Viime päivinä on esiintynyt värikästä keskustelua kirjailijasta, joka elää yhteiskunnan tuilla, mutta ei edes halua ottaa vastaan työpaikkaa.
Paljon on asiaa mediassa puitu, oheen lainasin presidentin ja työministerin lausahduksia ilmiön tiimoilta. Itse lienen aika vahvasti samoilla linjoilla kuin nämä korkeat herrat itseni tervejärkiseksi kuvitellen.
Presidentti Niinistö ei ole ilahtunut ilmiöstä, joka on noussut viime päivinä
valtakunnan puheenaiheeksi. Ei taida oikein ymmärtää hekilöitä, jotka kuvaavat itseään julkisuudessa ”ideologisesti työttömiksi”.Sanoo että olen heistä samaa mieltä kuin ymmärtääkseni jokainen tervejärkinen suomalainen ja jatkaa mm se että asiaa mainostetaan, kuvastaa jotain, jota ei toivoisi näkevänsä.
Työministeri Lindströmin mukaan työnvälttelijöitä on vain pieni osa työttömistä ja että onneksi ossit ovat marginaali-ilmiö. Jos tietoisesti työ ei kelpaa, ei silloin oikein voi kelvata tuetkaan. Se on minun ajatukseni, Lindström summasi.
Ehkä pitäisi antaa kaikkien kukkien kukkia mutta tuo runsas julkisuus, mitä se palvelee. Tuoko työn vieroksunnan houkuttelevaksi vaihtoehdoksi vai onko osa keskustelua jonka otsikko voisi olla: Taivaanrantojen maalailu?