http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/asiantunteva-romahdusmies-miika-vanhapiha
Aamulehdessä esitellyn perinneartesaani Miika Vanhapihan johtama Karhu-kultti rituaaliasuineen ja mursunhampaineen on yhtä pykälää vanhempaa perua kuin hänen tutkimansa ja hallitsemansa kivikauden käsityöteknologiat. Kielitiede todistaa, että Vanhapiha on aivan var- masti ainakin jälkimmäisessä oikeilla jäljillä. Vanhapiha ei ole muinais- hörhö, vaan hän kehittää ja pitää yllä perinteiden pohjalta tämän päivän kaiken varalta -teknologiaa, ns, romahdusteknologiaa.
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/nain-minusta-tuli-noita-miika-vanha…
”Näin minusta tuli noita” – Miika Vanhapiha näkee näkyjä ja kokoaa Forssaan romahdusheimoa
Miika Vanhapiha on väenuskoinen noita, kivikautinen kädentaitaja ja Karhun kansan nokkamies. Hän kerää ympärilleen omillaan pärjäävää romahdusheimoa. Mikä mies Vanhapiha on ja mitä hän oikein aikoo?
Eriika Ahopelto
Miika Vanhapiha, Aino Rautiainen ja Miela-vauva tulevan kotinsa rappusilla. Lähimpään naapuriin on matkaa vajaat pari kilometriä. –Täällä meidän on hyvä asua ja elää, paris- kunta sanoo. Muutto on edessä myöhemmin keväällä sitten, kun remontti on valmistunut.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175773-suomessa-puhuttiin-mon…
” Mää muuten suosittelen sullekin Jaska [Häkkinen] käydä bloggaaja Miika Vanhapihan muinaisten selviytymistaitojen kurssilla. Se avartaa.
http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175580-havaintoja-fo…
Siellä tehdään uskomattoman helposti (kun on oikeat aineet) mm. kivikirveitä ja nuolenkärkiä, joilla voi partansakin ajaa. Ja sytytetään yhtä helposti tuli kuivalla tulikukan tai takiaisen (liettuassa dagys = tulikukka, ”**tulis”) varren pätkällä ja tuohenpalalla (sitä ei voi aavistaakaan funtsimalla, miten se tapahtuu), tehdään taulaa (dagla, josta tulee muuten takavokaalisena myös täplä) jne. Takiainen tule takertumisesta vaan päinvastoin (kur. *dageris, -e = takiaisenkaltainen). Hän on virallinen ammattilainen Mynämäeltä. Ja sitten pohdit siltä pohjalta tätä sanastoa:
Tuo sana ”takiainen”, liettuan dagys [dagiis], mon. dagiai = ”tuliruoho, paloruho, tulikukka”, ”tulis”, saattaa tulla siitä opettamastasi tulensytyttämisestä kyseisellä kasvilla, eikä siitä, että se erityisesti kasvaisi palopaikoilla. Sehän kasvaa kuivilla, soraisilla paikoilla.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/05/viikinkiajan-kuurilaist…
” Lithuanian: dègti = palaa, polttaa, sytyttää, kirveltää, tislata
Etymology: ’brennen = palaa, kirveltää’ (intr.) und tr. ’anzünden = sytyttää, in Brand stecken = panna palamaan’
Frequ. deginėti = polte(ske)lla
Intens. degióti, dagióti = polttaa poroksi; dėgis ’Brandmal = poltinmerkki’
dẽgis ’abgebrannte Stelle = palanut paikka, paloaukea, polttama’
degesiaĩ, degėsiai ’Brandstätte = palopaikka’
degèsis ’Augustmonat = elokuu (= ”palokuu”)’ usw.
dãgtis (dagtìs) ’Docht = lampun-, kynttilänsydän, eiserne Nadel um Löcher ins Holz zu brennen = poltin: rautainen piikki reikien polttamiseksi puuhun’
degtìnė = poln. gorzaška ’Branntwein = paloviina’
dãgas, dagà ’(Sommer)hitze = helle, (auringon)paahde, schwüle Ernte = sadonkorjuusää, heinäpouta’
atúodogiai ’Sommerweizen = ”poltonjälkeinen”, kevätvehnä’ Nebenform atúod(a)ugiai (Angleichung an daũg ’viel = paljon’?)
dagỹs ’Distel = > takiainen, ohdake’, dagìlis dass emt. (”tulikasvi”, viron takjas)
RJK: Tämä tulee kuivan takiaisen (sekä vartta että seittiä käytetään, vanha maahan tuotu viljelyskasvi) tai tulikukan (tuontiviljelyskasvi) käytöstä nopeassa kivikauden tulen teossa, jonka jätän tässä Miikan ammattisalaisuudeksi. Sitä ei voi tietää funtsimalla, ellei ole käynyt kurssilla tai nähnyt videolla. Etymologisten sanakirjojen tekijät eivät ole tähän asti tienneet sitä, vaikka ovat selvillä sanojen balttilaisuusesta. Sen on Miika Vanhapiha selvittänyt. Baltian tulenpalvojilla on digitalis-heimoon kuuluva pyhäntulenkukka (rusnė).
dagìlis 2 ’Distelfink = tikli (< *deglis (mliett), sanan PITÄISI taipua tiklen, onkohan tuo nimi Tikli vai Tiklen?) = ”palo(paikka)lintu”? tai ”kirjava lintu”? (ohdake/takiaispeippo), Stieglitz = tikli, Zeisig = vihervarpunen’. Tikli tulee sanasta Stieglitz, jos se todella taipuu ”tiklin”.
dagìsiai ’Spitzklette = sappiruoho, dreiteiliger Zweizahn = tummarusokki (”takkuruoho”: siemenet takertuvat kovasti vaatteisiin, kuten takiaisillakin; takertuminen tulee takiaisesta EIKÄ päinvastoin!)
dagùs ’entzündlich = palonarka, (helposti) syttyvä, brennbar, brennend = (helposti) palava, bissig = pureva, purema-altis (vihainen koira), ätzend = syövyttävä, jähzornig = äkkipikainen, feurig = tulinen’
lett. (latvia) degt ’brennen = palaa, polttaa’ (tr. und intr.)
dagla (dęgla), daglis (deglis) ’Birkling, Birkenschwamm und der aus diesem bereitete Feuerschwamm = koivuntaulakääpä, Zunder = > taula, sytyke’
(Kääpä, ja myös pesusieni, on liettuaksi kempė [kämpee], latviaksi pempe [pämpe], Kempele = ”Kääpäkylä, Kääpälä”]
(Jopa pankermanisti Kaisa Häkkinen toteaa ’taulan’ balttilainaksi tästä sanasta, joten asiasta ei liene väisintäkään epäselvyyttä.)
daglus ’Brandflecken = sytykkeet’
lit. dẽglas, dãglas ’schwarzgescheckt (von Schweinen) = mustatäpläinen’ > täplä
deglė, – ỹs, dẽglis ’schwarzscheckiges Schwein = mustatäpläinen sika (tai muu eläin)’
lett. dęgls ’brandfleckig = palolaikkuinen, feuerfarbig = tulenvärinen’
dagl(aῑn)s ’weiss- und schwarzbunt = > täpläinen, mustavalkoinen (”op”) brandfarben = palonväri(nen)’
(Sana on vasarakirvesmuotoinen, taula ja täplä voivat olla siltäkin.
dagle ’brandfarbene Sau = täplikäs, palonvärinen sika (emakko)’
daglis ’bunter Hund = täplikäs koira’
preuss. dagis ’Sommer = kesä (”(auringon)paiste”)’
dagoaugis ’somirlatte = yksivuotinen, kesäkasvi, odelma’ (d.i. ’Spross- wie er in einem Sommerwächst’, zweiter Tl. zu preuss. auginnons ’gezogen = vedetty (? niitetty?) odelma (lit. áugti ’wachsen = kasva(tta)a’)
cf. ai. (muinaintia) dáhati ’brennt = palaa, verbrennt = polttaa (vahingossa)’
av. (avesta) dažaiti dass. = palaa, (tuho)polttaa
ai. (muinaisintia) nideghá- ’Hitze = helle, Sommer = kesä’ deha- ’Brand = palo, Hitze’
toch. B teki ’Krankheit = sairaus = ”poltto(tauti)” ’, tsak-, tsäk– (AB) ’brennen’, tsek- ’glänzen = läikehtiä, leuchten = valaista, brennen = palaa (intr.)’, tšera ’Asche = tuhka’
alb. djek ’verbrennen = tuhopolttaa’
lat. favilla ’glühende Asche = hehkuva tuhka’, fovēre ’erwärmen = lämmittää’
mir. (muinaisirlanti) daig ’Feuer = tuli’
bret. devi ’brennen = palaa’
got. dags ’Tag = päivä’, fidurdogs ’viertägig = nelipäiväinen’ usw.
(Balttilainoja germaanikielissä, day, kantakermaani on tässä puppua)
Zubatý erwähnt auch
lett. dzedzieda, dzedzieds ’Dreschland = kesanto, ausgearbeitetes Land = muokattu maa, nachgelassener Acker = tilapäisesti viljelemätön pelto’
(cf. slav. ugor’ ’Brachfeld = kesantopelto’: goréti (pr. gorit) ’brennen = palaa’).
Falls dieses hierher gehört könnte der Anlaut mit dz für d an den Inlaut assimiliert sein. Schwierig ist die Beurteilung des Verhältnisses von lit. dègti zu der slav. Sippe
aksl. (kantaslaavi) žeṥti, žegą, russ. žeč’ (pr. 1. žgu. 3. žžët) = sytyttää etc. ”
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomalaisten-geneettiset-ja-kielliset-juuret
.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/fin-land-hakoteill-ja-putin
.
No, onhan tämä nyt taas uutinen muiden joukossa.
Sen verran hyvin tunnen Tammelan järviylängön, että sanoisin, voi tulle muitakin kuin muinaisia ajatuksia kun Karhukansan todellinen päämies astuu esiin. Varsin hyvät mahdollisuudet muuten.
Jos metsästämällä ja kalastamalla + tämä jonkinmoinen luontoyritystoiminta/vast, elää aikoo ja ihan muinaissysteemien mukaan, voi voi. Osakaskunnat kalastamisen suhteen vaativat maksunsa kuten metsästysseuratkin. Omatekoisella jousella et luvallisesti metsästämään pysty.
Marjastus ja sienestys kyllä jotain eikä vain jotain ahkeralle kulkijalle. Entäs se talvi; veikkaan, kaksi kolme talvea riittänee ja sitten kerrostaloasuntoon.
Kaksi kilometriä talvella umpihankeen, siinäpä haastetta, nimittäin tällä järviylängöllä lunta riittää.
Entäs talvikalastus muinaisin keinoin???
Voihan ihminen unelmoida mutta…arkitotuus ja unelmat, ikävä kyllä, eri laarissa.
Näitä ”elämäntapaintiaaneja” on ennenkin Tammelassa nähty; hiljaa ovat hiipuneet muualle.
Kalle Pohjolalle terveisiä, että kannattaa päivittää tiedot metsästyslakiin liittyen. Omatekoisella jousella on saanut Suomessa metsästää aina, ja nykyään sillä voi pyytää myös esim. valkohäntäpeuraa. On toki niin, että useimmat jousimetsästäjät ostavat jousensa kaupasta, mutta itse olen jousiaseiden kohdalla kyllä tyytynyt omatekoiseen perinnejouseen. Erällä kulkiessa mielessä on ollut etupäässä pienriista ja pienpedot.
Tässä linkki yhteen saaliskuvaan viime kaudelta:
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10212324042158899&set=t.1314636614&type=3&theater
Mitä kalastamiseen tulee, joillakin lähiseudun järvillä vaaditaan erillinen verkkomaksu, ja sen saa onneksi helposti kaupasta. Muuten pärjäänkin sitten valtion kalastomaksuilla. Paikallisen metsästysseuran maksu ei ole ollut toistaiseksi minulle ylittämätön haaste.
Lumi on aina ollut ystäväni. Jäljestys on lumella helpompaa, samoin kuin majoittuminen erälle, ja muutenkin talvinen luonto on kunnon lumikeleillä mielestäni parhaimmillaan.
Talvikalastusta ”muinaisin keinoin” en olekaan kokeillut. Jos joskus pääsen aiheeseen käsiksi, ennakoin oppimisprosessin mielenkiintoiseksi. Kivikauden tyylisiä verkkoja on helpohko tehdä, kunhan kerää oikeaan vuodenaikaan riittävästi pajunniintä. Kohoihin ja kiveksiin saa mallit vaikkapa Antrean verkkolöydön myötä. Toistaiseksi olen tehnyt lähinnä kivikautisia onkia ja mertoja, joista osa on päätynyt museoihin. Osaa olen sitten toki kokeillut myös tositoimissa. Noin muutoin kalastan mieluiten nykyaikaisilla vavoilla ja verkoilla.
”Elämäntapaintiaanit” oli surullisenkuuluisa ja huomattavan valitettava tapaus. Koko homma perustui tyystin omituiselle huijaukselle, johon liittyi mm. käsittämättömiä väitteitä perinnekulttuurien elinkeinoista, pienryhmien sosiaalisesta todellisuudesta yms. Taattua kulttikamaa hyväksikäyttöineen ja muine rikoksineen. Aiheesta ei ole oikein mitään hyvää sanottavaa. Joskus 90-luvulla sanailtiin kaveriporukassa siitä miten ”Kittilän elämäntapaintiaanit” ovat epärealistisina ja fantastisina höpöjuttuinaan ”meidän vihollisia”. Antavat matalateknologisten perinnekulttuuripohjaisten erätaitojen harjoittajille huonon maineen, kun suuren ja tietämättömän massan silmissä kaikki näyttää samalta.
Täällä Tammelan ylänköalueen itälaidalla on nyt oltu puolitoista vuotta, enkä vaihtaisi paikkaa kuin korkeintaan kauemmas erämaahan. Voi olla, että joskus kun lapset ovat isompia tulee muutto lapsuusmaisemiin Länsi-Lappiin ajankohtaiseksi. Myös Kainuu ja ylipäätään Itä-Suomi ovat kiinnostavia alueita. Mutta toistaiseksi ollaan siis täällä ruuhka-Suomessa! Kasvukausi on onneksi pidempi, ja omavaraisuuteen tähtäävä kotivaraviljely helpompaa.
Vanhapiha on tieteellisesti koulutettu muinaiskästyöläinen. Tieto perustuu arkeologiaan, ja nämä perinneartesaanit tekevät myös kokeellista arkeologiaa yliopistotutkijoiden apuna.
Hienoa, että kulttuurien vaalijoita löytyy- helppoa se ei ole tällä tavalla.
Luontoihminen pärjää luonnossa kunhan saa joitakin tarpeita sillä kaikkia ei luonnossa ole saatavilla. Toki terveys on ehdoton edellytys.
”Riistaeläimen ampumiseen saa käyttää vain sellaista jousiasetta, jonka jännittämiseen tarvittava voima on vähintään 180 newtonia (180 N).”
Näin sanoo laki eikä määrittele, kuka sen jousen on tehnyt.
Toki viranomainen voi omatekoisen jousen määrätä mitattavaksi, mutta sinänsä ei voi sitä kieltää.
Ongelmaa saattaisi myös ilmetä, jos menee suorittamaan peuran ja kauriin metsästyksessä tarvittavaa ampumakoetta, koska mitään ”virallista” todistusta jousen jännitysvoimasta omatekoisella harvoin on.
Juhak, tuo onkin mielenkiintoinen pointti! Tietojeni mukaan ainakin yksi primitiivijousimetsästäjä on käynyt suorittamassa peurakokeen tekemällään perinnejousella. Ilmeisesti kokeen vastaanottaja on toiminut ampujan vilpittömyyteen uskoen, enkä näe miksei näin voisi olla yleisemminkin. Toisaalta jos haluaa olla oikein särmä, voisihan sitä ottaa koepaikalle ihan varmuuden vuoksi paunamittarin ja tilleröintipuun. Niiden avulla voi vetolujuuden todeta helposti.