Junamatka

 

Laiturilla joukko ihmisiä

junaa odottavat

ei saavu savua piipusta syöksevää Ukko – Pekkaa

saapuu pelottavalla vauhdilla

avaruusaluksen näköinen hökötys

kuulemma luotijuna

kutsutaan valmistajan mukaan Pendoliiniksi

minäkin kutsun, hämäten näin maalaisuuteni

 

Vaunuissa komeat, steriilin siistit istuimet

hyllyt, kaikki

mykät ihmiset

ei Lentävän kalakukon tapaista

iloista naurua

puheiden sorinaa

vain

mykät ihmiset

käsissään mustat kapulat, joita tuijotetaan

penkkirivien päästä päähän

katsekontakteja kanssamatkustajiin välttäen

konnari saapuu

liput tarkastetaan apaattisin ilmein

niistä mustista kapuloista, konnarin ihmelaitteella

sanaakaan sanomatta

ei asemilla ostetuilta lippuluukuilta

ihminen ihmisen kohdaten

hymyjä vaihtaen, kiitoksin

hyvää matkaa toivottaen

 

Junamatka kuin suoritus

ei tunteita

ei tunnelmia

ei elämyksiä

ilmeettömät matkustajat astuvat laiturille

ovat suorittaneet välttämättömän matkan

ilman tunnekuohuja

kuten suoritusyhteiskunnassa kuuluu

ratavartijan poika seisoo pääteasemalla

pettyneenä

haikeana muistelee ihania lättähatuissa vietettyjä

tunnelmallisia reissuja, riemun tunteita

joita vielä kerran haki

joita vaille jäi

aikaa jota takaisin ei saanut

pyyhkii kyyneleen, astelee ihmisvilinään

aistien ulkopuolisuuden

suorittajien suuressa joukossa