Tänään saimme lukea IS:stä, että SAK:n jäsenmäärä on huomattavasti pienempi, kuin annetaan ymmärtää kotimaassa. Jäseniksi on ilmoitettu haamuja. Jäsenet ovat tulleet kriittisiksi omia pomoja kohtaan ja syykin on selvä. Samalla kun jäsenille tarjotaan palkkaneuvotteluissa nollalinjaa pomojen palkkoja on nostettu kymmenillä prosenteille.
Ammattiyhdistysliikkelle on käymässä samoin, kuin Englannin amiraliteetille Parkinsonin mukaan. Rakennetaan mahtavia palatseja, palkataan väkeä niin, että päät kolisevat, kun toimitsijat ja erlaiset politrukit törmäilevät palatsien käytävillä. Kaikki näyttää ulkopuolelta hienolta, suurelta ja kauniilta, mutta koko rakennelma mätänee sisältäpäin.
Tuorein esimerkki on hallituksen kaavailema laki, jolla työttömiä aletaan rankaisemaan työttömyydestä. Mitä tekee SAK? Käytännössä ei mitään muuta, kuin paheksuu asiaa. Ennen vanhaan olisi SAK jo järjestänyt ainakin yhden toimintapäivän ikään, kuin malliksi yleislakosta.
SAK on aikansa elänyt ja nyt näyttää vahvasti siltä, että sen aika on tullut. Työehdoista neuvotellaan pian jo työpaikoilla. Mihin SAK:ta silloin tarvitan. Ei duunareiden kannata maksaa suuria jäsenmaksuja ja elättää kalliita pomoja ja suuria määriä toimitsijoita, joilla ei ole enään mitään tekemistä.
Digitalisointi edistyy ja kaikki tieto ja yhteydenpito siirtyy yhä enemmän verkkoon.
Lähi vuosikymmeninä tulee muutos olemaan valtava ja paljon suurempi, kuin aikanaan oli microsirun keksintö. Samalla vanhat rakenteet tulevat sortumaan, SAK yksi heistä.
