Kobo-e-lukija.

Taannoin ostin tämän Kobon e-kirjalukijan, aivan mainio laite, myöskin nimenomaan uutuuskirjojen hankkimisessa säästät ihan kohtuullisesti hankkimalla e-kirjan.

Ostin juuri tieto-Finlandia voittajan Seppo Aallon teoksen: Kapina tehtailla. Kirjana ostettuna olisi maksanut 27.90 mutta e-kirjana 14,90, siis kohtuullinen hintaero. Kirjastostakin olisi saanut mutta pitkä oli jono ja lukuaika vain 7vrk.

E-kirjanakin maksoi enemmän kuin normaalisti ostan mutta siksi mielenkiintoiselta teos tuntui alkuselailuna, että ostopäätös syntyi. Varsin hyvin muuten mainostettu ja esitelty myyntiartikkeli.

Kirja ei alkuvaikutelmalta vaikuta alkuunkaan sotakirjalta eikä sotaromaanilta, vaan näyttäisi olevan varsin puolueeton katsaus aikakauden historiaan ja aikajaksokin on pitkälle toistakymmentä vuotta, oikeastaan enemmänkin.

Siispä, ei kun lueskelemaan.

Jaa käyttäen:


10 Replies to “Kobo-e-lukija.”

  1. Tekniikka on syrjäyttänyt kirjapainosta koko ammattikunnan.
    Mihin viisas hallituksemme tarvitsee sitä työvoimaa?
    Meille Tamperelaisille Aamulehti on tuttu ja se käytti taannoin sanomalehtipaperia 40 tonnia ent 40 sivuiseen päivän lehtituotantoon
    ja sitä lehteä oli tekemässä useampi sata työntekijää.
    Nyt käydään yt neuvotteluja ja taas osa sai lähtöpassit.
    Paperi tulee jäämään vähitellen ja paperin valmistuksen sijaan
    luemme bittitaivaan tekstejä.

  2. Forssaan tehtiin Sanomien todella iso painotalo 90-luvun alussa, tänäkin päivänä painotalo on mutta ei paineta lehtiä. Forssan lehden tilaisin digiversiona, vaan se hinta ja toisaalta, hallintoneuvoston puheenjohtaja ei suostu; joten sinne postilaatikolle vaan otsalampun valossa… toistaiseksi.

    1. Älähän nyt Kalle. Kyllä Forssan Kirjapaino, nyt Forssa – Print painaa edelleenkin vaikka mitä, siis lehtiäkin, vaikka omistus menikin Pohjois – Karjalan kirjapainolle, Punamustalle eli Laakkosen suvun omistukselle. Aaltosen suvun porukkaa siellä Forssassa on edelleen hommissa ja monia. Tunnen aika hyvin tämän aisan.

  3. Gutenberg oli mies joka laittoi kirjapainon alulle Saksassa ja hänen keksintönsä oli irtokirjain edistämään painotekstin valmistusta.
    Irtokirjainta ei enää tarvita.

    1. Mikä on ooli tai fontti tai latominen perinteisesti ? Voin kertoa siitä eteenpäin askelmerkit eri kirjapainometodeissa tähän päivää saakka ml. sähköiset versiot, miten ne syntyvät.

  4. Olen sen verran perinteinen printin orja, että en lue mitään e- kirjaa sen selattavuuden ja muistiinpanojen onnettomasta sovelluksesta. Eivätkä sen mitkään e-sovellukset selattavuudellaan pärjää printille vielä sataan vuoteen.

    Olen itse ollut näköislehden (PDF) kehittäjä jo 90- luvun aikana eikä se ole pystynyt täyttämään niitä vaatimuksia, mitä sillä ja oikealla lehdellä ja kirjalla on.
    Lyijykynä käteen ja muutama alleviivaus ja sivumerkintä on satoja vuosia toiminut ja toimii edelleen. Ja nopea selattavuus ja pieni kulman taite sivussa ovat hyviä ohjureita.

  5. Minulla taaskaan ei ole mitään seikkaa, miksi ei e-kirja. Säädeltävä fonttikoko, taustavalo voi säätää silmilleen sopivaksi (voi lukea vaikka pimeässä), muistiinpanoja ja kirjanmerkkejäkin voin tehdä. Erittäin tyytyväinen olen, niitä ilmaisia klassikkojakin saa netistä varmasti tarpeekseen.
    Meillä on aivan tolkuton määrä kirjoja. Niitä olen metritolkulla vienyt kauppiastutuilleni mm parisen hyllymetriä Mannerheimiä käsittelevää kirjallisuuksia (mukana mm nahkaselkäisiä) tutulle kaverilleni ja häneltä vastineeksi saanut hänen tuotteitaan (ja riittävästi).
    Meille tuskin tulee yhtäkään painettua kirjaa enää, tämä e-lukija on ehdoton ja koko kirjastoni kulkee aina mukana.

  6. Minä luen paperilta mieluummin, kirjaa en tosin ole kokeillut, mutta lehdet. Eihän ne digit edes krapise, eivätkä sovi muutenkaan kahvikupin viereen. Tulee niitäkin kyllä luettua tällä älykännykällä, mutta kovin jäävät pintapuolisiksi. Vielä kun ne yleensä ovat iltapäivälehtiä ja niiden jutut kun tunnetaan, pelkkää paremman väen tekemisistä juoruamista.

    Minä olin yhteen aikaan kova lukemaan, saattoi mennä parikin kirjaa vuorokaudessa ja ihan mitä vaan. Silloin meille kertyi kirjoja, vielä kun minä oli kirjakerhon jäsen. Silloin kaikki sukulaisetkin tiesivät sen ja se olikin heille takuuvarma lahjaidea, milloin tahansa.

    Nykyään olen muutaman kerran aloittanut kirjan, mutta muutaman sivun jälkeen on aina aloitettava uudestaan. Ei vaan pysty keskittymään, eikä muista mitä on lukemassa. Meillä on nyt niitä lukemattomia kirjoja vaikka miten paljon, siis laatikoittain, kun loppui hyllyistä tila.

  7. Mielenkiintoni on ensisijaisesti Suomen historia ja erilaiset historialliset (tietopohjaiset) teokset. Ihan dekkareitakin mielelläni luen, sentyyppisiä kuin Taavi Soininvaaran vahvasti faktapohjaiset ja nykyaikaan tukeutuvat trillerit.

Kommentoi