17.4.1918 – 100 vuotta sitten, Valkeakoskelaisten murhat

”Valkeakoskella he [punakaartilaiset – jpu] vangitsivat maanantaina 15. huhtikuuta kolmisenkymmentä henkilöä, joista suurin osa oli paperitehtaan virkailijoita. Vangittujen joukossa olivat myös Valkeakosken tehtaan tekninen johtaja, vapaaherra Jarl Gunnar Carpelan ja insinööri Johan Sebastian Niska. Heidät punaiset veivät suoraa päätä Viialan asemalle ja sieltä edelleen Riihimäelle »eturiville» menemistä varten. Riihimäen punakaartin esikunta kuitenkin määräsi heidät ammuttaviksi. Silloin oli keskiviikko huhtikuun 17. päivä. Kuolemantuomion vangeille julisti muuan helsinkiläinen vakuutusasiamies. Hän määräsi myös tuomion täytäntöönpanijat, joihin kuului muun muassa työläisnainen Liisa Laurén Valkeakoskelta.

Tuomio pantiin täytäntöön siten, että punaiset lähettivät etukäteen kaksi miestä kaivamaan hautaa noin puolen kilometrin päässä asemalta sijaitsevaan Patastenmäkeen. Saattue, jota johti punakaartin päällikkö, marssitti tuomitut juuri kaivetun, matalan kuopan reunalle. Hän kysyi heiltä, kuinka monta he tulisivat tappamaan, elleivät itse tulisi tapetuiksi. Niska vastasi: »Ei ketään.» Tämän jälkeen päällikkö käski teloitusryhmän ampua, kun hän on laskenut kolmeen. Surmanlaukausten kajahdettua teloittajat kävivät maahan suistuneiden uhrien kimppuun ryöstäen näiden rahat, vaatteet ja arvoesineet, jotka he jakoivat keskenään. Laurén sai 50 markkaa rahaa sekä Carpelanin sormuksen ja kengät, jotka hän veti heti jalkaansa. Lopuksi punaiset heittivät ruumiit kuoppaan ja peittivät ne kivillä ja sammalilla.

Muut valkeakoskelaiset vangit punaiset kävelyttivät noin 25 kilometrin päähän Valkeakoskelta Metsäkansan kylässä sijaitsevaan Nuuttilan taloon, jossa sijaitsi punaisten esikunta. Vangeista vanhimmat, tehtaan kasööri Adolf Ferdinand Pehrman ja konttoristi Gustaf Gabrien Nyqvist, uupuivat pitkällä ja rasittavalla matkalla. Tämän todettuaan punaisten päälliköt Nuotio ja Vainio antoivat käskyn hyvinkääläiselle plutoonanpäällikkö Väinö Lehtiselle ja tykkimies Jokiselle lopettaa heidät hyödyttöminä. Niinpä nämä veivät heidät Yläjoen takana kohoavaan Leppälän mäkeen »ketjuun» ja ampuivat heidät sinne huhtikuun 17. päivän aamuna.

Ampumista teon suorittajien ei tarvinnut ottaa omaan »piikkiinsä», sillä punaisten ylipäällikkö Eino Rahja oli käynyt juuri sitä ennen, huhtikuun 14.-15. päivän tienoilla Nuuttilan esikunnassa antamassa vankien käsittelyä koskevia ohjeita. Esikunnan lähetin Sulo Lahden todistuksen mukaan hän oli sanonut: »Mitä perkelettä te vankeja minulle raastatte, minä ne kuitenkin tapan, niin että toimikaa vankeja kohtaan tästä lähtien oman päänne mukaan, tappakaa ne pois. »275 – –

 

[Vankeja oli vielä 22 – jpu] Ei mennyt kuin pari päivää, kun punaiset rupesivat teloittamaan heitä. Ensimmäiset uhrit olivat insinööri Torsten Robert von Wendt, joka oli ystävällisyydellään ja leikkimielisyydellään saanut vartijoittensa myötätunnon puolelleen sekä kanavarahastonhoitaja Johan Erik Ohlsson. Heidät vietiin lauantaina 20. huhtikuuta punaisten esikuntaan, jonka määräyksestä Sulo Lahti ja virolainen Taho-niminen punakaartilainen ampuivat heidät Yläjoen takana sijaitsevaan Vahteriston mäkeen.

Punaiset saivat perääntymiskäskyn tiistaina 23. huhtikuuta. Vankien osalta tämä merkitsi sitä, että heidät oli Rahjan antaman määräyksen mukaisesti ammuttava. Niinpä J. Harju, josta oli tullut ylipäällikkö, antoi apulaiselleen J. V. Eslinille tehtäväksi huolehtia kaikkien mobilisoitujen henkilöiden surmaamisesta. – –

Seuraavana aamuna, 24. huhtikuuta esikunta määräsi, että kymmenen vankia on ammuttava. – –

Vangit marssitettiin salmen eteläpuolella sijaitsevan mutahaudan reunalle, johon heidät asetettiin riviin. Ennen punaisten ampumaa yhteislaukausta vangit puristivat vierustovereittensa kättä jäähyväisiksi. Jotkut heistä peittivät kasvonsa, jotkut paljastivat rintansa. Yksi vangeista pyysi armoa köyhän perheensä tähden, turhaan. Muitten kanssa rivissä seissyt Mustala käytti ampumisen alussa syntynyttä hämminkiä hyväkseen ja ryntäsi viime hetkellä pakoon. Punaiset ampuivat hänen peräänsä, mutta eivät osuneet. Yhdeksän uhria suistui mutakuoppaan punaisten ampumien luotien lävistäminä. Heidän ruumiinsa ryöstettiin. Jotkut kaartilaiset pukeutuivat heti ruumiitten yltä riisumiinsa vaatteisiin.

Samana päivänä punaiset murhasivat jäljellä olevista kuudesta vangista viisi. Yksi vanki pääsi pakenemaan. Päivän tapahtumista tyrmistyneet vangit käskettiin tuoda iltahämärissä esikuntaan.  Tulipalojen liekit loimusivat Metsäkansassa, kun vankisaattue lähestyi esikuntaa. Konhon ja Metsäkansan rajalla vartijat pysähtyivät hetkeksi juttelemaan muutaman vastaantulevan henkilön kanssa, jolloin yksi vangeista, komisario Saukko, pääsi pakenemaan metsään. Matka jatkui. Tultuaan palavan Nuutin riihen kohdalle kohtasi saattue esikunnan lähetin, joka ilmoitti, että vangit on ammuttava siinä. Tulenlieskojen loimutessa ja kiväärien paukkuessa vangit suistuivat maahan.

Punaisten uhreja oli Metsäkansassa kaikkiaan 23.276

Riihimäellä (Hausjärvellä) 17. huhtikuuta murhatut:

Carpelan Jarl Gunnar, 38-vuotias insinööri Sääksmäeltä

Niska Johan Sebastian, 37-vuotias insinööri Sääksmäeltä

Leppälän mäellä 17. huhtikuuta murhatut:

Pehrman Adolf Ferdinand, 54-vuotias konttoripäällikkö Sääksmäeltä

Nyqvist Gustaf Gabriel, 53-vuotias prokuristi Sääksmäeltä

Vahteriston mäessä 20. huhtikuuta murhatut:

Ohlsson Johan Erik, 27-vuotias kanavarahastonhoitaja Sääksmäeltä

Von Wendt Torsten Robert, insinööri

Vuolteen etelärannalla 24. huhtikuuta murhatut:

Bergroth Edgar, 29-vuotias konttoristi Sääksmäeltä

Elfving K., konttoristi

Godenhjelm Lars Sigurd, 28-vuotias konttoristi Sääksmäeltä

Jästerberg Paul Richard, 19-vuotias teollisuuskoululainen Sääksmäeltä

Lindgren Georg Edvard, 32-vuotias konttoristi Helsingistä

Nyman Karl Gustaf, 27-vuotias konttoristi Sääksmäeltä

Palmgren Alb. Fr., insinööri

Sjöström Artur Valdemar, 30-vuotias metsänhoitaja Sääksmäeltä

Urho Kalle, 43-vuotias tehtailija Sääksmäeltä

Nuuttilan palavan riihen luona 24. huhtikuuta murhatut:

Kirkas Kalle Bernhard, 24-vuotias kauppa-apulainen Sääksmäeltä

Listo Nestori Gabriel, 36-vuotias kirjakauppias Sääksmäeltä

Salo Juho Kustaa, 40-vuotias kansakoulunopettaja Sääksmäeltä

Selin Juho Valfrid, 52-vuotias konekauppias Tampereelta

Tolmunen Wille, 42-vuotias rakennusmestari Tampereelta.”[i]

——

[i] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivut 127-130

56 vastausta artikkeliin “17.4.1918 – 100 vuotta sitten, Valkeakoskelaisten murhat”

    1. Valkoisten suorittamia teloituksia on pidettävä oikeutettuna kostotoimenpiteinä kun punikit murhasivat ensin syyttömiä siviilejä.

      1. Juha, minun mielestäni kosto ei ole oikeutettu.

        Punaiset, jotka nousivat Suomen Vapaussodan aikana Venäjää vastaan aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista Hallitusta vastaan syyllistyivät maanpetokseen, josta normaali rangaistus oli kuolemantuomio.

        Teloitus oli silloin oikeutettu rangaistus siitä äärimmäisen raskaasta rikoksesta – mutta silloinkin olisi pitänyt aina kuin suinkin mahdollista järjestää oikeudenkäynti ennen teloitusta. Joissakin olosuhteissa sodan aikana se ei ollut mahdollista. Sodan jälkeen se oikeudenkäynti olisi yleensä ollut mahdollinen.

        1. Tarkennan vielä niitä olosuhteita. Lähes aina punaisilla oli selvä ylivoima miesten lukumäärässä, konekivääreissä, tykistössä ja varsinkin tykistön ampumatarvikkeissa. Suomen armeija kärsi suuria tappioita sodassa – aina ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa vankeja – se olisi johtanut joukon vieläkin suurempiin tappioihin.

          Punikit myös järjestivät Suomen sotilaille ansoja, esimerkiksi näytellen antautumista ja avasivat sitten tulen sen valkoisen lipun takaa tuottaen petoksella tappioita – silloin oli tietysti normaali toimenpide tappaa ne petolliset viholliset.

          Punikit sotivat myös punaisella ristillä varustetuista sairaaloista ja vastaavista – sama asia kuin edellä. Punaiset tekivät sotarikoksen ja saivat ansaitsemansa rangaistuksen.

        2. Tietenkin oikeudenkäynti tekee lailliseksi tuomion, mutta itse en pidä niin suurenakaan vahinkona jos joku punikki jonka tiedettiin murhanneen siviilejä ja vankeja kohtasi loppunsa pikaisesti ennenkuin mitään oikeudenkäyntiä ehdittiin pitää.

          1. Juha, lopputulos oli tietysti molemmissa tapauksissa ihan sama – rikollinen sai saman rangaistuksen rikoksestaan. Minä nyt vaan olen laillisuuden kannattaja.

            Oikeastaan valitettavampaa on, että kaikki rikolliset eivät joutuneet kärsimään ansaitsemaansa rangaistusta vaan erittäin törkeitä rikoksia tehneitä armahdettiin.

            1. Jussi: ”Oikeastaan valitettavampaa on, että kaikki rikolliset eivät joutuneet kärsimään ansaitsemaansa rangaistusta vaan erittäin törkeitä rikoksia tehneitä armahdettiin.” Kyllä, mitä kauemmin onnistui välttelemään kiinnijäämistään niin sitä todennäköisempää oli että sai pitää henkensä vaikka olikin syyllistynyt jopa murhiin.

              1. Silloinkin oli ongelmana oikeuskäsittelyiden hitaus ja valitusmahdollisuus.

                Valtiorikosoikeus saattoi tuomita raskaita rikoksia suorittaneen punikin kuolemaan, mutta rikollinen teki valituksen valtiorikosylioikeuteen (nimi muistaakseni). Ennen kuin valitus ennätettiin käsitellä tuli armahduslaki – ja joukkomurhaaja päästettiin vapaalle jalalle. Ihan /Cstä.

      2. On selvä asia noissa oloissa että kun valkoisen armeijan etujoukot saapuivat kylään tai kaupunkiin jossa punikkien murhakaartit olivat mellastaneet niin siellä luettiin nappituomioita kyseiseen murhakaartiin kuuluneille. Tietenkin ylilyöntejäkin on tapahtunut, mutta alkusyy kosto toimenpiteiden käynnistymiseen on ollut juuri punikkien aloittama ja harjoittama terrori siviilejä kohtaan vallassaan olevilla alueilla.

        1. Juha, olet täysin oikeassa siinä, että nimenomaan punikit aloittivat täysin syyttömien siviilien joukkomurhaamisen, kiduttamalla tappamiset, ryöstömurhat, raiskaukset, jne., jne.

          Siitä huolimatta minun mielestäni kosto ei ole ollut oikeutettu – ehkä kuitenkin joissakin tapauksissa ymmärrettävä reaktio.

          Kuitenkin on syytä huomata, että suuri osa väitetyistä ”valkoisten” rikoksista ovat täysin keksittyjä tarinoita, joilla ei ole minkäänlaista totuuspohjaa. Siis ovat Venäjän ja kommunistien propagandaa. Joka jatkuu edelleen noin 100 vuotta tapahtumista.

          1. Kun punainen valta päättyi jollakin alueella niin valkoisten joukossa tuli saman kylän miehiä paikalle ja niillä saattoi jo olla etukäteen tieto että ketä etsiä esim. sukulaistensa murhaamisesta, se tieto kyllä kulki punaisten pitämältä alueelta valkoisten puolelle, ainakin jos murhaajat olivat olleet omankylän väkeä eikä muualta tulleita punikkien murhapatrulleja. Niissä oloissa niitä kostotoimenpiteitä on ollut mahdotonta estää. Nehän kyllä menivät äkkiä ohitse ja sitten alkoi olla niitä oikeudenkäyntejä.

            1. Olet oikeassa.

              Lisäksi on käsittääkseni tapahtunut sellaista, että punaisten murhaamien sukulaisten tekemät jotensakin ymmärrettävät kostotoimenpiteet (sinänsä rikos) on pistetty Suomen armeijan piikkiin, vaikka kostajat eivät olleet valan vannoneita suomalaisia sotilaita.

              Jääkärit, suojeluskuntalaiset, asevelvolliset, värvätyt – vannoivat valan Suomelle. Kaikki kostajat eivät suinkaan olleet vannoneet valaa, vaan vain kostivat.

    2. on,vaikealöytää,sanoja tuommoiselle,raakuudelle,samanlaisia,tekoja on,vain,ukrainassa. suomessa,näitä,ihmispedoilla,on omanimensä,ihmisen muodossa,olevatpunaiset perkeleet.Tenho Rautiainen

  1. Jos punaiset olisi voittaneet koko sodan…millaiset murhat olisi silloin olleet..

    1. Hiukan näyttää siltä, että monen olisi käynyt kehnosti, vaikka sotaa ei olisi tullutkaan eli laillinen hallitus olisi antautunut sovinnolla.

      Olisi mielenkiintoista tietää, mikä henkilöhistoria mahtoi tehdä esimerkiksi Rahjan veljeksistä murhamiehiä. Ainakin Einon syntymäpaikka oli syntynyt Kronstadt Pietarin edustalla.

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Kronstadt

  2. En väitä olevani historian ekspertti, mutta ymmärrykseni on että Neuvostoliiton ehdottomasti julmin kausi oli Stalinin aika, ei siis vielä sisällissotamme aika. Voimme toki referoida mitä NL teki vaikkapa Virossa, mutta se oli useampi vuosikymmen myöhemmin.

    Spekulointihan on varsin hyvä harrastus, mutta se ei ole eksakti tiede.

    1. Jostakin kummallisesta syystä Suomessa ei yleensä tiedetä, että nimenomaan Lenin oli ”kaikkien terroristien äiti”. Jo Leninin aikana otettiin Leninin käskystä panttivankeja ja murhattiin panttivankeja vain jotta kansa tuntee pelkoa. Murhattiin vain murhaamisen vuoksikin. Toki sieltä rikkaammasta ja oppineemmasta päästä porukkaa. Marx, Engels & Co olivat teoreetikkoja, joiden mielestä piti murhata, Lenin vei teorian käytäntöön.

      Stalin oli Leninin oppipoika.

      Suosittelen lämpimästi DVD-dokumenttielokuvaa The Soviet Story (Edvins Snore).

        1. Kirjoja voidaan kirjoittaa vaikka minkälaisia.

          Lenin oli ehdoton kommunistien johtaja Venäjällä kunnes sairastui vakavasti sukupuolitautiin. Sitten Stalin otti vallan.

          Koko ajan tietysti kommunistisen puolueen poliitbyro oli muka korkeimman vallan käyttäjä. Muut kuitenkin vain nostivat kättä äänestyksessä sen mukaan mitä pomo esitti.

      1. Radiossa on itse asiassa kerrottu paljon Leninin hirmuteoista kyllä, mutta ns. operatiivisella tasolla tilastot ja metodit puhuvat että Stalin oli se Euroopan historian karmein massamurhaaja. Ehkä Lenin opetti ja Stalin pani opit käytäntöön, tätä en tiedä.

      2. Kaikkien kansallisuuksien vihamies Trotski olisi ollut vielä karmeampi johtaja kuin Stalin ja Lenin.

        Raatelevan petolinnun ilme viihtyi hänen naamallaan.

      1. Punikkiviha, lahtariviha, mulle ihan sama. Mutta asioista kannattaa vielä puhua. Olisi pitänyt puhua jo aikaa sitten.

        1. Pitkän, synkän ja syvän suomettumisen aikana ei saanut kirjoittaa julkisuuteen Vapaussodasta, punakapinasta; totuutta kommunismista, Leninistä ja Venäjästä – vaan luotiin myytti hyvästä Leninistä, joka lahjoitti Suomelle itsenäisyyden.

          Grrr…

  3. Lenin ei hyväksynyt eikä tunnustanut Neu-
    vostoliiton perustamista. Hän ei 30.12.1922
    tapahtuneen perustamisen jälkeen sanelemissaan
    artikkeleissa puhunut Sosialististen neuvostota-
    savaltojen liiton nimissä, vaan käytti esimerkiksi
    ilmaisua ”Venäjän neuvostotasavalta” (Lenin,
    osa 33, 491).
    ( Idantutkimuskeskus.arkisto)
    Tälläistä, ehkä se ajanjakso ei ole meille niin selvä kuin me luulemme.

    1. ”Bolshevikkien selvänä tarkoituksena oli liittää Suomi neuvostotasavaltojen federaatioon, myöhempään Neuvostoliittoon. Juuri sitä varten Lenin tuki Suomen kapinallisia alusta alkaen minkä kykeni.”[ix]
      Zinovjev mainitsi Suomen liittymisestä Venäjän federaatioon 5.2.1918 Pietarin neuvostossa.[x]
      Suomalainen sosialistien johtaja Oskari Tokoi, joka pakeni Muurmannin radalle ja myöhemmin englantilaisten avustamana Amerikkaan, uskoi 7.2.1918, että Suomi liittyy Venäjän federaatioon.[xi]
      Stalin esitti Leninin tavoitteet selvästi ”huhtikuun alussa 1918 julkaistussa haastattelussa, jossa hän mainitsi tulevaan Neuvostotasavaltojen liittoon kuuluvina maina Ukrainan lisäksi muun muassa Suomen ja Puolan.”[xii]

      http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Neuvosto-Suur-Suomi.htm

          1. Jos nyt tälle mustan huumorin linjalle mennään, mietin tässä.

            Stalin murhasi miljoonia kansalaisiaan, sen tiedämme.

            Joten miksi ihmeessä hän on hurrattu ja rakastettu Venäjällä – siinä maassa jonka kansalaisia hän eniten murhasi? ”Oli se hieno mies joka lahtasi puoli sukuani”.

            En tajua venäläisiä. Toisaalta, en tajua suomalaisiakaan.

            1. Stalin oli georgialainen, neukkulan aikaan taidettiin tuoda muista maista johtamaan Venäjää, etniset venäläiset ei massamurhaajia taida olla koska ovat kristittyjä, ortodokseja ja ehkä nationalisteja kuten Putin.

              1. Stalin oli etnisesti puoliksi georgialainen ja puoliksi osseetti – mutta isovenäläisempi kuin venäläiset.

  4. Varsinaisessa artikkelissa mainittujen henkilöiden lisäksi punakaartilaiset ryöstömurhasivat paikkakuntien isäntiä: Kustaa Laine, Eemeli Jaakkola, Kalle Arola, Jalmari Sakari Salonen, jne. ”se on sakin päätös, että isännät ammutaan”.

    Lähde sama kirja sivu 131.

      1. Marko, en pidä kirjoitusta luotettavana.

        Toisekseen, olisiko ollut suomalaisten kannalta jotenkin parempi olla Venäjän Federaation orja kuin neukkulan orja?

        Leninin mielestä: ”»Irtautumisoikeus on paras ja ainoa poliittinen keino idioottimaista pikkuvaltiosysteemiä ja kansallista eristäytymistä vastaan — Eroaminen ei suinkaan ole meidän ohjelmamme. Me emme lainkaan kannata eroamista.»”[i]
        Huomattakoon myös jo alkuperäinen venäläistämisaikomus.
        ”Leninin kansallisuuspolitiikan ytimen Stalin katsoi sisältyvän nerokkaaseen paradoksiin »eroamisesta yhdistymistä varten». »Kansallisten kulttuurien on annettava kehittyä ja päästä täyteen laajuuteensa, tuoda esiin kaikki mahdollisuutensa, jotta sosialismin voitettua koko maailmassa voitaisiin luoda edellytykset niiden sulautumiselle yhdeksi yhteiseksi kulttuuriksi, jolla on yksi yhteinen kieli.»”[ii]
        Suomen piti Leninin mielestä antaa erota, koska hänen mielestään Suomessa kansan enemmistö oli sosialismin kannalla. Lenin halusi tukea Venäjän kommunistiselle diktatuurille Suomesta.[iii]
        Stalinille eroaminen oli vain työkalu. Sitä piti kannattaa tai vastustaa sen mukaan kuin proletariaatin vallankumouksen edut vaativat.[iv]
        ”Irtautumisoikeus” koski vain tapauksia, joissa irtautuminen tapahtui kommarien johdolla yhdistymiseksi Venäjään.[v] Siten kun porvarillinen Ukraina julistautui itsenäiseksi, niin Venäjä alkoi heti taistelemaan sitä vastaan – kuin myös Suomessa.
        ”Leninin kansallisuusohjelma taas ei tähdännyt, kuten olemme nähneet, suinkaan pienten, itsenäisten ja kaikkein vähiten porvarillisten kansallisvaltioiden muodostamiseen – vaan vähemmistökansallisuuksien myötätunnon hankkimiseen irtautumisoikeutta hyväksi käyttäen bolsevikkien puolelle.”[vi]
        Itsenäisyyden tunnustaminen oli vain välikappale vallankumouksen helpottamiseksi. Suomalaiset demarit Leninin mukaan: ”ovat pettureita kun eivät tahdo tehdä vallankumousta, vaikka se on heidän velvollisuutensa.”[vii]
        ”[Venäjän ulkoministeri – jp] Trotski — lähetti Suomen sosiaalidemokraattiselle puolueelle kategorisen sähkeen 15 000 miehen keskittämisestä viipymättä Helsingin ympäristöön ja vallan ottamisesta työväestön käsiin.”[viii]
        Niinpä tarvittiin voittoisa Vapaussota Venäjää vastaan, että Suomesta saattoi tulla todella itsenäinen ja riippumaton valtio – eikä Venäjän federaation osavaltio.
        Maaliskuun lopussa 1918 Stalin mainitsi esimerkkeinä Venäjän federaatioon muodostettavista osavaltioista Puolan, Ukrainan, Suomen, Krimin ja Kaukasian. Stalin toimi Leninin ohjeita seuraten.[ix]

        http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Eroaminen_yhdistymista_varten.htm

        1. Lähinnä tuossa se että Lenin ja Stalin olivat myös erilaisia… mikään näiden toimista ei edistänyt maailman rauhaa.

          1. Leninin ja Stalinin tavoitteena oli valloittaa koko Maapallo. Kongressien palatsia rakennettiin Moskovaan – sieltä olisi johdettu koko Maapalloa – ei rajoja.

            Kun kaikki vastaanhangoittelijat olisi tapettu niin kyllähän se jonkinlainen rauha olisi ollut.

  5. Eräitten mielestä Suomi itsenäistyi koska 1) Saksa hävisi 1. maailmansodan 2) bolsevikit voittivat venäjällä 3) valkoiset voittivat punaiset Suomessa.

    1. Mielipiteitä on varmaankin monenlaisia.

      Minun mielestäni oleellisia asioita olivat:

      1. Saksan ja Venäjän välinen sota, jonka Venäjä hävisi – se heikensi Venäjää oikein perusteellisesti.

      2. Suomen isänmaalliset voimat hankkivat suomalaisille jääkäreille hyvän sotilaskoulutuksen Saksassa.

      3. Suomen vapailla vaaleilla valitun Eduskunnan ja laillisen Hallituksen itsenäisyysjulistus 6.12.1917, vaikka vasemmisto äänesti vastaan.

      4. Saksan Suomelle antama ase-apu.

      5. Suomen vapailla vaaleilla valitun Eduskunnan ja laillisen Hallituksen päätös muodostaa Suojeluskunnista Suomen Armeija, sekä nimittää kenraali Mannerheim Armeijan Ylipäälliköksi.

      6. Mannerheimin rohkea päätös aloittaa Venäjän miehitysjoukkojen aseistariisunta, ja sen loistava toteutus alivoimaisin joukoin.

      7. Alivoimaisten, mutta urhoollisten, Suomen Armeijan joukkojen voitto Vapaussodassa Venäjää vastaan ja punakapinan kukistaminen.

  6. HS kirja-arviosta=Santeri Alkio, Svinhufvud ja kumppanit onnistuivat saamaan Suomelle aikaa itsenäistymiseen marraskuusta tammikuun lopulle. Sitten Lenin ja muut bolševikit saivat sosialidemokraattien jyrkän siiven aloittamaan vallankumouksen 1918. He lupasivat punaisille aseellisen tukensa.

    Alkoi sisällissota, mutta siihen tuli äkkikäänne, kun Venäjän bolševikkihallinto ja Saksa tekivät Brest-Litovskissa rauhan 3.3. 1918. Kumoukseen yllytetyt punaiset olikin nyt ”hylätty Saksan etupiiriin”.

    Siihen levisivät vallankumouksen eväät. Koko kuvio selvisi O.V. Kuusiselle ja muille punaisille herroille vasta ”loppukevään pakomatkalla, kun he olivat päässeet rajan yli Pietariin”.

    Samalla Saksa tuli Suomen avuksi yhtä kylmän reaalipoliittisesti kuin Lenin ja Trotski olivat apunsa lopettaneet

  7. Sama lähde=Aseellinen vallankumous oli karmea erehdys, mutta sosialidemokraattinen puolue oli taas kevään 1919 eduskuntavaaleissa suurin puolue, 80 paikkaa. Aikamoinen selviytymistarina.

    1. Niin, vain osa suomalaisista punaisista tarttui aseisiin ja nousi kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista Hallitusta vastaan.

      Jotka eivät kapinoineet voivat osallistua vaaleihin normaalisti. Kohta demarit olivat taas Hallituksessakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *