Ken joskus on uppomuniin perehtynyt tietää mitä tarkoitan.
Uppomuna on mitä mainioin lisuke leivälle, salaatille, ruoka-annokseen mihin miltei vaan.
Valmistan uppomunat laittamalla syvään paistokasariin pohjalle ronskin lorauksen etikkaa, sitten kasari miltei täyteen vettä ja liedelle.
Kun kasarin pohjalle olkaa muodostua vesihelmiä, muna kahvikuppiin ja varovasti pannulle. Kun valkuaisen ”helmat” ovat valkoiset, on muna valmis. Toisen voi sitten kaataa kunhan pohjalla helmeilee.
Maustan uppomunat runsaalla mustapippurilla ja suolaa maun mukaan.
Yksinkertainen mutta herkullinen ruuan lisuke.
Munasta on moneksi.
– Miksi etikka?
Etikka nopeuttaa valkuaisen kypsymistä.
Yksi vaihtoehto on panna munat öljyttyyn pienehköön kippoon keltuaiset ehjänä ja upottaa Kallen mainitsemaan nesteeseen. Muuten Kallen ohjeiden mukaisesti.
On se uppomuna vaan hieno aterianlisuke; aikanaan onneksi sen opettelin, kiitos Vanamo ja Kolmonen.
Uppomuna on aivan erinomainen joko leivän päällä tai ruoanlisuukkeena.
Jos epäilee osaamistaan niin voi kuppiin laitta ensin kelmua ja öljytä se kevyesti, rikkoa muna kelmuun, jonka pyöräyttää reunoiltaan kiinni ja sitten vaan laskea kiehuvaan veteen.
Otsikosta kaksimielisyyteen, mutta Tampereella sai aikanaan pyttipannua jossa päällä paistettu muna – taisi olla työmisten parempaa saamattomien herkku?
Niilo, miten niin oli ? Pyttipanuun tänäänkin kuuluvat voissa ruskeiksi paistetut jo jäännöksiksi jääneet keitetyt perunanpalat ml. sipulit. Samaan joukkoon käristettyä makkaraa. Ja päälle voissa paistettu muna unohtamatta suolaa. Joku käyttää lisukkeina ketsuppia ja sinappia ja myös valkosipulia. Minä teen sitä edelleenkin.
Herrojen herkkua niin kuin läskisoosikin oikein tehtynä, ml. oikea oppinen muusi.
Panes nyt essu päällesi ja opettele edes perunan keitto; siitä se alkaa.