EU antaa Iranille 18 miljoonaa kehitysapua. Tarkoituksena on kompensoida USA:n Iranille määräämiä pakotteita jotta Iran pysyisi ydinkokeita rajoittavassa sopimuksessa. Kahdeksan miljoonaa euroa annetaan Iranin yksityiselle sektorille kaupan ja yrittäjyyden tukemiseen. Toinen kahdeksan miljoonaa menee ympäristöprojekteihin ja kaksi miljoonaa huumeiden vastaiseen työhön. Tuki on osa laajempaa 50 miljoonan avustuspottia.
Kiva, että EU:lla on rahaa. Meidän ei onneksi tarvitse mitään maksaa, koska raha menee EU:n budjetista. Eri asia olisi, jos meiltä perittäisiin maksuja EU:lle enemmän kuin saamme takaisin. Vai miten se nyt meni?
Samaan aikaan Iran sitten rakentelee uusia ohjuksia Israelin tuhoamiseksi, käy sotaa Syyriassa levittääkseen valtaansa Israelin rajalle ja avustaa Libanionissa olevaa Hizbollahia eli ”Jumalan puoluetta” joka valmistautuu sotaan Israelia vastaan. Sata tuhatta ohjusta sillä onkin jo valmiina hyökkäykseen.
Saa nähdä, tuleeko tästä uutista valtamediaan. Ehkä aihe ei ole tarpeeksi kiinnostava ja sopiva.
Mihin maailma onkaan menossa?
Mitä tekemistä meillä Venäjän ja USAn taistelutantereella.
Olemme iloisia maksajia. EU:n rahat tulevat meidänkin veroistamme. Kukapa nyt ei haluaisi tukea Iranin islamilaista tasavaltaa?
Kehitysapua…? Oisko se kehittelyapua mm ydinpommiin ja muuhun.
Iran olisi rikas maa, mutta rahat kuluvat vallankumouskaartin ulkomaanreissuihin ja pommien kehittelyyn. Kansa siihen alkaa olla tympääntynyt ja maassa on ollut mielenosoituksia. Nyt tulee entistä ankeampaa kun USA aloitti pakotteet uudelleen. EU sitä koettaa paikata kehitysavulla. Saa sittten nähdä, kohdistuuko kansan kiukku enempi mullaheihin ja ajatollaan vai Trumpiin.
Iranista voi olla EU:lle enemmän hyötyä kun haittaa. En nyt hetimiten näe tässä suurta hätää. Kun katsoo mitenkä paljon siellä olevat maat aiheuttavat vaikkapa siirtolaisvyöryjä, Iran ei ole ongelmien aiheuttamisen kärjessä.
Kyllä, se on ikävä maa jossa on ikävät ihmisoikeustilanteet ja hätiä, mutta EU:n näkökulmasta Iran ei ole akuutti ongelma.
Äärihallinto tukee ääriliikkeitä kuten Hizbollahia ja siten lisää epävakautta. Niin kauan kuin islamilainen diktatuuri pysyy pystyssä eikä tule sisällissotaa niin ei tule pakolaisvyöryä. Samaa varmaan ajateltiin Syyriastakin. Mutta Euroopalle Iran näyttäytyy kai lähinnä uusina bisnesmahdollisuuksina eikä sen valtapolitiikasta Libanonissa ja Syyriassa välitetä tai kurdien asemasta. Rahan antaminen kehitysapuna periaatteessa rikkaalle maalle on kuitenkin omituista. Tässä ollaan sen vanhan kysymyksen äärellä, onko sopimus diktatuurin kanssa hyvä asia. Münchenin sopimus vuonna 1938 on ehkä räikein esimerkki siitä, että ei välttämättä. Rauhaa silloinkin yritettiin ylläpitää. Historia ei silti kai aina toista itseään. Kysymys on kuitenkin meidän rahoistamme, montako euroa antaisit Iranillle jos se olisi vapaaehtoista?
Norppa kysyy hyvän kysymyksen ja vastaan näin: jos minulla olisi vaikkapa 50 euroa annettavaksi ulkomaille hyväntekeväisyyteen, olisin valmis sen antamaan Iraniin mieluummin kun Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Iranissa sentäs on väestönkasvu kontrollissa eivätkä he tuota pakolaisvyöryjä.
Todennäköisesti Iranin edelle tulisi kuitenkin muitakin kohteita.