Uusi todiste areenatyperyyden kustannuksista kaupungille

https://www.aamulehti.fi/uutiset/yritysryhmittymalle-esitetaan-10-500-kerrosneliometrin-rakennuspaikkaa-tampereen-ranta-tampellasta-kauppahinta-noin-8-miljoonaa-euroa-200954500/

”Ryhmittymä on kertonut kaupungille, että 2/3 tuotannosta on vapaarahoitteista ja 1/3 toteutetaan valtion pitkällä korkotukilainalla. Vapaarahoitteisen tuotannon osalta hinnoittelussa käytetään 950 euron kerrosneliömetrihintaa ja ARA-tuotannon osalta 400 euron kerrosneliömetrihintaa. ”

SRV:lle kerrosneliömetrit myytiin runsaalla 9 eurolla.

Ranta-Tampellassa taas hinta on 100-kertainen.

Kaupungin johto siis lahjoitti 50-60 milj.€ SRV:lle, jotta saisi areenatyperyydelle rakentajan.

On kesä

 

Kylmän viileä aamu

kuin kokoomuslaisen

kansanedustajan tunteet

puistattaa yön kangistamaa

kehoa

 

Lintujen iloinen siritys

kuin rakkaan

hyvän huomenen toivotus

pois pyyhkäisee

illasta päälle jääneen

huonon tuulen

 

Sinä ihanista ihanin kesä

teit sen

heitit kesäisine aamuineen

kaiken maailman

ilonpilaajat

tunkiolle

kaappasit minut kesään

sen riemuihin

kesän kauneudesta

sen ihmeistä

nauttimaan

 

 

 

 

 

Viisaita ajatuksia Soininvaaralta

 

 

Kerrankin ajattelee viisaasti Vihreän Liiton Osmo Soininvaara. En väitä etteikö niin olisi tehnyt joskus ennenkin, ei vaan ole tullut seurattua.

Hän sanoo, että Suomessa ei tällä hetkellä kehity ja kasva muut, kuin metropolikaupungit. Muissa isoissa, kuitenkin pienemmissä ja maaseudussa käy kova muuttotappio. Se näivettää niiden elämän ja vähitellen lopettaa niiden kehityksen.

 

Soininvaara ehdottaa, että niissä voitaisiin käyttää hiukan alempaa palkkatasoa. Sitä voidaan puolustaa  alemmalla ja halvemmalla elinkustannuksella. Ainakin asumiskustannukset ovat metropoleja halvempia. Näin houkuteltaisiin yrityksiä ja niiden mukana työpaikkoja. Pidettäisiin Suomi asuttuna muuallakin, kuin nykysuuntaus antaa tapahtua. Kuulostaa ihan kannattavalta ja toimivalta ajatukselta.

 

Arvon mekin ansaitsemme….

Nyt keskustellaan arvoista. Keskustelu sai vauhdikkaan alun, kun kokoomuspoliitikko esiintyi telkussa tavalla, joka kielii Kokoomuksen arvoista hyvin negatiivisesti.

Arvokeskustelu on paikallaan, sillä puolueet ovat liian vähän painottaneet ohjelmissaan mitkä ovat heidän tärkeimpiä arvojaan.

Kaikkihan me muistamme vielä viime kesän, kun Persut vaihtoivat puheenjohtajaa. Vaihdos hallituspuolueen johdossa johti siihen, etä päähallituspuolueet Kepu ja Kokoomus eivät kelpuuttaneet enään Persuja hallituskumppanikseen perustellen syytä siihen arvoilla. Uuden puheenjohtajan arvot eivät mukamas kohdanneet Kepun ja Kokoomuksen arvoja. Mutta kukaan ei koskaan sanonut mistä arvoista oli kysymys.

Maihtoivatkohan Sipilä ja Orpo itsekään tietää, mistä arvoista he olivat eri mieltä Halla-ahon kanssa? Poliitikoilla on taipumus puhua ”munkkilatinaa”, kun ei haluta kertoa täsmällisesti mitä ajattelee.

Kun puolue-eliitti puhuu  arvoista se on, kuin salatiedettä, vaikka sen pitäisi olla avointa ja rehtiä keskustelua siitä, mitkä ovat kunkin puolueen keskeisiä arvoja.

Ennen muinoin Kokoomuksen arvot olivat hyvin julkisia. Ne olivat ”koti, isänmaa ja uskonto”. Nyt Kokoomuksen arvoista saa tietää yksittäisten kansanedustajan käyttäytymisestä. Tai jos kokoomusjohto ei allekirjoita niitä, niin on sitten irtisanouduttava niistä.

Ensi kevään eduskuntavaalien kamppailu on jo alkanut. Nyt täytyy puolueiden kertoa äänestäjilleen mitkä ovat kunkin keskeiset arvot ja pitää niistä myös kiinni niin, että jokainen valittu kansanedustaja tietää tarkalleen puolueensa arvot.

Arvot muodostavat jokaisen puolueen perustan poliittiseen työhön.

Tarinoita tiedon ääreltä

Julkisen sektorin tietohallinto on surullinen kirja josta löytyy kertomuksia jaettavaksi. Sain tänään kuulla lisää eräästä alkuvuoden isosta farssista ja katsoin hyödylliseksi jakaa tarinan tragediaa. Vastuuton tietotekniikan hoito ei ole vain nörttien kiikarissa vaan se on veronmaksajille pitkä penni maksettavaksi sekä sairaalle ihmiselle pahimmillaan elämän ja kuoleman kysymys.

Vuosi myöhässä

Kun käyttöjärjestelmään tai kriittiseen sovellukseen tulee turvapäivitys, on kiire. Fiksuinta on asentaa päivitys alle vuorokaudessa, mutta yritysmaailmssa voi mennä viikon päivät jos testailua tekee. Vaan entäpä kun eräässä kaupungissa ei asiaa saatu vuodessa tehtyä? Entäpä jos työasemilla ei ole minkään asteen tietoturvajärjestelmiä? Entäpä jos järjestelmissä ei ole edes perustason turva-asetuksia tehty? Entäpä jos verkkoliikennettä ei ole suojattu palomuureilla? Entäpä jos ovat nämä kaikki yhdessä? Näin juuri tapahtui alkuvuodesta Päijät-Hämeessä.

Kyse ei ollut huippurikollisten täsmäiskusta tai moderneimmasta haittaohjelmasta vaan sellaisesta jonka hyökkäysmenetelmät oli paikattu yli vuosi sitten. Mikä tahansa kymmenestä eri suojautumismenetelmistä olisi estänyt tämän. Keskiverto keskisuuri yritys käyttää näistä keinoista ainakin puolta rinnakkain. Suuri yritys käyttää niistä vielä useampia. Arkaluonteista tietoa käsittelevä yritys lisäksi auditoi järjestelmiä aktiivisesti. Kuitenkin terveydenhuoltoa käsittelevissä, ehkä kaikkein arkaluonteisinta materiaalia käsittelevissä järjestelmissä ei oltu suojausta hoidettu edes pienyrityksen tasolle.

Onhan meillä näitä tapauksia – peruuntuneita lääkäriaikoja kun ei järjestelmä toimi, vääriä lääkkeitä, väärille henkilöille lähetettyjä sairaskertomuksia ja vaikka mitä. Pelkästään tämän vuoden lista julkisen terveydenhoitoalan tietoteknisiä töppäyksiä on pitkä kuin nälkävuosi. On törkeä perustuslain rikkomus kun arkaluonteiset yksityiset tiedot vuotavat törkeän huolimattomuuden vuoksi. On kuitenkin myös nähtävä eurot. Meneekö kunkin ongelman kanssa satoja vai tuhansia työtunteja hukkaan? Moniko sairaus jää havaitsematta tai hoitamatta? Moniko lääkärillä hoidettava asia päätyy ensiapuun?

Vastuu kansanterveydestä, vastuu kansantaloudesta

Tietotekniikka on työkalu, kuin vasara. Tarvitaan sekä hyvä työkalu että hyvät taidot sitä käyttämään. Huonoissa käsissä hyväkään työkalu ei paljoa auta ja huono työkalu myös pilaa työn sujumisen tehokkaasti. Emme saa antautua ajatukselle siitä että huonoon pitää tyytyä tai että tietohallinnosta voi tinkiä. Se tonni mikä alkupäässä säästetään maksetaan miljoonana takaisin, vieläpä moneen kertaan. Yksi asia on jos ei kokoushuoneen tilavaraus pelaa, mutta kun pelissä on ihmisten terveys – jopa henki. Emme saa tyytyä nykyiseen asianlaitaan, emme toisistamme välittävinä ihmisinä emmekä veronmaksajina.

Monimutkainen tietojärjestelmä on aina kompromissi eikä sataprosenttista turvaa olekaan. Nollaa prosenttia parempaan pitäisi kuitenkin päästä. Jo varsin kohtuullisella suunnittelulla ja järjellisillä investoinneilla eliminoidaan uhista pahimmat. Näin säästetään sekä lääkärin että potilaan aikaa ja veronmaksajien kukkaroa. Minun on vaikea ymmärtää miten vaikeaa tämä voi olla.

Iso EU:n perustajamaa Italia sai EU-kriittisen hallituksen!

Viiden tähden liike (LiikeNyt:in eräänlainen esikuva) ja Pohjoisen liitto saivat vaalivoiton Italiassa. Molemmat puolueet ovat uusia, kun kansa oli tarpeeksi kyllästynyt vanhojen puolueiden tapaan johtaa maata. Myös korruptiolla oli varmasti osansa vaalituloksessa.

Onko tämä Italian tapaus alkusoittoa koko Euroopalle, jossa demokratiavaje kasvaa kasvamistaan jatkuvasti. Kansalaiset kaikissa EU-maissa vaativat parempaa demokratiaa ja mahdollisuuden vaikuttaa päätettäviin asioihin myös vaalien välillä.

Italiassa esim. Viiden tähden liike antaa rekisteröityneille jäsenilleen mahdollisuuden ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin ja ne kannanotot sitovat myös liikkeen kansanedustajia äänestyksissä.

Meillä Suomessa on LiikeNyt samoilla jäljillä. Ensimmäinen kysely jäsenille tehtiin netissä ilmaston muutoksesta. Sitä kyselyä edelsi kahden tunnetun asiantuntijan artikkelit LiikeNyt sivuilla. Alku on lupaava ja kukapa tietää mihin ehditään ensi kevään vaaleihin mennessä.

Kansalaiset ovat niin pettyneitä nykypolitiikkaan ja poliitikkoihin, että jotain muutosta pitää tapahtua.

Se, että pieni klikki päättää ja suhmuroi sekä tekee lehmänkauppoja on kertakaikkiaan takanapäin. Kansat vaativat kansanvaltaa ja suoraa demokratiaa tai ainakin jokin sovellus siitä.

Unelma täystyöllisyydestä

Joskus 70-luvulla Kekkonen huolestui muistaakseni neljän prosentin työttömyysluvuista (63 000 työtöntä).

Sen jälkeen yhteiskunta on monimutkaistunut ja työn vaatimukset nousseet toiselle tasolle.

Kanadassa on säädetty laki, joka kieltää rekrytoimasta puolustusvoimiin ketään alle 83 älykkyysosamäärällä varustettua. Toronton yliopiston psykologian professori mukaan tämä jättää töiden ulkopuolelle 10 prosenttia väestöstä.

Jos sama koskee siviilipuolta, niin Suomessa itseasiassa nyt vallitsee täystyöllisyys.

Metropolihulluus ja sitä seurannut holtiton velanotto ovat ajaneet Tampereen suohon

https://www.aamulehti.fi/uutiset/tampereen-velka-on-kasvanut-jo-yli-miljardiin-euroon-lisavelkaa-uusiin-investointeihin-tana-vuonna-yli-130-miljoonaa-euroa-200949081/

Valitettavasti vain ”tilaajille”, mikä koko ajan näyttää lisääntyvän…

Ensi vuonna otetaan lisää velkaa 130 miljoonaa ja tilanne vain pahenee.

Kuinka on mahdollista, että Tamperetta on päässyt johtamaan noin vastuuton joukko?

Suomella on kolme ongelmaa: Kepu, Kepu ja Kepu

Entinen agraaripuolue Maalaisliitto, joka oli vuosikymmenet asiallisesti maanviljelijöiden etujäjestö joutui muuttamaan nimensä Keskustaksi, kun maaseudun väki alkoi muuttaa kaupunkeihin ja Maalaisliittoa uhkasi näivettyminen.

Suomi oli vielä sotien päätyttyä pienviljelijävaltainen ja sodasta palaneille rintamamiehillekin  tarjottiin halvalla asutustiloja  mm. Kainuuseen. Puhuttiin perheviljelmistä ja elintapaviljelmistä.

Mutta sitä ei kestänyt kauaa, kun Ruotsi tarvitsi työvoimaa mm. autotehtaisiinsa ja hyvä palkka houkutteli, niin moni pientilallinen pakkasi perheensä autoon ja lähti Ruotsiin töihin.

Samoihin aikoin alkoi tilakoot suurentua, kun maatalous koneistui yhä enemmän ja siirryttiin ns, tehomaatalouteen.

Maalaisliitto menetti kannattajiaan ja siksi se yritti tunkeutua kaupunkeihin nimen vaihdoksella, mutta huonolla menestyksellä.

Kepu sai ikään lottovoiton , kun politiikassa ryvettymätön insinöörimiljonääri halusi mukaan politiikkaa ja niin hänestä leivottiin Kepun puheenjohtaja. Kansa hullaantui siinä määrin, että kepu voitti vaalit ja Kepun puheenjohtajasta tehtiin pääministeri.

Kun hallituskumppaneina olivat Kokoomus ja Persut, niin Kepu saattoi tehdä kepulaiseen tyyliin lehmänkauppoja saadakseen omat tavoitteensa toteutettua. Kepu on ollut koko olemassaolonsa ajan erikoiseti kuntapuolue. Suomessa on paljon ja pieniäkin kuntia, joita on hallittu Maalaisliitto/Kepun voimin.

Kun samaan aikaan Suomeen oli puuhattu vuosia terveyhoidon uudistusta näki Kepu mahdollisuutensa päästä tavoitteisiinsa. Kepu teki Kokoomuselle tarjouksen. Te saatte soteen valinnanvapauden yksityille lääkärifirmoille, jos kannatatta meidän mmaakuntauudista, johon tulee 18 maakuntaa. Persuilla ei kysytty mitää, sillä he olivatkin hallituksessa kuin äänettömät yhtiömiehet. Heille riitti viisi ministerinpaikka. Niin alkoi Sipilän poliitikon kuva ryvettyä ja ryvettyminen on jatkunut monin tavoin, kun mm. vähempiosaisilta on leikattu tulonsiirtoja ja tyttömiä on  rankaistu työttömyydestä.

Kun puhutaan sotesta ei saa unohtaa maakuntauudista. Moni suomalainen olisi valmis hyväksymään soten tiettyjen korjausten jälkeen, mutta maakuntauudista ei. Ei ainakaan 18 maakuntaa. Suomeen riittää 5 maakuntaa.

Nyt on suuret ja keskisuuret kaupungit älähtäneet ja vaativat soten maakuntauudistuksen hylkäämistä eduskunnassa. Maakuntauudistus ei sovi alkuunkaan nykytilanteeseen, kun kaupungistuminen jatkuu kiivana koko maailmassa. Se on vain Kepu yritys päästä siten kaupunkeihin.

Kaupungeissa asui vuonna 2016 jo 70 % koko maan väestöstä. Ja tilanne muuttuu koko ajan, kun ihmiset lähtevät maalta kaupunkeihin työn perässä.

Onko siinä mitään järkeä, että agraaripuolue johtaa Suomea, jossa on kaupunkilaisia 7-8 kymmenestä ja maalaisia vastaavasti vain 2-3 kymmenestä?