Tyhjä ihmisen elämä
lopulta
uurnassa hippu tuhkaa
mullan alla kasa luita
hautakivessä
syntyi
kuoli
jälkipolvilla riesana
arvotonta roinaa
viimein unohdus
kuka oli
miten eli
tiedä ei kukaan
eikä välitä tietää
oli vain
tyhjä elämä
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Juu iän karttuessa tulee miettineeksi tuota. Miksi pystyttää hautakivi nimi- syt- kuoli – se tieto ei muuta ja jollekin velvollisuus hoitaa ko paikkaa. Olisko parempi versio laittaa vain laatta paikkaan jonne niitä kerätään.?
Oikein hyvän tiivistelmän runoilit Hannu.
Minun jälkisäädökseni tuolla kassakaapissa kertoo; halvin mahdollinen arkku, poltetaan ja tuhka sijoitetaan tuonne entisen saunani taakse. Siellä lepäävät monet vanhat koirani ja minulle sopiva paikka.
Minullakin on poistunut monia tuttuja ja läheisiä. On pistänyt miettimään, mitä heistä jää historiaan. Aikansa muistellaan, sitten harvemmin ja lopulta henkilöt painuvat unholaan. Jotenkin välillä näin jo ehtoopuolella ajattelee, että tässäkö tämä nyt oli.
Niin siinä käy eikä kukaan muista edes vuoden päästä oliko hän elämässä mukana terv tepivaari