Tuosta työttömyyen hoijjosta, siis hoitaa työttömyyttä jo paljastaa minusta, että meitä hönitethään.
Työ on sitä, mitä joku tai jokku tarttee ja jokku tekkee työtä, myy elämäänsä ja saa palkkansa.
Työttömyys on sitä, että on joku, jollei ole töitä. Hänen tietotaitoansa ei kukhan tartte tai tartteva ei löyä.
Työttömien kans taisteleminen, heän kiusaaminen ja kiroaminen aktiivisuusvaatimuksilla perustuu vanhanaikasseen herra ja orja -ajattelhuun.
Meile sanothaan, ettei yhteiskunta kestä työttömien elättämistä, mutta tutkikaapa, paljonko maksaa nämät työttömyyen hoitamiset.
Ihmetelkää kanssani sitä bisnestä, jolla työttömyyttä kiillotethaan ja paapottaan ja jossa käsittääkseni voittaa vain bisneksen tekijät itte.
Lopetama te-keskukset ja koko työttömyyen hoitaminen.
Ay-liikehän ei ole osanu suhtautua mitenkhänpäin työttömhiin, vaikeaa on ollu kassojen kans.
Hävitöntä on se, että kassoihin kuuluvalle työttömälle maksethaan enämpikö sille, joikei ole osanu tai älyny liittyä kassaan tai päivät on loppuhneet.
Eiköhän aleta maksaan kaikile työttömille joku perusraha ja lopeteta leekailu työttömien ympärillä.
Eiköhän aleta maksaa kaikile perusraha, jotei ees verotettas. Verotettas palveluissa, ostoksissa jne.
Vakitöitä ei ennää juuri tarjota, joten annettasko ihmisten vaphaasti mennä töihin, jos rahkeet riittää, jossei, olkhon kotona sillä perusrahalla.
Nojoo, mutta aurinko paistaa ja elämä loistaa, vaikkoisit työtön, älä lannistu, koita ohittaa ymmärtämättömät halveeraajat.
Suomen puoluepolitiikot on ay-liikkeen ja amerikkalaisen höntityksen sokasemia keskehnään kisailevia elättejä, kyllä ämmi on taas äkänen ja äkeä ja silti, arvakkaapa mitä, elämä on sitte ihanaa, on kuin onki, aivan ihanaa, voikaa hyvin, siis sillainko teile mahollista on 
– Hilkka Anneli Laronia