Sopivan mansellismielinen blogialusta
Oli hyvä tunnelma salppurin kisoissa tänään, kun menestystäkin tuli suomalaisille, paitsi no, mäkihypyssä.
Vaikka oli pakkasta vain 6 astetta ja paljon lämmintä päällä, niin tuolla kisamontussa tulee aina kylmä. Niin se on ollut aina. Välillä piti käydä suurhallissa lämmittelemässä ja juomassa kuuma kahvi.
Kaiken kaikkiaan oli hyvät kisat unohtamatta pakollisia kisamakkaroita.
Suomen Pankin arkistoista viimein julkisuuteen tullut muistio kertoo karua kieltä 90-luvun laman huippuhetkistä.
Laman syvässä kurimuksessa, vuonna 1992, 4. huhtikuuta klo 14, Suomen Pankissa pidetyssä kriisikokouksessa Esko Aho totesi näin: ”kun meillä on kuntien ja valtion eläkkeet erilaiset etuuksiltaan kuin muut, niin että se pitäisi korjata. Jos ei muuta keinoa siihen korjaukseen löydetä, niin sanottaisiin irti kaikki valtion ja kuntien palveluksessa oleva henkilöstö ja palkattaisiin uudelleen uusilla eläke-etuuksilla”. Kovaa peliä!
Otetaanpa lepopäivän kunniaksi pieni keventävä joka tuli päähäni lenkkeillessä. Ottakaa tämä suunnilleen yhtä vakavasti kuin astrologia. Teema on että miten kunkin eduskuntapuolueen maailmassa pärjää. Tasapuolisuuden vuoksi käänteisessä aakkosjärjestyksessä.
Pärjäätkö näillä vai keksitkö paremmat vinkit?
http://www.iltalehti.fi/talous/201802222200763477_ta.shtml
”Selvityksen mukaan Uudellamaalla toimivat ja sitä kotipaikkanaan pitävät yritykset tuottivat valtion kassaan vuonna 2016 yhteensä 27 miljardia euroa. Valtion budjetti on noin 55 miljardia euroa.
Selvityksen johtopäätös onkin, että ”Uusimaa rahoittaa muuta Suomea”.”
Tässä yhteydessä täytyy korostaa tuota ”sitä kotipaikkanaan pitävät ”, koska se on yksi erityisesti väärentävä tekijä.
Yritykset maksavat veronsa lähinnä pääkonttorinsa kotipaikkakunnalle eli tässä tapauksessa suurelta osin Helsinkiin tai muualle Uudellemaalle.
Niiden tulos syntyy kuitenkin aivan muualla, mutta tuloksentekopaikkakunnat jäävät lähes nuolemaan näppejään yrityksen verotuksessa.
Edelleen pääosa valtionhallinnon työpaikoista on Helsingissä, joka saa siitä veroetuja muihin verrattuna ja loputkin työnetekijät maksavat veronsa Uudenmaan kunnille.
Jos verotus oikaistaisiin oikeudenmukaisesti niin, että yrityksen verot maksettaisiin tuotantopaikkakuntien mukaan, olisi tilanne melkoisella varmuudella päinvastainen.
Jos lisäksi valtion hallinto olisi jaettu tasaisemmin eri puolille Suomea, mille ei nykyisen tietotekniikan aikakautena ole mitään esteitä, muuttuisi tilanne Uudenmaan kannalta vielä surkeammaksi.
Tosiasiat huomioon ottaen Uudenmaan sakilla ei ole mitään aihetta valittaa, mutta sitä valitusta on viime aikoina kuulunut jatkuvasti enemmän ja enemmän, kun Hesan Vapaavuori haluaa sinne jatkuvasti muita enemmän kaikkea.
Kyllä minä hyväksyn että aikojen myötä rakennusten arkkitehtuuri kehittyy, niinhän se on aina ollut ja tulee olemaan. Mutta kirkkorakennusten kohdalla kuitenkin kummeksun uutta muotokieltä ja suureellisuuttakin. Muutos vanhasta on niin valtava, ei tuntisi kirkoksi esimerkiksi tätä kuvan Haapaveden uutta kirkkoa jos ei olisi hentoa ristiä katolla. Ymmärtääkseni Jumalanpalveluksissa kirkoissa käy pieni sangen ikääntynyt ydijoukko, pitääkö heitä varten rakentaa tällaisia futuristisia rakennelmia ja pitävätkö he edes näiden ulkoasusta.
Kirkolla on tunnetusti aikanamme puutetta rahasta ja paljon tehtävää, ennekaikkea hupenevia varoja soisi käytettävän vähävaraisten ja hädänalaisten elämisen kohentamiseen mieluummin kuin sijoittaa kovin korskeiden arkkitehtuuritaiteen monumenteihin. Kyllä kirkkoon todella haluavat saapuisivat kirkollisiin toimituksiin yksinkertaisempiinkin pyhättöihin.
Viime viikon loppupuolella kunnan yrityskoordinaattori, tai joku sellainen, soitti minulle ja sanoi, että kun hän on kuullut, että aurailet korvauksetta muutamien, osin vähävaraisten mutta myöskin maksukykyisten, (perhetuttujemme) pihoja; kun sinulla on firma, kunta voisi pikkuisen sponsoroida polttoainekustannuksia. Oikaisin, ei ole enää firmaa, vain toiminimi ja toisekseen en halua sitoutua kuntaan tässä asiassa. Teen niin kauan kuin jaksan, asiakkaani valitsen itse, jos valitsen.
Vähän aikaa keskusteltiin; hyvä, että kunta edes kantaa pikkuisen huolta pienen omakotiasukkaan lumityöongelmiin.
Meillä kyllä on mökkitalkkareita, yms, heillä traktorit; eivät sovellu pienkiinteistön pikkutarkkaan lumityöprojektiin.
Mökkitalkkarille ei luulisi olevan ylipääsemätön investointi tu n 12-13 000€ mönkijäinvestointi; ei vaan ole yhdelläkään mökkitalkkarilla mönkijäkalustoa.
Eilen 3.3. ip. oli kaunista ja aurinkoista. istuin parvekkeella ja luin lehtiä. Katseeni osui Pyynikinsaarelta päin lähestyvää ryhmää, josta erkani yksi henkilö lähes keskelle Viikinsaaren selkää. Hän lähestyi kohti Arboretumia lähes punaisen viitan kohdalle. Tarkistin kiikarilla asian.
Hydrokopteri pörräsi soutustadionin kohdalla, joka täysin auki.
Soitin 112 ja kuvasin tilanteen. Kerroin hydrokopterista.
Saattoi olla pelastuslaitoksen oma kopteri, joka nousi vedestä jäälle valot vilkkuen ja lähestyi kulkijaa. Antoi ilmeisesti jotkut merkit, koska kohta henkilö otti jalat alleen ja kohti Pyynikin uimarantaa. Jos olisi jatkanut matkaa kohti Arboretumia putoaminen jäihin olisi ollut varma.
Muutama päivä sitten koko ulappa oli lähes auki. Ja yksi oli hukkua Viinikanojan lahteen.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/tampereen-areenahanke-hakee-lupaa-poiketa-kaavasta-ja-rakentaa-katualueelle-hissi-ja-rappukaytava-eivat-mahdu-tontille-200785961/
”Kiinteistöosakeyhtiön selvityksen mukaan pilareiden pystyttäminen katualueelle on tarpeellista, jotta arkkitehti Daniel Libeskindin suunnitelmien mukainen areenan muoto voidaan toteuttaa.”
Jatkuvasti on iso räksyttäminen, kun tuolle kadulle ei voitaisi tehdä mutkaa tavara-aseman kohdalle, mutta nyt sitten pitää yhden arkkitehdin takia rakentaa pilaria ja hissiä kadulle.
On se kumma, ettei hehtaarilaatan kohdalla voida tehdä pientä muutosta ihan järkevyyssyistä.
Hannu Miettunen:
1918
Kolumnit Turun Sanomat 4.1.2018 3:00 8
Itsenäisyyden riemua seuraa synkempi satavuotisjuhla. Kansakunnan kypsyyttä mittaa, miten se sisällissotaansa käsittelee.
Kyse ei ole niinkään historiankirjoituksesta, joka on todennut faktat melko tyhjentävästi jo vuosikymmeniä sitten. Uhriluku on tosin täsmentynyt ylöspäin.
Ensimmäisenä traumoja purki kirjailija Väinö Linna. Hän kuvasi sotarikokset lakonisesti puolin ja toisin, aivan kuten jatkosodastakin. Nykyään niitä puitaisiin Haagissa.
Kaunaa on eniten hävinneellä puolella. Sen tappiot olivat moninkertaiset. Aikanaan niitä myös peiteltiin, vainajien muistoa häväistiin ja sodan luonnetta hämärrettiin.
Olisi kuitenkin naiivia uskotella, että ruumiskasa olisi ollut pienempi punaisten voittaessa.
Summittaisissa teloituksissa ei ole mitään selittelemistä. Ne ovat murhia eivätkä juridisesti edes vanhene. Tekijät vain ehtivät kuolla, koska kansakunta ei pystynyt aihetta sen mittakaavan vuoksi käsittelemään.
On silti muistettava, että suurin osa punaisista kuoli vankileireillä tauteihin ja aliravitsemukseen tuomioita odotellessaan. Se ei ollut vain sadismin tulos. Sotavankien kiinniotto oli sotilaallinen turvaamistoimi yhä epävakaissa oloissa. Ironisesti piinaa pitkitti pohjoismaisen legalismin perinne. Kun oli ensin hutkittu hetken silmittömästi, nyt haluttiin tutkia pilkuntarkkaan.
Lopputulos oli oikeudenkäytön irvikuva. Punaisistakin terrorin harjoittajat pääsivät usein kuin koira veräjästä, osa karkuun Venäjälle, osa oikeudenkäyntien lykkääntyessä yhä lievemmillä tuomioilla.
Mainos
Valkoisten hellimän myytin mukaan sodalla lunastettiin Suomen itsenäisyys. Sekään ei ole aivan totta. Asia varmistui jo 3.3.1918 Valko-Venäjän Brestissä, kun bolshevikit antautuivat Saksalle. Rauhanehtoihin kirjattiin määräys vetää joukot Suomesta ja kielto sekaantua muutenkaan maan asioihin. Sitä rikottiin, mutta ei olennaisin tuloksin.
Saksan maihinnousu sen sijaan nujersi punaisten viimeisenkin vastarinnan.
On tulenarka kysymys, käytiinkö Pohjoismaiden siihenastisen sotahistorian suurin taistelu siinä välissä turhaan. Juoksuttiko Mannerheim pohjalaiset Tampereella konekiväärituleen siksi, että halusi voiton omin eikä Saksan voimin? Hän oli vielä edellisvuonna sotinut vastakkaisella puolella kuin jääkärit.
Suomea odotti kohtalo Saksan siirtomaana, joten todellisen itsenäisyyden se sai vasta länsivaltojen lyötyä Saksan.
Sodan syistä yksi on jäänyt hieman vähemmälle huomiolle kuin ehkä ansaitsisi. Se on äänestysaktiivisuuden romahdus kohtalokkaalla hetkellä.
Punaisten uskoa parlamentaarisiin keinoihin oli nakertanut koko ajan tsaarin veto-oikeus, joka jumiutti reformit. Aivan erityinen isku olivat kuitenkin vuosien 1916–1917 tapahtumat.
Eduskuntaa ei ollut kutsuttu koko maailmansodan aikana edes koolle, joten moni äänestäjä piti kesän 1916 vaaleja vitsinä. Äänestysprosentti 55,5 toi parlamenttiin ensimmäisenä maailmassa vasemmistoenemmistön.
Se nousi arvoon arvaamattomaan, kun keisari kahdeksan kuukautta myöhemmin luopui vallasta. Suomea hallitsi yhtäkkiä vasemmisto.
Palauttaakseen normaalitilan porvaripuolueet juonivat eduskunnan hajalle ja uudet vaalit. Vasemmalle jäi kytemään.
Äänestää kannattaa varan vuoksi tylsissäkin vaaleissa.
Demokratialla oli suuri merkitys myös haavojen paikkailussa. Työväenliikkeen maltillinen siipi oli mukana jo joulukuun 1918 kunnallisvaaleissa. Seuraavana kesänä se ratkaisi eduskunnassa hallitusmuodon. Espanjassa poikkeustila jatkui 38 vuotta, jos on vieläkään ohi.
hannu.miettunen@ts.fi
Kirjoittaja on Turun Sanomien uutispäällikkö.
Tälläkin systeemillä saadaan tehtyä ketjuavauksia (ehkä lukijoitakin), kunhan otetaan huomioon seuraavat seikat.
Mitkään elämänkerralliset dokumentit eivät ole historiallista-/sotahistoriallista aineistoa, eivät myöskään jonkun kirjailijan asenteellisen paatokselliset kirjalliset tuotokset.
Uuden ajan tutkijat, Tuomas Hoppu, Pentti Haapala, Seppo Zetterberg, ja lukemattomia muita, he ovat tuoneet asioita nykytutkimuksen valossa, kunnes parempaa odotellaan.
Jos haluaa esittää kronologisia tapahtumia, vaikkakin sadan vuoden takaa, ehdottaisin kuitenkin jättämään sivuun oman asenteen ja sitä tukevat varsin usein jopa kyseenalaiset julkaisut.
Minä näissä asioissa, kun ei mitään henkilökohtaista kantaa ole, luotan päteviin historian-/sotahistorian tutkijoihin.
Omassa työhistoriassa ei tunnettu pätkätyötä ja kesälomatkin olivat alussa lyhyitä jolloin sekin aika maaseudulla heinätöissä.
Nyt pätkätyöt ovat lisääntyneet
ja hallitus sääti oikein lailla aktiivimallin.
Pätkätyötä pitää tehdä 18 tuntia kolmessa kuukaudessa.
Omassa työhistoriassa ylitöitä tehtiin enemmän.
18 tuntia / 3 kk tekee 6 tuntia kk
sehän on enemmän kuin tunti viikossa.
Työnantajan taivas sillä pätkätyön tekijöitä on jonoksi asti.
– Kelan pääjohtaja lyö tiskiin kovat luvut.
Toimeentulotukea tullaan hakemaan yhä enenevässä määrin sillä 6 tuntia kuukaudessa työtä esim 10,- tunnilta ei sitten riitä toimeentuloon?
Ohessa al juttu joka kirvoitti yksityisajatteluun:
https://www.aamulehti.fi/uutiset/kelan-paajohtaja-lyo-tiskiin-kovan-luvun-aktiivimallista-toimeentulotuesta-tullut-monille-elamantapa-sitten-kun-tulee-tallainen-valiintulo-he-saikahtavat-200763838/