Onko puolueen vaihtaminen petos?

 

 

Avioliittoon mentäessä vannotaan ikuista rakkautta. Luvataan tukea myötä – ja vastoinkäymisissä. Liitot sinetöidään sormuksin. Kuitenkin avioeroja tehdään runsaasti. Puhutaanko tai kirjoitetaanko avioeron yhteydessä tehdyn petoksen?

 

Perussuomalaisen puolueen hajoamisen yhteydessä ovat puolueeseen jääneet puhuneet pois lähteneistä kansanedustajista petoksen tehneinä – näinkö on? Onko ymmärrettävä neljän vuoden kansanedustajapestin olevan vankilatuomio, joka on lusittava siinä ryhmässä jonka listalta on tehtävään valittu?

 

Vaaleissa äänestetään puoluetta, ehdokasta tai puoluetta ja ehdokasta. Yhä enemmän tunnutaan äänestettävän henkilö etusijalla, varsinkin ns. liikkuvien äänestäjien keskuudessa. Loogista, eiväthän he muuten olisi liikkuvia vaan puolueuskollisia.

 

Mistä tiedämme onko läpimennyt ehdokas saanut mandaatin kansanedustajaksi puolueen ”soturina” vai henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella tai molemmat huomioiden? Jos on mennyt läpi ns. puolueen soturina, niin miten perussuomalaisten sisällä käytävä vääntö siitä kumpi osapuoli on tehnyt petoksen, tulkitaan?

 

Muistaakseni perussuomalaisten puolue – elimet varsin yksimielisesti hyväksyivät hallitusohjelman ja olivat sitä mieltä, että ”löylyistä ei sitten kesken lähdetä”. Ovatko siis puolueen uskolliset kansanedustajasoturit selkärankaisia koska noudattavat puolue – elimien yksimielisiä päätöksiä hallituksessa olosta koko vaalikauden ajan?

 

Entä perussuomalaisiin jääneet, jotka nyt sanovat puolueen myyneen pienen ihmisen asian menemällä hallitukseen? Eivätkö perussuomalaisiin jääneet kansanedustajat tehneet jo kaksi vuotta sitten äänestäjilleen petoksen hyväksymällä hallitusohjelman, minkä yksiselitteisesti tiedettiin kurjistavan köyhien ja pienituloisten elämää?

 

Entä jos kansanedustaja kokee häntä äänestäneiden äänestäneen nimenomaan hänen arvomaailmaansa arvostaen ja ensisijaisesti siksi? Jos kansanedustaja tuntee uuden puoluejohdon olevan todella vastenmielinen ja voimakkaan ristiriitainen oman arvomaailman ja häntä äänestäneiden arvomaailman kanssa, eikö hänellä silloin ole suoranainen velvollisuus ja moraali irrottautua ja vaihtaa ryhmää?

 

Ongelma tietysti syntyy juuri perussuomalaisten tapaisissa, populistissa puolueissa joissa on sekalaista seurakuntaa äärioikealta vasemmistolaitaa myötäileviin. Populistista puoluetta ponnahduslautana ”suuriin saappaisiin” pitävät, joutuvat ennen pitkään tekemään valinnan, varsinkin jos tuntee olevan edes jonkunlaista omaatuntoa.

 

Pyrkyryys, oman edun tavoittelu tai puolueiden sisäiset ristivedot sekä valtataistelut ovat asiat erikseen. Puolueista, eduskunta – tai valtuustoryhmistä eroamiset ovat mielestäni asioita, joita on kovin kyseenalaista verrata petokseen tai vastaavaan.

 

 

11 vastausta artikkeliin “Onko puolueen vaihtaminen petos?”

  1. Puolueet – ja aviopuolisot – voivat muuttua. Ihminen itsekin voi muuttua.

    Jos ei hosu ja jos on rehellinen itselleen, kaipa tämän joissain oloissa voi hyväksyä. Tämä uuvattien tempaus ei tosin heijasta rehellisyyttä.

    Itsellä ei ole suoraa kokemusta, kun minulta on vain puolue lakannut olemasta alta. Onkohan se vähän sama kun puolison nukkuminen pois.

    1. Minä kysyn, että kuka petti ja ketä, jos petti? Toisaalta lähtikö perussuomalaiset hallituksesta vai heitettiinkö heidät ulos kyseenalaisilla verukkeilla?

      Nyt hallituksessa istuu joukko ministereitä, joilla ei ole selkänojanaan minkäänlaista puolueohjelmaa. Ei ole edes puoluetta.
      Toisaalta, kuinka siniset voivat väittää noudattavansa edes hallitusohjelmaa? Hallitusohjelmaan on kirjattu linjauksia, joissa näkyy vahvasti Jussi Halla-ahon kädenjälki. Luulisi olevan laajemminkin ongelma (Kepu, Kokoomus) istua hallituksessa, jonka ohjelmaa on osaltaan ollut laatimassa mies, joka nyttemmin on julistettu persona non grataksi. Mies, jonka ajatuksetkin ovat nyt epäkelpoja kaikilta osin.

  2. En tiedä onko kyse petoksesta, mutta minkäänlaista arvostusta en osaa ns.loikkareille antaa.
    Mitä taasen populismiin tulee niin, sitä harjoittaa jokainen puolue ja erityisesti vaalikampanjat ovat yhtä suurta populistista näytelmää.

  3. ”Entä perussuomalaisiin jääneet, jotka nyt sanovat puolueen myyneen pienen ihmisen asian menemällä hallitukseen? Eivätkö perussuomalaisiin jääneet kansanedustajat tehneet jo kaksi vuotta sitten äänestäjilleen petoksen hyväksymällä hallitusohjelman, minkä yksiselitteisesti tiedettiin kurjistavan köyhien ja pienituloisten elämää?”

    On täysin johdonmukaista, että kurjistetaan köyhien ja pienituloisten elämää, koska kansantaloudella menee huonosti pakkoeurotuksen takia. Jos ei kansalla ole töitä, niin mistäpä sitä syötävääkään sitten karttuisi.

    Tiesin jo kuusi vuotta sitten, että köyhillä tulee menemään päin persettä. Tuolloin olisi eurosta luopuminen olisi ollut paljon helpompaa kuin nykyään. Mutta yhä perseempään suuntaan ollaan menossa, vaikka nyt onkin pientä virkistymistä kansantaloudessa.

    Heppeliinit kiskovat kaksin käsin ulkomaista työvoimaa maahan, vaikka työttömiä on joka paikka väärällään. Mitään ei opittu 90 -luvun lamasta, vaikka silloinkin oli liisanlistoja ja sopimus palkkojen alentamisesta. Paksun valuutan pehtoori Mauno Koivistokin ällistyi talouden toipumisvauhdista paksusta valuutasta luopumisen jälkeen. Mutta paskareissulle täytyi Lipposen ja Niinistön uudelleen suunnistaa.

  4. Avaus on mielestäni hyvinkin paljon kysymyksiä ja mielipiteitä herättävä.
    Avauksen viimeinen kappale on varsin oivallinen asian tiivistelmä.

  5. Hannu, pistitpä aika pahan vertailun. Kynän jäljestäsi olen aika hyvin oppinut tuntemaan sinut, näin vuosien varrella. Luulenpa niin, että sinä et vaihtaisi kumpaistakaan, et sitä kultasormuksella liitettyä puolisoasi, etkö liioin maailmankatsomustasi omaan vasemmistolaiseen ajatusmaailmaan. Hyvä niin, että ei ole mikään tuuliviiri, eikä keiku ajan hölmöyksien mukaan.

    Tiedän lähteneeni hiukan eri kulmasta katsomaan, mitä olit tarkoittanut. Mitä sitten tulee puolueisiin ja uskollisuuteen niitä kohtaan, emmehän me ole oikeastaan mitenkään sidottu niihin, emme minkään värisillä sormuksilla. Jos puolue lähtee eri suuntaan, mitä oma poliittinen uskomme on, niin tottakai jätämme sen. Jos yht äkkiä vaihtuu kapteeni ihan eri laivasta ja entinen kapteenimme, jonka kanssa olemme vuosia vältellyt karikoita ja päässeet aina satamaan, niin minä lähden mukaan. Se on minun valintani, enkä välitä, jos muita lähtee mukaan.

    Ei se minusta ole kenenkään pettämistä, kyllä sinäkin, Hannu, alat miettimään, jos ”petikaverisi” alkaa puhumaan omituisia, tai alkaa juosta toisten, ihan vieraiden perässä.
    Anteeksi, Hannu, tuo lopun pahasti ontuva vertaus, parempaakaan näin aamusta ei irronnut.

  6. Itselleni puolueeseen liittyminen on erittäin korkean kynnyksen takana ja mietin asiaa vuosia, kun politiikkaa olen aina tykännyt seurata, eikä kynnys puolueesta eroamiseen tahi vaihtamiseen ole ainakaan yhtään matalamman kynnyksen takana.
    Moni liittyy ja eroaa kun tuuli vähän kääntyy, mutta itse kun en tuuliviireihin ole kovin tykästynyt niin…

  7. Olen aina pitäytynyt kaikista puolueista erilläni; no, eräänlainen sekasikiö kun olen. Minulla on ajatusta porvarilliseenkin näkemykseen, ripaus vasemmistolaisuutta mutta mihinkään en sitoudu, saatikka maksa jäsenmaksua.
    Minusta on omasta mielestäni hienoa olla eräänlainen elämäntapaintiaani, kuljen omia polkujani, vähän vihreäänkin, siihen linkolalaisuuteen, osittain aatelmani keskittyvät.
    Puolueesta toiseen siirtyminen näin äänestäjänä (osin äänestämättömänä), en pidä pahana mutta äänestäjiltään poliittisen mandaatin saaneet, heidän toimensa eivät minulta ymmärrystä saa. Äänestäjäänsä kun ihan oikeasti voi pettääkkin.

    1. Kun avaus nyt pitkälti pohdiskelee asiaa perussuomalaisten/ sinisten pohjalta, niin anteeksi nyt vaan, jos en tapahtumia aivan niin kovin jaloina näe.

      Minulla herää kysymys, miksi irtiotto tehtiin vasta silloin, kun oli ilmeistä, että ainakin yksi tietty ministerinpesti oli pahasti luisumassa viran aiemman haltijan käsistä? Miksi näistä, nyt epähenkilöiksi julistetuista ei pyritty eroon jo aiemmin? Onhan heidän ajatuksensa ja mielipiteensä ollut tiedossa jo pitkään.

      Toisaalta minulle on hieman epäselvää, mikä on Uusi vaihtoehto/Sininen tulevaisuus ryhmittymän poliittinen sanoma.

      Vastauksena avauksen kysymykseen vastaan, että puolueen vaihtaminen on mielestäni lähellä petosta silloin, kun tapahtuman motiivina on oman edun tavoittelu tai oman aseman säilyttäminen entisellään.

Vastaa käyttäjälle Markku Savikivi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *