Kävin pyöräilemässä yhden vakioreittini edestakaisin. Menomatkalla odotin kiinnostuneena yhtä paikkaa, jossa olen useana keväänä nähnyt muuttolintuja lepäämässä ja ruokailemassa.
Sielläpä olikin tällä kertaa tien laidassa luultavasti lintubongari auton ja suuren kolmijalan kanssa – eikä yhtään kiinnostavaa lintua.
Takaisin tullessa lintubongari oli kadonnut ja hänen sijastaan oli kurkia ja joutsenia lepäämässä ja ruokailemassa. Minä en tietenkään pysähtynyt häiritsemään lintuja vaan ajoin tyytyväisenä näkemääni edelleen.
Minun mielestäni ei ole haittaa. Kyllä me näin harvaan asutussa maassa mahdumme kaikki täällä olemaan. Se on eri asia, jos joku tahallaan yrittää haitata luontoeläinten olemassaoloa.
Varmasti mahdumme olemaan. Nyt vaan on kevät kovasti myöhässä, täällä päin Suomea on luonnosta luultavasti kova homma löytää kuvun täytettä. On lunta ja jäätä melkoisesti.
Se on ihan zoomiputken mitasta kiinni tämä haitan aste. Olen mökillä parhaimmillaan 1200 millisellä (150-600 + jatke) lintuja kuvannut ja siinä kohtaa ei kyllä lintu ehdi huomata kuvaan päätyvänsä.
Toki joskus voi koittaa myös haastavampi ajoituksen bongauksia kuten tässä eräässä ottamassani taustakuvassa (voi klikata isommaksi).
Tämä bongaaja oli aivan liian lähellä ainoaa hyvää ruokailu/lepopaikkaa ja täysin näkyvillä, ei linnut siihen uskalla tulla.
Olisi mennyt maastopuvussa tuulen alapuolelle metsään, josta olisi nähnyt samalle paikalle ja ollut liikkumatta, niin olisi saanut kuvia ja linnut ruokailla ja levätä. Nytkin oli aina vähintään yksi valppaana vartiossa.
taisi olla sellainen city bongari
Itse käytän kuvaamiseen mm riistakameraa, mikä on nytkin mökillä, yritän lähinnä saada majavaa kuvaan, kaadoin yhden puun jään päälle ja siinä on herkkuja sille tarpeeksi, kameran laitoin lähelle, näkee samalla tuleeko siihen muutakin. Lintuja tulee tarkkailtua ihan kiikarilla, joutsenia meidän mökki järvellä on aina, sama pariskunta palaa sinne aina.
Kyllä lintuharrastajista on haittaa jossain määrin.
Siksipä esimerkiksi kotkien, sääksien, haukkojen ja pöllöjen pesäpaikkoja ei aikanaan kerrottu kuin Linkolalle.
Liian monta bongaajaa saattaa tuhota pesimisen.
Sama koskee kasvitieteilijöitä ja harrastajia.
Erittäin harvinaisten kasvien kasvupaikkaa ei kannata kertoa julkisesti, koska innokkaat harrastajat saattavat tuhota paikan.
Niinpä esimerkiksi pohjois-pohjanmaalla olevaa tikankontin tarkkaa kasvupaikkaa ei koskaan kerrottu kenellekään, vaikka vanhassa tietosanakirjassa kyseinen paikkakunta mainittiinkin.
Samalla alueella kasvoi joukoittain harvinaisia kasveja, kuten aarin alueella toista sataa saralajia, soikkokaksikkoa, kaarlenvaltikkaa, näsiää, erilaisia kämmeköitä jne, jne.
Näin on. Kun 100 000 pällistelijää on alueella..ei voida puhua rauhasta.
Minä bongasin kerran, vaikka en bongausta harrasta, kalasääksen pesän. En mennyt kovin lähelle. Soutuveneellä olin liikenteessä.
Luonnossa on paljon mukavaa katseltavaa, mutta ei kannata lähennellä.
Niin, minähän en varsinaisesti ole koskaan lähtenyt luontoon bongaamaan eläimiä mutta mökin pihamaan läheltä olen zoomaillut vähäsen.
Sitä paitsi tuommoinen viiden kilon kamera+zoomicombon kantaminen ja ohjaileminen käsivaralta tunninkin ajan on ihan mainiota lihaskunnon harjoitusta.
Eikö pitkällä putkella ole vaikeaa saada käsivaralla kunnon kuvia? En ole koskaan ottanut, mutta oletan.
Kyllä se kovin vaikeaa on.
Ei toki tarkoita etteikö hullun pitäisi kokeilla.