Viron taistelumuonapakkauksissa on usein paketti Halvaa.
Maistoin joskus hyvin kauan sitten, enkä pitänyt juuri sellaisesta mitä silloin oli pakkauksessa. Sen jälkeen niitä on sitten kertynyt kaappiin, jos kaveritkaan eivät ole halunneet.
Muutama päivä sitten avasin kokeeksi yhden, jossa parasta ennen päivämäärä oli umpeutunut vuonna 2014. Yllätys, yllätys, sehän olikin ihan maittavaa. Seassa oli jotakin kuivattuja hedelmiä.
Halvassa on suuri energiasisältö tilavuuteen ja painoon nähden. Kaitpa se on syynä, että niitä on taistelumuonapakkauksissa. Kun tuo yksi jo vanhaksi mennyt oli syötävää, niin kaitpa pitää sitten kokeilla jatkossakin.
Eipä ole tullut maistettua, joten en osaa ottaa kantaa, mutta jos se syötävää oli niin, mikäs siinä.
Muistan Halvan jo lapsuudestani Helsingissä. Herkkua saatiin silloin tällöin.
Tulihan tuota halvaa maisteltua vanhassa Jugoslaviassa reissatessa. Sitä tarjottiin jälkiruokakakkuna aterian päälle.
Minun makuuni kyllä liian makeaa mössöä, enkä oikein niistä sesaminsiemenistäkään perusta.
Ongelmana on ilmeisesti se, että ihan erilaisista kummallisuuksista käytetään samaa nimeä. Se on vähän kuin paistettua paksua voitaikinaa – murenee kun haukkaa. Koostumus voi ilmeisesti vaihdella hyvinkin paljon.
Niin, halvahan on Balkkanin, eteläisen Euroopan, Pohjois-Afrikan ja lähi-Idän ”herkku”.
Kyllä minä Halvasta pidän.
Valitettavasti sen kysyntä ilmeisesti on liian vähäistä, koska se poistui jo aikaa sitten paikalliskaupan valikoimista.
Kyllähän se ehkä hyvää (ainakin energiapitoista) on mutta siinä on sama vika kuin venäläisessä pashassa; liian äkkimakeaa minulle.
Ne Halvat (viroksi Halvaa) mitä minä olen tähän mennessä maistanut eivät ole olleet sietämättömän makeita.
Avaanpa kesken tämän kirjoituksen taas yhden erilaisen ja maistan.
Paketissa sanottiin sen olevan vaniljanmakuinen. No, en tiedä oliko se vaniljanmakuinen – ehkä. Kovin makea se ei ollut. Eikä pahanmakuinen. Kaitpa ne sinne taistelumuonapakkauksiin ovat OK.
Minä kun nykypäivin enää mitään taistelumuonapakkauksia (ikä) tarvitse.
Energiapakkauksiksi aikanaan tein pemmikaania (lihaa, rasvaa, siemeniä, papayaa), niitä tarvitsin pitkillä (yli 500km) kilpailureiteillä.
Nyt saavat syödä mitä haluavat mutta minä en halvaa ikävvöi.
Nykyään on kaikenlaisia energiajuomia, energiapatukoita, urheilujuomia, jne. Minä en sellaisia harrasta.
Taistelumuonapakkausten sisältö minua kiinnostaa. Turhaa ei kannata sotilaan kantaa mukanaan, mutta edelleen pätee vanha viisaus jonka mukaan armeija marssii vatsallaan.
No, eipä yli kuusikymppisen kannata kantaa mitään huolta taistelumuonista, ei meistä enää niihin hommiin ole.
Toisaalta, jos pemmikaania olisin osannut palvelusaikanani tehdä se olisi ollut kova sana.
Halva on myös tätä, nam.
Halva on suomalainen perheyritys ja karkkitalo, joka on ollut erottamaton osa makeishistoriaamme aina 1930-luvulta saakka. Halva on valmistanut maailman parasta lakritsia Helsingissä jo vuosikymmenten ajan. Halva tuntee lakunystävien makumieltymykset läpikotaisin: siksi tunnetun karkkitalon rakastetuista tuotteista 80 % menee vientiin ympäri maailmaa.
Halvan lakritsista minäkin tykkään, mutta tuo ”varsinainen” Halva on jotain, joka ei sovi, kun en ole koskaan ollut makean perään.
Joopa joo mutta Halva makeistalolla ei liene mitään yhteistä halvan kanssa.
urjalan makeistukkuhan myy Halvan tuotteita.
No, halvasta en tiedä mitään, mutta Halvan salmiakkilakritsimatto on minulle herkkua.
Kyllähän se tuo halva varsinainen energiapommi on (siemeniä, hunajaa, öljyä, sokeria, seesamitahnaa, tahinia, ), kyllä silläkin pärjää kun syötyä saa; tosin ei se pemmikaanikaan mitään herkkua ole mutta energiaa siinä on.