattoi ylipäällikkö, joka päämajan esikunnan kera huhtikuun 1 p:nä siirtyi Vehmaisiin, omistaa kaiken tarvittavan huolen Hämeen päällikön hyökkäysvalmistelujen tukemiseen. Kaksi seikkaa oli tällöin aivan erikoisen painavata: ammustentuonti sekä tarpeellisten reservien kuntoonsaattaminen.

Ensimmäisessä suhteessa olivat asiat hyvin huolestuttavalla kannalla, etenkin mitä tykistön ammuksiin tulee. Lastit, joiden jo aikoja sitten piti lähteneen Saksasta, eivät olleet vielä saapuneet Vaasaan, ja oli mahdotonta saada selvyyttä viipymisen syistä tai milloin ammuksien voitiin laskea olevan perillä. Kaikki ammukset, joita voitiin kokoon saada, lähetettiin kuitenkin Vehmaisiin, ja täysin tietoisena siitä, että hyökkäys saattoi tulla vaatimaan kaikki silloin maassa olevat tykinammukset, asetti ylipäällikkö ne hyökkäysjoukkojen käytettäväksi.

Reservien suhteen oli asema, vaikkakaan ei aivan niin jännittynyt, kuitenkin melkoisen tukala. 1. jääkärirykmentin pääosan lähdettyä Lempäälään oli Södermanin reservipataljoona – viimeinen näistä aivan tilapäisluontoisista hätävarajoukoista, jota ei oltu rintamapäälliköiden käytettäväksi jätetty – sijoitettu Kangasalan kirkonkylään. Yhdessä 1. jääkärirykmentin III pataljoonan kanssa muodosti se ylipäällikön ainoan sotatoimialueella olevan varaväen. Kun kuitenkin oli odotettavissa, että tämä reservi täytyisi loppuhyökkäyksen alkaessa Tamperetta vastaan asettaa eversti Wetzerin käytettäväksi, päätti ylipäällikkö huhtikuun 1 p:nä siirtää Savoon sijoitetun 3. jääkärirykmentin Kangasalle.

Kun rykmentti huhtikuun 3 p:nä alkoi purkautua junasta, vallitsi jo edellytetty tilanne, ja ennenkuin punaiset oli pakotettu antautumaan, kävi välttämättömäksi käyttää sitä ainakin toisarvoisiin tehtäviin.

Sittenkuin 3. jääkärirykmentti oli lähtenyt garnisoonipaikoistansa, oli koko valkoisessa Suomessa enää vain kaksi liikekannalle pantua pataljoonaa (4. jääkärirykmentistä), joita ylipäällikkö olisi odottamattoman joukkojen tarpeen tullen voinut käyttää. Niin koottiin kaikki voimat ratkaisevaan kohtaan, varmentamaan sodanjohtajan asettaman päämäärän saavuttamista.”[vii]

Johtopäätös 101 vuoden kuluttua Vapaussodasta

Marski päätteli silloin eri vaihtoehdoista, miten resurssejaan käyttää, aivan oikein että täytyy keskittää yhteen kohtaan kaikki mahdolliset voimat, että saadaan siellä ratkaisu aikaiseksi. Joukkoja ei riittänyt ripoteltavaksi useampaan paikkaan vaikka mieli olisi tehnyt esimerkiksi vapauttaa Viipuri ryssien ja punikkien hirmuvallan alta. Päätös puhkaista Tampereen mätäpaise ensin ja vasta sen jälkeen iskeä Karjalassa oli mielestäni oikea.

——

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 427

[ii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 428

[iii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 428

[iv] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 429

[v] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 429-430

[vi] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 430-431

[vii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 432-433

Tamperetta puhdistetaan 050418

Edellinen artikkelini Suomen Vapaussodasta teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä. Se on Tampereen taisteluista edellisenä päivänä.

Puhdistustyötä ja kaupungintalon valtaus

”Aamusta alkaen huhtikuun 5 p:nä suoritettiin puhdistustyö käsi kädessä Grafströmin ja Ausfeldin joukkojen tunkeutumisen kanssa länteen päin. Malmbergin suuresti pienentyneet joukot huolehtivat koskesta itään päin olevien kaupunginosien vartioimisesta. Päivän taistelua ei voinut verrata molempien edellisten päivien ratkaiseviin käänteisiin ja jännitykseen. Rauhallisesti ja järkähtämättömän varmasti raivasivat valkoiset joukot tiensä länteen päin. Sitkeämpää vastarintaa teki oikeastaan vain kaupungintalo, joka suorastaan täytyi piirittää. Sitä puolustivat venäläiset ja naissotilaat. Vasta klo 5,40 ip. sen valtasi Wingen pataljoona yhdessä Ausfeldin joukkojen erinäisten osien kanssa. Useassa paikoin herkesivät punaiset taistelemasta ja antautuivat, niin pian kuin valkoiset joukot näyttäytyivät. Jääkärivääpeli Hackzell Schaumanin pataljoonasta otti palokunnantalossa 15 miestä johdossaan 1000 vankia ja suuren saaliin autoja, moottoripyöriä ja hevosia. Ylipäänsä otettiin tänä päivänä lukuisia vankeja sekä hyvin suuri saalis ei vain aseita ja muita sotatarpeitta, vaan kaikenlaisia varastoja, säilykkeitä, viljaa, karjaa ym.”[i]

Raakoja hurjisteluja ja kommunismia

”Hajaantuminen punaisella oli nyt jo täydellinen. Kaikki olivat paenneet Pispalaa kohti. Johtajat pysyttelivät syrjässä, antautuen raakoihin hurjisteluihin, taikka suunnittelivat he uusia yrityksiä, joiden tarkoituksena oli viimeisessä hetkessä jättää se kaikki kurjuus, jonka he olivat esiin loihtineet. Kaduilla ja teillä, missä aseelliset ja aseettomat, naiset ja lapset tungeksivat ajoneuvojen, nälkiintyneiden hevosten ja irtipäässeen karjan joukossa, jaettiin pirtua, tupakkaa, ruokatarpeita taikka varastettua tavaraa rajattomia määriä kaikille haluaville. Yhdennellätoista hetkellä, ennen tuomiota toteutettiin käytännössä kommunismin oppia.”[ii]

Antautumisneuvottelut

”Eversti Wetzer määräsi illalla, että olisi kaikin tavoin koetettava päästä neuvotteluihin vihollisen kanssa antautumisesta. Samaan aikaan uudisti hän käskyn, jossa määrättiin tarkasti vartioimaan vihollisen murtautumisyrityksiä. – –

Klo ½ 9 aikaan oli kolme lähettilästä saapunut reessä valkoisten linjojen luo. Heidät vietiin Ausfeldin esikuntaan ja täällä, eräässä rautatievaunussa asemalla, alkoivat neuvottelut, jotka tulivat johtamaan punaisen varusväen antautumiseen.”[iii]

Punaiset päälliköt

”Nyt selvittivät punaiset neuvottelijat lyhyesti punaisten puolella vallitsevan tilanteen. Yksimielisesti he selittivät, että miehistö tunsi taistelun jatkamisen toivottomuuden, mutta myös, etteivät päälliköt millään ehdolla halunneet kuulla puhuttavankaan antautumisesta. Monet olivat yrittäneet ehdottaa päällystölle aseiden laskemista, mutta useat näistä uskalikoista olivat menettäneet henkensä. Punaiset päälliköt istuivat esikunnissaan, joivat itsensä humalaan ja huvittelivat epäilyttävien naisten kanssa.”[iv]

Johtajat pakenevat

”Joko punaiset päälliköt olivat saaneet vihiä neuvotteluista taikka jo aikaisemmin suunnitelleet pakoa, joka tapauksessa pelastuivat he tänä yönä rohkeasti pakenemalla Näsijärven yli. Ei tiedetä, kuinka tämä tapahtui, kun valkoinen vartiosto ei mitään huomannut. Kuitenkin lienee satakunta – toiset sanovat 200 – rekeä päässyt pakoon. Matkueessa olivat myöskin Aaltonen, Evä ja Orjatsalo. Matka kulki Pengonpohjaan ja sieltä suuressa kaaressa Viljakkalan ja Siuron kautta Vesilahteen.”[v]

Arvomerkit ja punaiset nauhat heitetään pois

”Valkoiset joukot, jotka nyt kaikkia teitä pitkin lähestyivät Pispalaa, kohtasivat kaikkialla punaisia, jotka heittivät aseensa ja repäisivät pois kaikki arvomerkit ja punaiset nauhat. Ei löytynyt yhtäkään näiden tuhansien joukossa – jotka äsken olivat taistelleet kommunismin ja venäläisvallan puolesta – joka olisi omannut niin suuren itsetunnon ja ollut niin uskollinen mielipiteilleen, että olisi rohjennut astua hallituksen joukkojen eteen kapinallisen armeijan merkit puvussaan.”[vi]

Perivihollinen ja sen liittolainen

”Vapaussota oli alusta alkaen ollut vapaaehtoisten voimien kannatuksen varassa, voimien, jotka luonnollisesti eivät saattaneet tajuta ja ymmärtää operatiivisia kysymyksiä ja sotilaallisia vaatimuksia. Harvinaisen uhrautuvasti oli pohjoisen Suomen rahvas noussut vapauttamaan synnyinmaata Venäjän ikeestä, ja innolla oli noudatettu kutsua ensimmäisiin taisteluihin perivihollista ja hänen kotimaista liittolaistaan vastaan.”[vii]

——

[i] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 527

[ii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 528

[iii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 529

[iv] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 529

[v] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 530

[vi] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 533

[vii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 539

Lauri Lyly on kartan tarpeessa

Olin tänään Peltolammin homekoululla kuuntelemassa pormestaria seurueineen, aiheena eteläisen Tampereen kehittäminen. Tilaisuudessa kuultiin yleisön kysymyksiä, tutustuttiin alueen palveluihin ja kävipä pari kertaa semmoinenkin ihme että yleisön kysymyksiin vastattiin. Itse koin merkittävimpänä vaikutuksena poliitikkojen kyvyn tai kyvyttömyyden esiintyä yleisön edessä.

Vastauksia ja vaalipuheita

Kuten arvata saattaa, satapäisen yleisön joukossa oli myös heitä, joilla oli jotain pientä hampaankolossa päättäjien suuntaan. On se toki perusteltuakin, eteläisen Tampereen kaupunginosat on pitkälti unohdettu kaupunkikehityksessä. Samalla kun Hervanta saa ratikan ja Tesoma upouudet palvelutalot, ei Peltolammille saada edes suojatietä aikaan. Merkittävät pisteet annan tosin Aleksi Jäntille, sillä hän tuntui ottavan huolet vakavasti, paikat katsottiin kartasta ja puitiin haasteita sopivien viranomaisten tavoittamisen huolista.

Myös hieman toiselta kantilta asioita kommentoinut Anna-Kaisa Heinämäki oli hereillä. Hän onnistui tarjoamaan numerot selkeinä paketteina eikä pitänyt yleisöä pilkkanaan. Puhujapöydän ulkopuolella me-säätiön edustajat olivat pirteinä ja pyrkivät tuomaan esille monenlaista maksutonta toimintaa alueen asukkaille. Ei siis ihan turha ilta.

Mutta voi herranjestas tuota meidän pormestaria. Puhe oli lähinnä mutinaa, katsetta yleisöön ei löytynyt ja hänellä ei ollut etäistä hajuakaan siitä missä hän oli. Kun kysyttiin Multisillan asioista, hän kertoi mitä on tarkoitus tehdä Lakalaivassa. Jos mies ei edes tunne Tampereen kaupunginosia, miten hitossa hän kuvittelee olevansa pormestari? Lisäksi hänen ”vastaukset” olivat lähinnä sitaatteja demarien vaaliohjelmasta, mitäänsanomattomia fiilistelyjä. Yhteenkään suoraan kysymykseen ei saanut mitenkään asiaan liittyvää vastausta. Kyselyosuuden jälkeen hän esiintyi vielä äärimmäisen ylimielisesti yleisön joukossa. Tosi huono suoritus. Onneksi hänen virkakollegansa olivat fiksumpia.

Hyvä mutta parannettavissa

Tällaiset tilaisuudet ovat hyviä ja tästä jäätiin selvästi plussan puolelle. Yleisöäkin voisi vähän ravistella, aivan sama kysymys kysyttiin monta kertaa ja se oli sentäs kysymys johon oli annettu yksiselitteinen vastaus. Ihmisten huolia kannattaisi kuitenkin kuulla ja osoittaa edes hitusen ymmärrystä. Seitsemän vuotta ilman koulurakennusta on hiton pitkä aika, eikä ”tällaista se byrokratia on” ole pätevä vastaus. Tai jos ihmisten taloja vahingoitetaan louhintatöiden yhteydessä, ”tarttis kai olla tarkempi” on sekin ikävä asenne.

Lopulta tarjoan evääksi yksinkertaisen asian. On selvä, että hyvinvointikeskusta ei joka kortteliin tule. Sen sijaan joka kaupunginosassa on asioita joista kunnan on huolehdittava. Kuulkaa näitä pieniä, helposti ratkaistavissa olevia murheita vaikkapa suojateistä ja risteyksistä – ja korjatkaa niitä. Ottakaa ne pienet murheet vakavasti ja vastatkaa huoliin konkreettisesti, ennenkuin niistä tulee isoja murheita.

Eikö tamperelaisia huolestuta?

Eihän asia minulle kuulu, mutta suuresti ihmettelen järvien täyttämistä. Niihin tungetaan milloin mitäkin jätettä ja nyt niitä ollaan täyttämässä peräti ratikkaa varten.

Onko se ratikka niiltä osin niin tärkeä, että sen ehdoilla voidaan tuhota tärkeitä luonnonarvoja. Mitä tulee tapahtumaan järvien vesille, nyt jo sitä ymmärtäkseni kuormitetaan ihan riittävästi, jos oikein olen ymmärtänyt. Miten käy muiden luontoarvojen, onko huomioitu linnuston ja kalojen tarpeet. Niitähän ei oikeastaan ihminen voi muuta, kuin huonontaa.

Mitenkä ratikka ja järvien täyttäminen vaikuttavat lähikiinteistöjen ja vapaa- ajan asuntojen kauppa- arvoihin ja niiden käyttöön. Miten ratikan melusaasteet on huomioitu, nekin kantautuvat satojen metrien päähän, vähintäänkin. Varmasti harmittaa monia, kun ratikka kitisee kauniina, tyynenä sunnuntai- iltana ja ääni kuuluu todella hyvin vettä pitkin.

Meillä täällä maalla kehitys kulkee ihan toisinpäin. Luontoarvoja ja vesistöjä ei saa tuhota eikä häiritä. Rakentaminen pitää tehdä mahdollisimman kaukana rannoista. Jätevesiä ei saa päästää järveen puhdistamattomina, maanviljelijöiden pitää  jättää suojakaistat pelloille.

Minä vaan ajattelin, niitä sääntöjä kyllä piisaa, no meillä on tilaakin, mutta ei ratikkaa kiusana.

Se on niitä prioriteetteja, nääs

Tampereen kaupunki, Lempääläntien vierellä kulkeva pyörätie, Peltolammin seutu. Katsokaapas.

On prameaa ja uutta pintaa, juu. Meinaan tällainen oli lähtötilanne sen suhteen.

Onhan se vähän aikaa nähnyt, mutta ei ole kuoppia tai uria. On niin sanoakseni käyttökelpoinen jos nyt ei ihan kiiltävä. Vaan niin on että lähestulkoon joka ikinen kesä tuo pyörätie päällystetään uudestaan. No mikäs siinä, onhan se kilttiä. Pyöräilijöistä välitetään.

Ongelma vaan on se siitä vierestä menevä Lempääläntie. Se jossa menee autoja, busseja, rekkoja. Sille kun ei olla tehty mitään vuosikausiin ja ne kuopat ovat jo useamman sentin syviä ja niitä on monta. En suostunut vaarantamaan liikennettä menemällä kännykkäkameran kanssa sohimaan keskelle ajoväylää.

Mutta näin se nähkääs menee. Oikeat prioriteetit? Hyvät diilit asfalttifirman kanssa? Päättäjät jotka eivät kilometriä kauemmas keskustorilta suostu liikkumaan? Joku muu, mikä?

Soini – väärin meni Tampereella

(KUVA: MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA)

Sinisten smurffien Tampereen puolue-kokouksesta Hesarin mukaan:

~ Soini piti kokousta hyvänä ja näki siinä kasvun edellytykset. ”Linja on hyvä, mutta puolueen pitää olla kiinnostava. Pitää olla sanoma, voita leivän päällä”, hän sanoi tarkoittaen lisää populismia ja reippaita ulostuloja.
”Sampo, sälvät auki.”

Timpsukka, se on salpa – salvat! Sälpä on maankuoren mineraali.

”Linja on hyvä”? Joidenkin tietojen mukaan juuri linjasta ei ole vielä mitään käsitystä.