Tietysti alusta loppuun itsetehtyä hernaria ei mikään voita, mutta ostamani Kivikylän palvarin hernekeitto yllätti minut positiivisesti maullaan. Siinä on 15% savusaunapalvilihaa tuoteselosteen mukaan.
Kyllä tuolla nälkä lähti ja sen kylkeen jälkiuunilimppua oikean voin kanssa.
Varmista peiton päällä pysyminen illalla sen verta tuhti murkinasi oli ainoastaan piimä uupui siitä terv tepivaari
Tuota kivikylää on mulla pari purkkia kaapissa ja kyllä se syötävää on mulla se on varmuuden vuoksi koskapa se säilyy pidempään terv tepivaari
Minulla on roudarinteippiä, pitäisi varmaan teipata peitto yöllä kulmistaan lattiaan.
Vähintään sänkyn tolppiin terv tepivaari
Se, että joku safka on purkitettu ei suinkaan tarkoita että se olisi missään suhteessa huonoa – joskus on jopa hyvää. Minustakin se palvilihasta purkkihernekeitto on ihan OK.
Huomattakoon, että minä käytän jatkuvasti runsaasti säilykkeitä – mm. siksi että varasto kiertää eikä pilaannu.
Tosin olen käyttänyt myös säilykkeitä joista parasta ennen päiväys on mennyt umpeen lukuisia vuosia ennen käyttöä – enkä ole ainakaan vielä kuollut siihen.
On erikseen tankkaus, eli syödä elääkseen ja erikseen herkuttelu.
Minä söin kerran purkillisen papuja, joissa parasta ennen päiväys oli mennyt aikaa sitten, enkä saanut vatsavaivoja.
Siis kyllä purkkihernarista saa hyvääkin, kun vahän tuunailee. Makuasioista on vaikea väitellä, vaikka huonosta mausta voikin huomauttaa 😉
Luin kerran jostain, että pari naparetkeilijää, jotka olivat varanneet liian vähän ruokaa mukaansa, olivat löytäneet säilykekätkön. Säilykkeet olivat yli kymmenen vuotta päiväykseltään vanhoja, mutta pelastivat nuo retkeilijät nälkäkuolemalta.
Pitää tässä yhteydessä todeta, että aiemmin esitin turhan kriittisen kannanonton valmislihapullista vertaamalla niitä koiran ruokaan, se oli hölmöä.
Valmiseineksistä saa maukasta syötävää tuunaamalla ja vaikka ilman tuunausta, mikä minä olen kenenkään tapoja tuomitsemaan.
No, en minäkään eineslihapullista pidä, vaan teen sikanautajauhelihasta niitä itse.
No ne valmis pullat on jotain muuta kun lihasta tehtyjä iraplikka ei niitä edes syö, jotenka ei ne ole edes koiranruoka tasolla .
Kokonaan eri juttu on myös koiranruoka ja sen taso joka on monasti parempi laatuista mitä ihmisille tarjotaan eineksissä .
Sinänsä purkki ruokaa ei pidä solvata sillä on oma paikkansa esim erämiehille joilla se ruoka voi olla pitkiäkin aikoja repussa, niidensäilyvyys on se asian ydin .
Ja monasti jopa pitkiä aikoja jopa sen parasta ennen päivän jälkeenkin vielä syötävää terv tepivaari
Valmislihapullia on sekä sisällöltään että maultaan kovin erilaisia.
On sellaisia joissa lihapitoisuus on jopa yli 80% ja siinä muussa n. 20 prosentissa on mukana mm. sipulia ja muita ihan normaaleja raaka-aineita ja mausteita.
Sitten on sellaisia joissa lihapitoisuus on alhainen.
Kuinka ollakaan sen alhaisen lihapitoisuuden omaava lihapulla voi hyvinkin olla paremman makuinen kuin se korkean lihapitoisuuden omaava lihapulla.
Omatekoiset ovat tietysti oman maun mukaan tehtyjä ja maistuvat hyviltä, mutta turha on mollata valmislihapulliakaan – niitä kulutetaan Suomessa melkoisesti.
Lihapullat teen aina itse niissä ei ole kanan nahkaa ja ovat taatusti laadukkaita aina ei nättejä mutta ennen kaikkea maku on hyvä
Mulla on maku tuomarina oma koira joka katsoo etkös muuta anna syö mutta jos vieressä on mun tekemä valmis pulla jää siihen . terv tepivaari
Tölkkilihapullia ruskeakastikkessa tulee joskus syötyä, vaikka niissä lihapitoisuus on alhainen ja niihin on jauhettu muunmuassa naudan sydän ja muita sisäelimiä.
Naudan sydän on ihan yhtä hyvää lihaa kuin muukin naudanliha.
Sain tänään säilykkeitä kaveriltani. Niissä on parasta ennen päiväys 2015. Söin hyvällä ruokahalulla niistä pari tölkkiä lihapullia, enkä ainakaan vielä ole sairastunut.
On tullut syötyä 49- vuoden aikana jokunen purkki jalostajan purkkihernekeittoa ja voi olla että on yksinkertaista ruokaa mutta on hyvää… ja näkkileipää sekaan kun murentaa niin vielä parempaa… en tiedä mistä ne sen tekee…. sian lihaa ja herneitä tietenkin… mutta hyvää on… ja paranee lämmitettäessä….
Muistan elävästi kun yksi kotikuntani veteraani sanoi yhdessä keskustelussa kun puhuttiin että: ”jotkut ihmiset lihovat vaikka mitä söisi” niin tämä herra sanoi olleensa; melkein vuoden venäläisten eri leireillä , jäätyään jatkosodassa kesällä-44 vangiksi viholliselle, ”että oli se kumma kun ne eivät yhtään lihavaa olleet kiinni saaneet ”…