Koulumenestys

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710022200431423_u0.shtml

 

Pojat pojat missä vika olisko heiltä itseltään kysyttävä?

Onko opetusmetodeissa vika jos pojista tulee koulupudokkaita?

– Koululaitos on ja sillä on velvollisuus ei riitä että opettajat menevät parhaiden oppilaiden kanssa ja jättävät osan putoajiksi.

15 vastausta artikkeliin “Koulumenestys”

  1. Itselläni oli peruskoulun päättötodistuksen ka. 6.6 , mutta sen jälkeen minulla oli paljon muuta koulutusta artenomiksi asti.

  2. Lähipiirissä oleva opettaja on tästä puhunut, kuunnellut häntä ja opettajakollegoita. Hän on huolissaan siitä, että joissain kouluissa ei enää ole lainkaan miespuolisia opettajia, sillä vaatimus tästä poistettiin aikanaan pykälistä.

    Ei varmasti koko totuus, mutta osa asiaa.

  3. Mitä merkitystä sillä oikeasti on onko mies vai naisopettaja ? Onko tytöt kenties arempia eivätkä uskalla tehdä kaikkea sitä mitä pojat ? Vai onko poikien touhuja kotonakin katsottu vedoten vanhaan sanontaan ”pojat on poikia” ? Ammatillisessa koulutuksessa pudokkaita syntyy molemmista sukupuoliryhmistä eikä sillä ole tekemistä itse sukupuolen kanssa, ainoastaan sen kanssa että koulussa ei välttämättä ole kivaa, koulussa tarvitsee sitoutua tulosten tavoitteluun tai yleensäkin kiinnostua jostakin…..

  4. Jos koulussa ei ole poikia kiinostavia käden juttuja eikä tyttöjä kiinostavia ”nukkejuttuja” edelleenkin kaikesta räpätyskännykkä kultuurista huolimatta- pieleen mennee.
    Geneettisesti pojat ovat poikia ominaisuuksineen, eivät tyttöjä. Ja päinvastoin.
    Poikkeusiakin tietenkin löytyy.

  5. Jos olis niitä miesopettajia ainakin pojille, niin ehkä saataisiin pojille oikeat metodit. Oma poika menesty miesopettajan tunneilla ja siirryttyä astetta ylemmäs naisopetajan tunneille oppi alko mennä ojaan en väitä missä vika. Ehkä pojat tarvii enemmän miespuolista auktoriteettia.

  6. Lainaten jälleen minua paljon viisaampia, on esitetty useissa tutkimuksissa että lapsilla pitäisi olla tasaisesti mies- ja naisopettajia ja jotkut oppilaat vaan yksinkertaisesti toimivat paremmin toisen sukupuolen kanssa tässä. Eli toisin sanoen, miesopettajia muutama voi tehdä pojan koulumenestykselle hyvää. Keskimäärin.

    Toinen asia, jota vasta inasen on vilkaistu, on sitten opettajien näkökulma. Naisopettaja voi suhtautua nuivemmin poikiin oppilaina eikä tarjoa heille samoja mahdollisuuksia. Tokihan tämä on vain harva opettajatapaus , mutta kuitenkin havainnollistettu tosiasia. Muistanemmehan sen yhden amerikkalaisopettajan joka totesi että hän pitää jokaista poikaa tulevana raiskaajana, myös omaa viisivuotiastaan, ja kasvattaa sen mukaisesti. Ääriesimerkki, mutta tosielämästä sekin.

    Elämme vaarallisia aikoja sukupuoliroolien kanssa.

    (P.S. Oma suosikkiopettajani oli vanha rouva joka opetti ruotsia, hän oli ainoa joka piti luokkaa kurissa ja palkitsi osaamisesta eikä pelleilystä.)

  7. Kyllä nykyinen peruskoulu aiheuttaa harmaita hiuksia, kun ajattelee niitä lapsia, jotka ”joutuvat” sen käymään läpi.

    Tosiasia kuitenkin on, ettei tässä ajassa 9-vuotta peruskoulussa ollut ole välttämättä lukenut ensimmäistäkään kirjaa, ei kirjoittanut ensimmäistäkään, edes omaan mielikuvitukseen perustuvaa ”ainekirjoitusta”, puhumattakaan, että olisi kertolaskut joutunut opettelemaan ja kaiken lisäksi lapsiraukka on joutunut ”kärsimään” liian suuresta ryhmäkoosta.

    No voi voi, elämä on kurjaa ja jos jotain vaaditaan niin sen kurjemmaksi se muuttuu.

    Siis P*****E !

    Kenessä on vika?

    Vanhempien on varmasti helppoa osoittaa sormella opettajia, ja opettajien on helppo osoittaa sormella päättäjiä, kummatkaan ei ole välttämättä tässä ajassa väärässä, mutta entä ne edelliset sukupolvet, ne, jotka vannoivat vapaan kasvatuksen jne. nimiin?

    Niiden ”kultamussukoistahan” nyt on kysymys niin opettajina kuin oppilainakin.

  8. Itse olen käynyt kansakoulun ja sen päälle jatkokoulun, joka kesti kolme kuukautta. Ensimmäinen opettaja oli puolihermostunut vanhapiika. Hänellä oli maine: kyllä Taatisen luokalla oppii, hän panee villikot kuriin! Pelkäsin tätä Taatista ja niin pelkäsi kaikki muutkin ekaluokkalaiset. Se oli kuulemma kovan luokan kurinpitäjä.
    Ei minulla tästä opettajasta kuitenkaan jäänyt huonoja muistoja. Kuria ja järjestystä hän kyllä vaati, mutta hän oli oikeudenmukainen. Hänellä ei ollut lellikkejä. Aika lailla hermopantti hän kylläkin oli. Paljon jälkeenpäin minulle on selvinnyt, että hän oli inkerinsuomalainen ja pelkäsi kuollakseen, että hänet luovutetaan Neuvostoliittoon. Stalinhan kuolla kupsahti vuotta ennen kuin menin kouluun, ja tämä ensimmäinen opettajani muutti jonnekin Oulun seutuville silloin kun menin toiselle luokalle.
    Koulu meni sanoisiko heittämällä läpi, ja jostain syystä olen jälkeenpäin ollut kiitollinen, että yläluokilla meillä oli miesopettaja. Arvostin häntä ja arvostan edelleen.
    Meillä on viisi lasta ja he ovat käyneet peruskoulun. Siitä huolimatta, tai ehkä sen vuoksi, olen ihmetellyt sitä kuinka ajat muuttuvat eikä aina vältämättä hyvään suuntaan. Itse olen sitä mieltä, että miesopettajia pitäisi olla nykyistä enemmän.
    Tässä taannoin, taitaa olla jo vuosia, tuli televisiosta dokumentin tapainen opettajien arjesta. Nuori naisopettaja, alaluokkien opettaja itki ohjelman ajan kuin pesusieni ja sanoi kokeneensa burnoutin ja olevansa kykenemätön hoitamaan virkaansa ”Jo alakoululaiset ovat mahdottomia! Kiusaavat opettajaa eikä niille saa kuria millään!” Sitten ohjelmassa oli miesopettaja, joka opetti erityisluokkia. Hän sanoi jokseenkin näin: ”Minä olen pärjännyt poikieni kanssa. Ainahan siellä tulee vastaan nuoria kovanaamoja, mutta olen tehnyt pelin selväksi. Olen reilu, mutta jos sääntöjä ei noudateta, lennätte luokasta ja koulusta ulos. Pahimpia ovat kuitenkin oppilaiden vanhemmat. Minua on uhkailtu kerran jos toisenkin tyyliin: ”Minulla on vaikutusvaltaa, joten opettajan olisi parempi höllätä otettaan minun kersani suhteen, tai…” Nämä uhkailijat edustavat lähestulkoon aina ns. parempia piirejä. Duunariperheiden vesojen kanssa minulla ei ole juurikaan ollut ongelmia.”
    Katsottuani ohjelman mietin syntyjä syviä. Muun muassa sitä, että silloisten oppilaiden vanhemmat olivat myös itse ns. vapaan kasvatuksen lapsia.
    Tästä asiasta voisi porista pitempäänkin, mutta riittäköön tämä.

  9. Opettajien uhkailu vanhempien toimesta on montaa mittaluokkaa pahempi ongelma kun kehdataan puhua. Se on vakavaa, traagista ja käytännössä rehtorit ja kunnan johtohahmot pitävät yleensä huolta että uhkailijaa ei opettaja saa koskaan viedä edesvastuuseen vaikka laki mitä sanoisi.

    Olisi ihailtavaa nähdä asiaa tutkittavan.

  10. Auktoriteetit puuttuvat niin koulusta kuin sen ulkopuoleltakin; niin lapsuudesta kuin nuoruudestakin eikä vanhuuskaan ole tae että kunnioitat auktoriteetteja.
    Opettajia on erilaisia ja opettajien työt on erilaisia kuin esimerkiksi vielä 15 vuotta sitten. Nykyään me olemme niitä moniammattilaisia ja pienimpänä roolina ei todellakaan ole sijaisvanhempana toimiminen tai konttoristin työt.

  11. Vanha Mestari

    Auktoriteetteja oli liiankin kanssa, jotka päsmäröivät kukin tavallaan. Kannustavia oli harvassa hyväksymään erikoisuudet tai tietyn suuntautumisen ja osaamisen.

    Itselläni oli onneksi ymmärtäviä ”hölmöjä” opettajia, jotka ovat kantaneet kannustuksillaan omaan suuntatumiseeni tähän päivään saakka.

    1. auktiriteettikin voi olla monenlaista. siinä voi olla karismaakin…..ei pelkkää komentelua

  12. Meillä aikanaan oli naisrehtori, jolla sitä auktoriteettia riitti, oli ehkä hiukan jopa karismaakin. Eipä tarvinnut komennella, riitti kun katsoi prilliensä yli, niin kaikki kuunteli.

    Toisaalta taas saksankielen miesopettaja, jonka tunnilla sai pelata vaikka korttia ja kyllä pelattiinkin.

    Arvatkaapa kumman tunneilla jotain tuli opittuakin.

  13. Meillä oli peruskoulun yläasteella matikanopettajana tiukka ja vaativa nainen. Löi jopa karttakepillä sormille, jos kirjoitti yhtälön väärin liitutaululle. Hänen tunneillaan tuli opittuakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *