https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
Yllä uutinen, melko tuorekkin, kyseessä pääasiassa särkikalat. Olen joskus ihan itse tituleerannut itseäni ”roskakala-apostoliksi”. Kalastan nimenomaan särkikalaa, sekä lemmikkien herkuksi, että myöskin omaan pöytään. Tätä särkikalaa kun tulee muikun kalastuksen oheissaaliina.
Uutisessa oli muikku, ihan oikeasti arvokala, jota itsekkin kalastan, mutta ne särkikalat.
Oletko koskaan maistanut savustettua salakkaa, pikkusärkeä, tai purkitettua särkikalaa? Aivan uskomattoman herkullista, oikein alkukäsiteltynä. Purkkisärjen teko on maailman yksinkertaisinta valmistukseltaan. Särkikaloja ”rexa-purkkiin”, öljyä (esim oliivi) mausteet, merisuola, pippuri, sokeri, tilli…maun mukaan. Kalat suolistettuna purkkiin, purkit illalla kylmään uuniin (110 astetta), aamulla on valmista, nyt vain jäähdytys ja säilytys jääkaapissa. Peittoaa mennen tullen kaikenlaiset tonnikalat yms. Ei tule edes kalliiksikaan.
Mielenkiintoisinta…taas kerran on tämä hypetys särkikalasta. Valmistajat innostuvat aivan siihen asti kun tukiaiset loppuvat, sitten loppuu kiinnostuskin.
Edelleenkin, korvaan liharuokaa kalalla ja erityisesti tällä ns ”roskakalalla”, joka ei itse asiassa millään tavoin tuota nimikettä ansaitse.
Tuli eilisinä tuo Ylen uutinen huomattua ja hyvähän se on, että yritetään ihmisiä muistuttaa ajan saatossa unohtuneista asioista.
On tullut syötyä mainittua purkkisärkeä ja särkeä muutonkin, sopassa, paistettuna, krvaattuna, pullissa yhdessä hauen kanssa jne.
Mika; kommenttisi, …Tuli eilisinä tuo Ylen uutinen huomattua ja hyvähän se on, että yritetään ihmisiä muistuttaa ajan saatossa unohtuneista asioista…..
Tuo särki nimittäin on pelastanut aikanaan, vuosikymmenien ajan suomalaisia nälkäkuolemalta.
Särkikala tavallaan ansaitsisi eräänlaisen ”aateloimisen”, nykypäivinkin se on varsin varteenotettava vaihtoehto lihan käytön korvaajana. Kaiken maiilman torakoiden, heinäsirkkojen …yms, niihin ei minun ajatusmaailmani taivu.
Kalastus Suomen niemimaalla on jopa 10 000 vuotta vanha ja nimenomaan aikanaan sisävesikalastus. Merikalastus, totta kait sekin tärkeää mutta kun asioita katsoo alan piirissä toimijana, merikalastus pl rannikkokalastus on todella vääristynyttä. Elintarvikkeeksi kelpaavaa kalaa menee rehuteollisuuteen…!
Olen aina liputtanut pienkalastuksen puolesta ja kaikenlaisten kalojen hyötykäyttöä.
Ns viihdekalastus saa niskakarvani pörhölleen (J Pääkkönen+c&r).
Kalle Päätalon kirjassa – Kessäytynyttä särkeä.
Suomen järvet voisivat ruokkia meidät ja riittäisi vielä vientiinkin, mutta asiaa ei hoideta – missä vika?
Kai se iso kysymys on se, miksi ihmiset eivät hoida asiaa edes omalta kohdaltaan, kun samaan aikaan ovat valmiita maksamaan kotimaisesta kalasta tähtitieteellisen hinnan kaupan tiskillä?
Ei kovin isoa rahallista satsausta tarvita, jotta pääsee kalastamisen syrjään kiinni, aika onkin sitten toinen asia, ellei sitä mistään löydä.
Mielikuvilla on suuri merkitys ihmisten käyttäytymiseen. Vuosia on markkinoitu mielikuvaa roskakaloista. Joillekin vain lohikalat ovat syötäväksi kelpaavia. Kuitenkin nämä samat ihmiset ovat valmiita ostamaan ”pussikalaa”, joka on minun silmissäni lähes syötäväksi kelpaamatonta. Ainakin, jos puhutaan norjalaisesta, kasvatetusta lohesta.
On iso joukko ihmisiä, jotka eivät osaa valmistaa kalaa ruuaksi. Ei ainakaan, jos käytettävänä on kokonainen kala. Olkoon se sitten lajiltaan mikä tahansa. Vaatii tiettyä viitseliäisyyttä, että saa valmistettua ruokaa särjistä ja ahvenista. Puhumattakaan K. Pihjolan mainitsemista salakoista. Silakatkin ostetaan mieluummin mauttomina fileinä. Esim. silakka, itse ”litkattuna” on mainiointa. Vain mielikuvitus on rajana, kun siitä ruokaa valmistaa. Oma suosikkini on kuitenkin ahven.
JuhaU; ahven kuuluukin kalojen aateliin minunkin mielestäni. Toisaalta, ihmisen tulisi hyödyntää kaloja ravintoketjun sieltä alapäästäkin (särkikalat).
Se, että nykyihminen ei osaa käsitellä ns pyöreätä kalaa, pitäisi jo siellä koulussa ottaa oppiaineeksi. Kalan suomustaminen, nylkeminen, fileeraaminen, myöskin fileerausjätteen hyötykäyttö; kansalaistaitoja, vaan ei vuosikymmeniin enää ole ollut.
Siksi monessa paikassa olen opettanut kalankäsittelyä, että tiedän mistä puhun.
Meidän järvemme sisätävät kansallisaarteen, riittäisi vientiinkin, valtiovalta ainoastaan näpertelee tämän asian tiimoilla.
Yksi merkittävä asia on myöskin se, että ruoka ei tänä päivänä ole läheskään riittävän kallista. Jos olisi, meillä hyödynnettäisiin kalastoamme, nyt ei alkuunkaan.
https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
Yllä lisää avauksen aiheeseen.
Noita särkiä purkittimme aikanaan melkoisia määriä ne vaan oli iso töisiä .
Muutenkin se alkoi tulee kalliiksi purkkien osalta terv tepivaari
Olitkoos Kalle juuri sinä, joka linkitti sen ”viisaan tutkijaprofessorin”, tai jonkun muun viisaan kirjoituksen siitä, että kaloillakin on tunteet. Niitä ei saa pahoinpidellä, niiltä pääsee poru.
Aikanaan meillä oli asiakas jostain Rauman seudulta, toi usein tullessaan särkisäilykepurkin. Hyvää oli, kun ei lukenut sitä tekstiä purkin kyljestä.
Sanoi, että särkiä ei saa kaupalliseen tuotantoon asti, kun suurin osa menee rehuteollisuuteen.
Kalle nosti tärkeän asian esille, kalan käsittelyn, joka tosiaan on tässä ajassa lähellä ydinfysiikkaa.
Peruskoulun kotitalous tulisi ennenkaikkea perustua perusasioille, kuten kalan käsittelylle, pizzaa kyllä oppii vääntämään myöhemminkin.
”Noita särkiä purkittimme aikanaan melkoisia määriä ne vaan oli iso töisiä .
Muutenkin se alkoi tulee kalliiksi purkkien osalta terv tepivaari”
Naapuri muutti etäämmälle, mutta jätti minulle purkkinsa. Kokeilisin säilöntää, jos vain särkeä jostakin saisi uunillisen verran.
Tampereella on kerrostaloissa lasinkeräysastiat. Niissä näkyy olevan runsaasti pestyjä lasipurkkeja. Niistä voisi valita sillipurkit, jotka luultavasti kestäisivät painetta parhaiten. Muutenkin säilöessä pitää jättää neljänneksen ilmatila jo senkin takia, etteivät nesteet pursua kannen välistä. Siinä kannen tiiviyskin voisi kärsiä.
Naapurini purkitti peltipurkkeihin käyttäen autoklaavia. Piti kuitenkin purkkien hintaa kalliina.
En ole koskaan ajatellutkaan ostaa purkituskonetta enkä peltipurkkeja. Käytän lasisia uuninkestäviä purkkeja, näissä on vaihdettava kumitiiviste ja samaa purkkia voi käyttää, ties kuinka kauan.
Autoklaavikin minulla on, (tuli kerran yhdestä huutokaupasta ostettua) mutta sen käyttö on jäänyt kovin vähäiseksi.
Purkkikalan valmistusta varten minulla on ihan erillinen uuni tuolla kalankäsittelytiloissa. Sähköuuni on kätevä kun sitä ei tarvitse mitenkään vahtia.
Purkitettaessa on tärkeätä keittää purkit ennen käyttöä ja muutenkin hyvä hygienia on erityisen tärkeätä. Botuliinin torjuntaa.
Yleensä liotan säilykepurkkeja vuorokauden, jotta bakteerien itiöt heräävät ja siksi paremmin tuhoutuvat kuumassa.
Voi olla, etteivät kaikki tiivisteet kestä kuumuutta. Purkin kansi saattaa saada uunissa liikaa lämpösäteilyä uunin katosta. Lämmitys alavastuksella voisi olla turvallisempaa.
Me nuottasimme särkeä elikkä poistimme niitä kun alkoi olla liian paljon .
Onhan se hyvää mausteilla tehtynä mutta iso työ siinä on kun perkaat sisälmykset pois vaikka vaan 200 kg sitten keität ne
Siinä ilta alkaa oleen aikas pitkällä kun saat valmista .
Nuot purkit on vaan melkoisen kalliita nykyään ja aina on niitä jotka vuotaa kun kansi ei ole mennyt tiiviiksi .
No omiin tarpeisiin teen kuten kallekkin lasipurkkiin ja uunissa ne jopa tekee jopa vakuumin samaan rahaan
Hassua kyllä ”roskakala” pitäisi kai olla samaan aikaan myös ”roskaruokaa”, mutta todellisuus on aivan jotain muuta….
😉
Kala ravintona nähdään liian usein luxus-tuotteena ja ehkä se niinkin on, minulle kala on hyvinkin arkiruokaa, samoin esim mäti yms. Siis kaikkien kalojen mäti.
Kalan purkitusta en pidä mitenkään työläänä. 23mm silmäkoon verkoilla esim saa särkikalaa n 10-15 kg/verkko. Tuon kokoluokan särjen perkaaminen sopivalla välineellä (minulla Gidonin pikkuveitsi), puhkominen, evien poisto jne, sujuu joutuisasti kunhan työ on rutinoitua (painotus viimeiselle sanalle). Osan saaliista aina tämmöisessä kokoluokassa savustan ja perkkeet kuivaan kotieläimillemme.
Teollinen purkkikala on todella kallista; asettuen sinne 35-40€/kg (kalan paino), omatoimisesti kilohinnaksi muodostuu selkeästi alle 10€/kg, kaikkine kuluineen, pl oma työ mutta sillehän tunnetusti anneta mitään arvoa.