Siis vaikka se, että Elisabeth Järnefeltin kirja kertoo, että ois ollu venäläisiäki, jokka kannustit suomalaisia suomalaistuun, vaikkei itte ees osanheet suomea. Olikhan niilä joku näky tai joku päähänpinttymä.
Son muutenki minusta jotenki niin mystistä, miten se kaikki tapahtu ja kulki etheenpäin, että 1917 synty Suomi niminen valtio ja toissaalta ei siittä niin kauan ole.
Ja yks tähän liittyvä kiinntosa asia on niitten kansalaisromanttisten herrojen luoma ilmiö, jossa varmasti paljon naisia jäi heän varjhoon, kuten ilmeisesti nälkhään kuollu Larin Paraske.
Harmiko on niin keveää se, mistä nyt Suomi100:ssa puhuttaan, minun mielestä, yhtään sotiamme ohittamatta silti.
Oli kovin helppo ratkasu laittaa rahhaa taas uutteen Tuntemattommaan.
Ja ehkäpä se tai tämä Suomi100 juhlavuosi kaikkinensa tekkee jopa karhunpalveluksen sille näylle, jonka ois suonu nousevan näinä vuosina esille, sois ehkä ollu jykevämpää ainesta rakentaa elämää etheenpäin.
No en nyt saa tätäkhään sanottua, mitä aloin selittään, nyt muutenki helposti vielä kärjistyy joku kansallisvaltiomaisuus, mikä ei hyvä eikä paha sinänsä kansallismielisyys, mutta kohtuus siinäki.
Semmonen totuudellinen muheva näkemys ois niin hyvä tällekki asialle ja koko meän kansalle, ehkä.
Ettois katottukki rakkauella ja kunnioituksella koko menneisyyttä, ei tuomiten eikä väitellen, ois vaan rohkaistuttu kerttoon, kuinka tapahtu ja oikeasti oli ennen. Monet arkistothan on auki, jopa Venäjällä, miksi kauheusleirit ja jos mitkä surmat salattaan vieläki.
No sanon nyt siis, tuo pikkupolitikointi ja puoluepomojohtonen media, vie meän näkökykyä, sumentaa ja sekottaa meitä. Elähmään kuuluu kysymykset ja tuskaki, on ennenki ollu ongelmia, rauhottukkaa Suomen herrat ja valtionmedia kans, jonka nimeä en ennää sano.
Son perjantaiaamu ja ämmi niinko haamu,
istuu Hertta jaloissa ja kahvia kupissa,
voikaa hyvin ja jaksakaa,
on niin monia murhheita ihmisillä,
että son ihan se ja sama,
miten Suomi100:a juhlittaan heän kohala,
voimahallaukset teile ja sulle, jolla on vaikeaa
ja parantavia voimia kaikile,
Herttalassa kaikki hyvin,
pärjäihlään 
– hilkkapien
Hilkka, venäläiset halusivat iskeä kiilaa Suomen ja Ruotsin väliin, jotta sitten myöhemmin olisi helpompi valloittaa kokonaan sekä Suomi että Ruotsi.
Kerrotko tarkemmin Juhani Putkonen?
Vaikka se Järnefeltki toimi jollaki omalla päähänpinttymällä suomalaisuuen puolesta eikä ees osanu suomea sekhän, vai en muista, mutta ainaki kerrothan sen ajan kirjoissa, että oli venäläisiä, jokka kans ihan pääty Suohmeen asuhmaanki, Kuopioonhan tuo Järnefelt pääty ensin, niin heän innostus oli joku semmonen viehtymys johonki ilmiöön nimeltä suomalaisuus, sillain mie olen sen käsittäny.
Pikku äämmiltä taas kerrantyättä asiaa .
Hertalle rapsutuksia ja iraplikalta terveisiä terv iraplikka ja tepivaari
Tulipa sinne kirjoitus virheitä kaippa siitä selvän saa terv iraplikka ja tepivaari
Kiitos tepivaari ja iraplikka ja aina selviää ja saan selvää!
Sinä se vaan et Hilikka jaksa vihata ihmisiä, et venäläisiäkään; se on hyvä. Minulla on paljon venäläisiä tuttuja niin kuin tuttuja ympäri Eurooppaa, ketään en vihaa. Jos yksittäisen ihmisen toiminta sotii ajatuksiani vastaan; suljen pois ystäväpiiristäni.
Hallinnot sitten erikseen mutta hehän eivät ole kansa; siis miksi vihata kansaa?
Ei se USA:nkaan hallinto todellakaan synnitön ole jos ei Venäjänkään, ei minkään ns suurvallan
Hienon termin, tuon Herttalan keksit. Sinun koirasi, mitä rodullinen aineisto kertoilee, on yksi älykkäimmistä koirista. Siitä muuten kertovat esim sirkuskoirat.
Hilkka, Venäjän idea on ollut ja on imperialismi. Demaripresidentti Mauno Koivisto on siitä kirjoittanut kirjankin.
Siis Venäjä valloittaa aina niin paljon muiden kansojen ja valtioiden alueita kuin suinkin kykenee.
Suomi ja Ruotsi yhdessä olivat kovempi vastustaja kuin molemmat erikseen.
Joo, kyllä ja silti Suomesta tuli itsenäinen valtio, niin se on jännittävä asioitten ja ilmiöitten kulku, enhän mie sanonukkaan, että Venäjä ois niinko kaikkiaan halunu Suomen itsenäistymistä, mutta käsittääkseni tai olen lukenu, että oli venäläisiä ihmisiä, jokka ihan intoutu suomalaisuutteen.
Isäni ne sodat käyneenä haavoja nuollen sanoi että henkikulta sentään säästyi. Jälkeen kantanaan myös että miksi on niitä rajoja joista taistellaan herrojen suuruudenhulluuden vuoksi?
Lipputankoa ja lippua ei hyväksynyt mökkimme pihaan.
Viisas ihminen, joka tiesi, mitä sota on, siis sinun isä, kunnioutukseni hälle.
Minä taas pystytin metsästä raivatulle tontille ensin lipputangon Suomen lippua varten ja vasta sitten rupesin tekemään talon perustuksia.
Kunnioitukseni sullekki Juhani Putkinen, mie en kait olekhaan mikhän semmonen intoilija(?), muttako täytin 30v, sain vanhemmiltani lahjaksi lipun ja lipputanggon ja tykkäsinkö seuraavassa maaliskuussa vein lipun salkhoon, oli naistenpäivä eikä se sillon ollu virallinen liputuspäivä eikä mikhän, kyllä kyläläiset vähän ihmetteli.
En minäkään mikään liputusintoilija ole. En vetänyt lippua salkoon edes kaikkina virallisina liputuspäivinä, puhumattakaan naistenpäivästä. 🙂
Itsenäisyyspäivänä tietysti valaistuna. Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä (Marskin syntymäpäivä) aina kun olin paikalla. Silloin tällöin muutenkin, mutta ei ollut niin nökönuukaa vaikka jäi liputtamattakin. No, juhannuksena yleensä (Suomen lipun päivä).
Minä taas. asuttuani kymmenisen vuotta tilallani, sukulaiset ostivat vaimon 50-vuotislahjaksi lipputangon ,Karjalan viiri siinä roikkuu, liputuspäivänä, jos niin haluan, vaihdan Suomen lippuun.
Hieno homma ja aika hauskaa, että ostivat lipun vaimollesti ja tosiaan, sitähän voi liputtaa niinko itte haluaa, ei tartte orjallisesti tehä niinko suositukset on.