Rasvaa.

Pitihän sitten tehdä päivän toinenkin avaus; lienee kuitenkin ”lakisääteinen”.

Vaimo toi jostain kaupasta sellaisia sytyspaloja, laitoin briketit hellaan ja kun ei oikein näyttänyt syttyvän, minä tohelo sormin autoin. Sormeenhan siinä tuli palovamma, ei kun vessaan, omaa ihosalvaani paksuhko  kerros vahingoittuneelle alueelle ja kymmenen minuutin sisään kipu hellitti.

Se tuo voide on aivan omani teelmys mutta toimii.

 

7 vastausta artikkeliin “Rasvaa.”

  1. Onko rasvan koostumus suurikin salaisuus ??
    Olisihan se kiva tietää…..

  2. Ei se mikään salaisuus ole, miksi sitä pihtaisin vaikka ison työn sen laatimiseksi teinkin; vuosikausia.
    Perusaine on kehäkukkauute, kehäkukan kukintoja laitetaan n kolmannes vodkapulloon, pimeään kahdeksi kuukaudeksi. Kuusenpihka, sitähän esim meillä saa kotipihasta. Mehiläisvahaa, hunajaa, pellavaöljyä.
    Ainekset sekoitetaan vesivaippakattilaan (hunaja ei siedä korkeita lämpötiloja) ja annetaan sekoittua. Sitten vaan hyvin sekoitettua uutetta isolla ”lääkeruutalla” purkkiin ja annetaan jäähtyä. Mikäli kehäkukkauutetta jää pohjalle jäähtymisen jälkeen, reikä siihen rasvaan ja ylimääräinen pois. Otetaan talteen.
    Siitä vaan tekemään; on vuosien kokemuksella toimivaa.

    1. Tai lantturasva: leikataan hattu pois, koverretaan alaosaan kunnon kaukalo, jonne paksua oikeaa kermaa, voita ja aitoa tervaa. Uuniin muutamaksi tunniksi hautumaan. Sillä voiteella kuivaa niin palovammat kuin märkivä ihotumakin luonnonmukaisesti.

    1. No, vastaan vielä:

      Kysymys on voiteesta, joka kuivattaa märkivät ihottumat ja palohaavat. Voin kertoa lisää, jos joku haluaa tietää sen tehokkuudesta- kokemusta on.

  3. Tieteen Kuvalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli, kuinka neandertalilaiset lääkitsivät itseään.
    : Neandertalinihmisen hampaisiin jääneistä ruoantähteistä löydettiin todisteita rohdosten käytöstä. Neandertalilaiset hoitivat itseään kipua lievittävillä kasveilla ja bakteereja tappavalla homeella. Tavallaan he siis tunsivat aspiriinin sekä penisilliinin.

    Lähde: TKL 11/2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *