Usein blogeja kirjoitetaan negatiivisesti, asioista, jotka ovat huonosti. Nyt en ole negatiivinen, kaikkea muuta. Parempia hetkiä ei ihan hetkeen minun elämäni varrelle mahdu, kuin ne, jolloin rakkaista rakkain tyttäreni minulle hymyilee, tai naureskelee.
Kuusi viikkoa, sen verran hänellä on ikää ja isälle, tai vanhemmille, nämä viikot ovat olleet tietysti ihania, jos myös välillä raskaitakin. Nyt onneksi olemme oppineet hiukan tuntemaan eri itkuja – nälkäitku, kakkaitku, syli-itku, vaippaitku ja väsyitku, nämä tulevat epäsäännöllisen säännöllisesti.
Kenties mieleenpainuvin hetki oli hänen syntymänsä, sitä kauhunsekaisin tuntein kun minäkin seurasin. Sitä hetkeä, kun lapsi lopulta sieltä kätilön käsiin lumpsahti, en unohda koskaan. Ja se ensimmäinen parkaisu, silloin isäkin itki niin, ettei kyyneliltään oikein nähnyt selvästi.
Toivottu ja rakastettu, sitä sinä tyttäreni olet. Isä on maailman onnellisin ja ylpein mies.
Valoisaa ja turvallista tulevaisuutta tyttärelle.
Kiitän avauksesta.
Hienoa ja, kun olit oikeasi isänä mukana !
Ainahan positiivisia ja onnellisia asioita sekaan mahtuu ja varsinkin näitä elämän alkulähteitä. Ei muuta, kuin hyvää matkaa elämän tiellä niin lapselle, äidille, kuin isällekin.
Ps. Minulla on suurinpiirtein saman ikäinen tyttären tytär, joten tiedän missä mennään.
Hienonta on aina tuo tunne joka siinä mukana tulee ja kestää koko elon kaaren ajan .
Onnea pieni tyttösi tarvitsee ja paljon rakkauttasi anna sitä hänelle huomaat olevasi maailman paras mies tyttäresi mielestä . terv tepivaari
Onnea vaan pikkuiselle minunkin puoleltani. Omalta kohdaltani asia on jo runsaat viisikymmentä vuotta vanha mutta muistissa aina.