Aiheesta on Alpo Rusin ilmeisimmin melko hyvä kirjoitus Usarissa, uusin aikaisemman dogmin tarkistuksin. Rusi on sivunnut asiaa aikaisemminkin.
.
Tämäkin on mielenkiintoinen kysymys, että erityisesti KEIDEN se sota olisi pitänyt pystyä välttämään: valtiomiesten? poliitikkojen? sotilai- den? Rusin mielestä diplomaattien – tai – huh – toimittajien: Suomi nimittäin hänen mukaansa toimi ennen talvisotaa jo melko pitkään ”tiedollisesti” SAKSAN TEHTAILEMIEN VALEUUTISTEN VARASSA – jopa joidenkuiden suomalaisten silmäätekevien kuten ulkoministeri Holstin omasta toininnasta.
Mää en osaa tätä kauheasti kommentoida, joten lainaan aika pitkiä pätkiä:
Rudolf Holstin ero heikensi diplomatian edellytyksiä välttää talvisota
Ulkoministeri Rudolf Holsti (1881-1945) erosi 17.11.1938.Hän oli toimi- nut ensimmäisen kerran ulkoministerinä vuosina 1919-1922 ja vaikut- tanut keskeisesti nuoren tasavallan ulkopolitiikan muotoiluun sekä toimeenpanoon. Tämän jälkeen hän oli lähettiläänä Tallinnassa ja Riias- sa sekä Kansainliitossa Genevessä. Hänen toinen ministeriytensä oli seurausta pääministeri Kyösti Kallion häntä kohtaan osoittamasta ar- vostuksesta.Kallio halusi ennen muuta parantaa suhteita Neuvostoliit- toon, kun Euroopan turvallisuustilanne oli vakavasti uhattuna syksyllä 1936.
Holsti teki merkittävän vierailun Moskovaan helmikuussa 1937, mitä Saksan Helsingin lähettiläs Wipert von Blücher ei katsellut hyvällä. Kirjeessään Kaliforniasta presidentti Risto Rytille 11.10.1942, jonka tämän blogin tekijä sai elokuussa haltuunsa Kanadasta, Holsti katsoo Blücherin olleen ”kavalin lähettiläs”, jota hän oli urallaan koskaan koh- dannut. Holsti selitti vuonna 1935 tehtävässään aloittaneen Blücherin saaneen ”Helsingin poliittisissa” ja ”seurapiireissä johto-aseman” ennen kuin hän itse aloitti hallituksessa lokakuussa 1936. ”Siitä lähtien Blücher alkoi vainota minua sekä edessä että etenkin takanapäin”.
Saksalainen professori Michael Jones on vahvistanut Holstin näkemyk- sen vuonna 2008 ilmestyneessä väitöskirjassaan.Jones osoittaa, miten Blücher sai kampanjalleen tukijoita ei vain ulkoministeristä, vaan myös maan hallituksesta ja mediasta. Natsi-Saksa kävi hybridisotaa ennen kuin käsite lanseerattiin 2000-luvulla. Suomi taipui.
Holstin eron taustalla olikin ennen muuta natsi-Saksan pari vuotta kes- tänyt operaatio hänen kaatamisekseen. Blücher riemuitsi eron jälkeen Berliiniin kirjoittamassaan raportissa,että ”aktiomme onnistui täydelli- sesti”. Vakiintunut historiankirjoitus Suomessa syyttää kuitenkin Hols- tia itseään erosta, ”diplomaattisesta harha-askeleesta”, joka maksoi hänelle ulkoministerin postin. Hänen katsottiin loukanneen Saksan ”valtakunnankansleria” Adolf Hitleriä diplomaatti-illallisilla Genevessä aiemmin 26.9.1938. Eron yhteydessä tosin leviteltiin myös huhuja, että Holstilla olisi ollut kiistaa verottajan kanssa, sekä epäselvyyksiä nautti- mastaan kaksoipalkasta. Molemmilta syytöksiltä putosi pohja hieman myöhemmin eron jälkeen, minkä tämän blogin tekijä on äskettäin voinut asiakirjojen kautta varmistaa.
Hitler piti aiemmin samana päivänä ennen Holstin ”harha-askelta” 26. 9. kiihkoisan ja äärimmäisen hyökkäävän puheen Urheiluhallissa Ber- liinissä, mikä radioitiin kaikkialle Saksaan. Jokainen voi halutessaan katsoa ja kuunnella puheen Youtuben kautta. Holsti ei kuitenkaan esit- tänyt illallisilla halventavia kommentteja Hitleristä, mikä tosin olisi ollut jopa ymmärrettävää, vaan ainoastaan käänsi Ranskan entisen päämi- nisteri Poul Boncourtin pyynnöstä Hitlerin puhetta englannista rans- kalaisille vieraille. Irlantilaisen Kansainliiton neuvoston puheenjohtaja Eamon De Valeran isännöimän illallisen jälkeen oli kokoonnuttu kahville, jossa yhteydessä vasta Hitlerin nimi tuli esnimmöistä kertaa esille ja vain Holstin käännöksen kautta. On siiten mahdollista, että joku on tahallisesti kuullut Holstin moittineen Hitleriä. ”
RK: Kappas vaan, että Irlannin vallankumousjohtaja de Valera oli peräti Kansainliiton puheenjohtja tuolloin, eräänlainen ”maailmanjohtaja”, kunKL pyrki maailmanhallitukseksi – toisin kuin seuraajansa YK.
Rusi:”Suomen Berliinin lähettiläs Aarne Vuorimaa meni Saksan ulkomi- nisteriön valtiosihteerin, SS-kenraalimajurin arvossa toimineen Ernst von Weizsäckerin virittämään ansaan. Valtiosihteeri ei koskaan pal- jastanut lähdettään 1.11. tapaamisessa Vuorimaalle, vaan viittaisi aino- astaan ehdottoman luotettavaan lähteeseen. Vuorimaa lähetti 7.11. sa- laisen raportin saamistaan tiedoista, joiden uskottavuutta hän ei mitenkään kyseenalaistanut. Raportissa oli myös lauseita, jotka viittasivat lähettilään antipatioihin omaa ulkoministeriään kohtaan. Holstin oma versio – jonka sisältö saatiin tutkimuksen käyttöön Kanadasta alkukesästä 2018 – kumoaa täysin Vuorimaan välittämät tiedot. Presidentti Kyösti Kallio luotti täysin Holstiin, mutta oli sairas, eikä jaksanut puolustaa ministeriään, joka oli myös saanut lievän sydänkohtauksen paineen keskellä.
Holstin ero tapahtui Suomen kannalta huonoon aikaan. Sitä edelsi ”kris-tallisirpaleiden viikko”, kuten Saksassa yöllä 9.-10.11. käynnistettyä juu- talaisiin kohdistunutta vainoaaltoa on nimitetty. Vuorimaa raportoi salaisessa kirjelmässä ulkoministeriölle tapahtumista heti 11.11.:
”Saksan valtion suhtautuminen juutalaisiin on siksi tunnettua, ettei siitä kannata paljon kirjoittaa”. Lähettiläs katsoo että ”jyrkät toimet on tar- koitettu saamaan juutalaiset pois Saksan valtakunnasta tavalla tai toi- sella”. Hän selostaa asiallisesti kristalliyön tapahtumien taustan ja ker- too tuhoista eri puolilla Berliiniä sekä uskoo maailman yleisen mielipi- teen tuomitsevan väkivaltaisuudet. Näin tapahtui, mutta Suomi alkoi lähestyä Holstin eron jälkeen kuitenkin natsi-Saksaa, harjoittaa hänen seuraajansa Eljas Erkon kaudella ”puolueettomuutta Saksan hyväksi”.
Kirjeessään Rytille 11.10. 1942 Holsti valittaa, että Suomessa ei ole seu- rattu kansainvälistä tilannetta – osin siksi, että usein tiedot saadaan Saksan virallisen uutistoimituksen DNB:n kautta väritettyinä. Suomi oli tämän päivän narratiivia mukaillen suursodan seurannassa pääosin valeuutisten varassa. Tämä onkin ehkä vajavaisesti tutkittu jatkosodan historiaa koskeva yksityiskohta. Holsti varoittaa presidenttiä vuoden 1918 tilanteesta,jolloin kohtalona oli jäädä sodassa hävinneiden puolel- le. Hän pelkää näin tapahtuvan, mikäli Suomi ei pääse eroon sodasta ajoissa. Hän ei viittaa vuoteen 1939, jolloin nojautuminen Saksaan oli ainakin osasyynä talvisotaan, kun Saksan petti elokuussa siihen naiivisti luottaneen Suomen solmimalla liittosopimuksen Neuvostoliiton kanssa. ”
RK: Saksa ei vain ”pettänyt Suomea” Molo-Ribbellä, vaan LIETSOI AK-TIIVISESTI TALVISOTAA SEKÄ SUOMESSA ETTÄ MYÖS NEUVOSTO-LIITOSSA. Se oli yksi syy ehdottaa koko huijaus”sopimusta” ja tehdä se.
Rusi on itsekin kirjoittanut aiheesta tuonut esiin asiaan liittyviä tietoja:
” Iltalehdessä 31.08. 2012 Suomen Sveitsin ja Vatikaanin suurlähettiläs Alpo Rusi kertoo löytäneensä dokumentin elokuulta 1942, jossa Suo- men silloinen Vatikaanin suurlähettiläs G.A. Gripenberg, joka oli vast- ikään siirretty sinne Lontoosta, ja jonka tehtävä oli tunnustella rauhan- solmimismahdollisuuksia, sai tietää ranskalaiselta kardinaali Eugéne Tisserantilta (1884-1972), että Saksa oli ennen talvisotaa yllyttänyt Neuvostoliittoa hyökkäämään Suomeen ja Romaniaan kardinaalin tul- kinnan mukaan siksi, että ”Saksa saisi vihaiset liittolaiset sivustoilleen”.
(Todellinen syy oli, että Hitler oletti hyökkäyksen johtavan NL:n sotilaal- liseen konfliktiin Englannin kanssa. Talvisodan kuluessa Hitlerille selvisi, että Englantia kusettamalla se ei onnistu. Sen sijaan hän oletti vielä kut- suttuaan Molotovin ”neuvottelemaan” Berliiniin joulukuussa 1940, että NL olisi kusetettavissa hyökkäämään Persiassa englantilaisten kimp- puun. Stalin oli uskomattoman taitavasti onnistunut leikkimään ”tyhmää” …)
Tisserant kertoi myös kuulleensa saksalaisten upseerien olleen Kan- naksella 1940 kertomassa NL:lle Suomen puolustusjärjestelyistä, joita saksalaiset olivat täällä olleet mukana tekemässä, ja aseista, joita he olivat Suomelle toimittaneet. Tisserant ennusti lähes nappiinsa linjan, jolle Sak- san hyökkäys NL:on tulisi pysähtymään, mutta hän arvasi Saksan häviön vuotta aikaisemmaksi kuin tuli toteutumaan. Jos Suomi olisi hyökännyt Leningradiin, USA olisi julistanut Suomelle sodan. Rusin mukaan Suomi sai Gripenbergin kautta USA:an yhteyden, jota kautta onnistui vakuuttamaan, ettei Suomi hyökkää Leningradiin. ”
Jo ehdotuksessaan Molotov-Ribbentrop-”sopimuksesta” Hitler antoi sen muodolla Stalinin ymmärtää, että Suomi oli edellisenä vuonna toi- mittanut ”Jartsevin”/Rybkinin ehdotuksen ”etupiirijaosta Itämeren alu- eella” heti sellaisenaan Hitlerille. Stalin oli esittänyt Suomelle ”etupiiri- jakoa in the Baltic Region”, sotilasliittoa ja aluevaihdoksia Leningradin turvallisuuden takaamiseksi. On hyvin todennäköistä, että Stalin esitti näitä myös Virolle, ja että Viron johto luuli kyseisen tarjouksen (kuulu- misesta SUOMEN ”etupiiriin”) yhä olevan voimassa NL:n ehdottaessa myöhemmin tukikohtia.
http://users.cyberone.com.au/myers/sudoplat.html
” ” On April 8, 1938, the NKVD rezident in Finland, Boris Rybkin, was summoned to the Kremlin where Stalin and other members of the Politburo, in a formal way, entrusted him with the mission of acting as informal envoy of the Soviet government in Finland. Rybkin donated money, on Stalin’s orders, to the formation of the Small Farmers party, which propagated a neutral stand for Finland. Rybkin was ordered to offer the Finnish government a secret deal, sharing interests in Scan- dinavia and economic cooperation with the Soviet Union,on the con- ditions of their signing a pact of mutual economic and military assis- tance in case of aggression by third parties. The pact was to guaantee Finland eternal safety from attack by European powers and mutual economic privileges for the two countries on a permanent basis. Inclu- ded in the proposals was a division of spheres of military and economic influence over the Baltic areas that lay between Finland and the Soviet Union. ”
NL teki myös Englannille ehdotuksen ”yhteistä toimista Suomen sak- salaissuuntauksen kääntämiseksi käyttäen englantilaismielisiä ainek- sia maan johdon piirissä”. Mutta englantilaiset ilmoittivat, että ”ei siellä ole sellaista meidän väkeä”.
Tuolloin NL pyrki todella saamaan Suomen vaikka kuinka epäluotetta- vaksi liittolaisekseen Saksaa vastaan keski- ja itä-Euroopassa käytä- vän alueellisen sodan varalta sen sijaan, että Suomi olisi ollut Saksan liittolainen, eli ”rauhoittamaan Suomen ilmansuunnan” tuollaisen sodan varalta. ”
Rusi: ” Max Jakobson on teoksessaan Diplomaattien talvisota (1954) vihjannut, miten Holstin ero 1938 tulkittiin Moskovassa ”Saksan diplo-maattiseksi voitoksi”. Tässä hän ei ollut väärässä. Suomen ulkopoliit- tinen johto siirtyi Eljas Erkon käsiin, joka ei ymmärtänyt, että suurvallan intressi on usein ristiriidassa pienten valtioiden oikeuksien kanssa. Hitlerin natsi-Saksa ei välittänyt Suomen oikeuksista, vaan laskelmoi kylmästi, kuten 1918, Suomen roolia omien poliittisten intressiensä näkökulmasta.
Olisiko Suomi taitavammalla Saksan-politiikalla voinut välttää talvisodan 1939 on kysymys, johon tuskin saadaan vastausta.
Professori Stephen Kotkin on tuoreessa Stalin -teoksessaan Waiting for Hitler arvioinut, että ”Suomi taisteli 1939 sodan jonka se olisi voinut välttää”.
Kotkin on perustanut näkemyksensä lähinnä arvioon Holstin ja Neuvos- toliiton tiedustelun NKVD:n edustajan Boris Jartsevin ja Holstin keväästä lokakuuhun 1938 eri vaiheissa käymiin neuvotteluihin, joista tietoja saatiin yksityiskohtaisemmin vasta sotien jälkeen, vaikka hallituksen ylin johto niistä oli tietoinen ja niihin myös osallistui. ”
RK: MILLÄ TAVALLA ”HALLITUKSEN YLIN JOHTO OSALLISTUI JARTSEV-NEVOTTELUIHIN, Alpo Rusi?
Ainakaan hanketta NL:n puolelta johtaneen Pavel Sudoplatovin mukaan EI NIIN YHTÄÄN MITENKÄÄN!
Suomen pankin, EKP:n ”huarakonttorin” pääjohtajan Liika-Erkin arvostelu kirjasta on ensinnäkin puhdasta paskaa: Neuvostoliitto mm. saavutti talvisodassa mitä ilmeisimmin aika tarkkaan juuri sen mitä oli hakemassakin. Hinta oli mikä oli, se on sitten toinen juttu.
Rusi: ” Suomen strateginen asema Leningradin puolustuksessa oli toissijainen verrattuna Baltian maihin, kuten kenraaliluutnantti Oscar Enckell kirjoitti muistiossaan marraskuussa 1939. Tämä olisi tullut soveltaa diplomatiaksi, missä ei onnistuttu. J. K. Paasikivi ehdotti 30. 10. 1939 presidentti Kalliolle kesken Moskovan neuvottelujen Erkon erottamista ja Väinö Tannerin nimittämistä ulkoministeriksi.
Ehdotus oli siinä mielessä ”keskeneräinen”,että ainoastaan Holstilla, joka oli Genevessä Suomen edustajan Kansainliitossa, olisi ehkä ollut vielä tässä vaiheessa riittävästi poliittista pääomaa tai luottamusta saada aikaiseksi kompromissia Neuvostoliiton kanssa, kun esillä olivat kysymykset Hangon ja Suursaaren luovutuksesta tai vuokaamisesta sekä Repolan ja Porajärven palautukset, joita vastaan raja olisi kannaksella siirretty lännemmäksi. ”
RK: Näin saattaisi hyvinkin olla.Holsti oli kaunan pullistestellut Hitler- (Rib-bentrop-) salaliittoa vastaan, mikä titysti kirkastui vasta, kun se paljastui.
Sen sijaan Erkon vaihtaminen Tanneriin ei auttanut mitään, sillä nimen- omaan hänelle jos kenelle Stalin oli juuri raivostunut. Taustalla oli Chur- chillin antama väärä ”oivallus” Mannerheimista ( joka oli kääntänyt Suo- men valkoiset Keskuvaltojen puolelle) ja oikea tai väärä tieto Tanneris- ta, jokta taas oli 1917 vastustanut ankarasti Kerenskin ”maakuntavaa- leihin” osallistumista (ehdottomasti AIHEESTA!). Ja Englannin Hyppy-Heikkihän se Kerenski oli.
Rusi: ” Mikään ei viittaa Holstin julkaisemattomissa muistelmissa siihen, että hänkään olisi ollut valmis hyväksymään Neuvostoliiton maksimaa- lisia ehdotuksia. Erkon jatkossa antamat neuvotteluohjeet olivat joka tapauksessa epäonnistuneita, eikä niiden pohjalta neuvottelijoilla ollut asiallisesti mitään liikkumavaraa.
Ulkoministeri Eljas Erkko oli 29.11.1939 illallisilla ystävänsä eversti G. Taucherin luona. Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Aaro Pakaslahti pilasi kuitenkin ystävysten illallisen. Itsekin Kansallisteatte- rista illalla ministeriöön hälytetty Pakaslahti yritti useita kertoja puhe- limitse saada turhaan yhteyttä ministeriin. Lopulta kiusaantunut Erkko saapui ulkoministeriöön Ritarikadulle keskiyön tuntumassa. Pakaslahti kertoi ministerille Neuvostoliiton katkaisseen diplomaattisuhteet.
”Hänen todellisen mielentilansa kuitenkin saattoi aavistaa siitä lähes täydellisestä neuvottomuudesta, joka kuulsi hänen reaktioistaan”.
Dramaattinen kuvaus on luettavissa Pakaslahden vuonna 1969 ilmes- tyneistä muistelmista Talvisodan poliittinen näytelmä. Seuraavana päi- vänä alkoi Talvisota, ”Erkon sota”, kuten J. K. Paasikivi sitä tuohtuneena kuvasi. ”
Sama selkeä linja jatkuu.
Mutta Risto hei, kumpaa agendaa ajat nykyään, kun Venäjä, viralliselta nimeltään Venäjän federaatio on liittovaltio jossa valtaa pitää diktaattori, vai komunismien linjaa kuten esim Pohjois-Korea jota johtaa myös diktaattori. Ihan mielenkiinnosta tässä vaan kyselen…
Suomi olisi voinut välttää talvisodan vain myöntymällä neukkurikollisten vaatimuksiin.
Seurauksena olis sitten ollut alta aikaytksikön Suo9men miehittäminen, kuten Virolle kävi.
Neukkurikollisten ja Suomen kommunistien tahdon mukaisesti sitten pääosa sivistyneistöstä olisi ammuttu tai siirretty Siperiaan.
Sehän minua tässä huvittaa kun näitä kommunisteja joita neukkulassa oli, näitä ei näe enää kuin elokuvissa, silti näiden agendaa ajaa joukko poliittisesti harhautuneita henkilöitä. Ei mitään agendaa kun ei ole neukkulaakaan, silti touhuuvat heidän puolesta. Vähän sama kuin pitäisi Rooman vallanajan puolta tai puolustaisi neanderhaleja. Siis vanhan jauhamista. Ei etene nämä mihinkään.
Kuten Rusi???
Entäs jos ollaan vain kyllätytty fasistiseen historian väärentämiseen, joka osaltaa talvisotaankin johti – ja hermeettisessä valeuutiskuplassa elävään ja meuhkaavaan valtionjohtoon ja sen tiedotusvälineitöön?
Minkä takia sitten NL nyt ei Suomea miehittänyt, jos sillä tuollainen pakkomielle olisi ollut?
Ei miehittänyt kun Suomi esti sen. Pitääkö se rautalangasta vääntää… Talvisota oli syy ja seuraus miksi ryssän valloitusaikeet pysähtyi. Samalla Saksa katsoi että ryssä onkin heikompi kuin luullaan, pieni Suomi laittoi suurvallan polvilleen. Hitler esikuntineen alkoi työstämään välittömästi suunnitelmaa vallata Neuvostoliitto ja saada saksalaisille lisää elintilaa (lebensraum).
Onkos Risto edelleen Venäjä mielinen, eli kannatat sitten liittotasavaltaa ja oligarkkien ja diktaattorin valtaa… Ihan näin lämpimikseni kyselen…
Suomi oli sitten kovempi kui Saksa? Japanista puhumattakaan, joka hävisi Halhin Golissa kuin torakka, just ennen kuin Hitler tarjosi Molo-Ribbeä?
Talvisota olisi voitu välttää ainoastaan luovuttamalla Neuvostoliiton vaatima Hangon alue itänaapurin käyttöön. Samalla Suomi olisi luovuttanut hopealautasella itsenäisyytensä Neuvostoliitolle. Kaikki muu puhe on propagandaa ja tosiasioiden vääristelyä.
Niin juuri, jostain kumman syystä Suomessa on edelleen porukkaa jotka olisivat halunneet elää ja kasvaa Neuvostoliiton vallan alla kuten mm Virossa, näiden ihmisten olisi pitänyt syntyä jonnekin Baltiaan, olisivat saaneet haluamansa.
Ei Suomella ollut mitään muuta mahdollisuutta 1939 kuin puolustaa itseään. Siitä on edes turha väitellä.
Nykyaikana lähimmäksi kommari viihdettä pääsee kun muuttaa sinne Pohjois-Koreaan, saa nauttia kommunismista, kukaan ei kiellä sinne näitä ”pioneereja” menemästä….
Talvisota olisi voitu ehkä välttää aseistamalla Suomi ja solmimalla YYA -sopimus Neuvostoliiton kanssa.
Jos Neuvostoliitto olisi toisaalta luottanut YYA-sopimukseen ja toisaalta vakuuttunut suomalaisten kyvystä puolustautua sekä Saksaa että Neuvostoliittoa vastaan, niin rajoillamme olisi voinut olla rauhallisempaa.
Rajoillamme olisi varmasti ollut rauhallisempaa… suomalaiset olisi pakkosiirretty Siperiaan. Semmoiset rajat meillä olisi siellä sitten olleet.
Sitä ennen olisi tehty seuraavanlaisesti:
”Neuvostojohdolla oli aikomuksena toteuttaa Suomessa vastaava mullistus, joka Liettuassa, Latviassa ja Virossa toteutettiin miehityksen jälkeen, eli liittäminen neuvostotasavaltoina Neuvostoliittoon.”
Lähde:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201710182200468729
Sinäkö olisit siirtänyt? Ethän tainnut olla edes olemassa tuolloin.
Ei olisi olemassa moni muukaan nyt jos ryssä olisi vallannut Suomen.
Ookkona kaljoissasi?
https://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus
”YYA-sopimusta oli Neuvostoliitossa suunniteltu jo ennen toista maailmansotaa ja siitä keskusteltiin Suomen edustajien kanssa vuonna 1939 ennen talvisodan syttymistä. Sota kuitenkin keskeytti YYA-prosessin eikä siihen palattu talvisodan päättäneen Moskovan rauhan neuvotteluissakaan 1940.
Aloite vastaavanlaisen sopimuksen solmimiseksi jatkosodan jälkeen tuli ensin Suomen puolelta, kun tasavallan presidentti Gustaf Mannerheim ehdotti Suomen ja Neuvostoliiton yhteisiä puolustusjärjestelyjä Saksan uhan torjumiseksi tammikuussa 1945. Tällöin valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov torjui ehdotukset: Neuvostoliitto halusi odottaa, että lopullinen rauhansopimus on tehty ja allekirjoitettu.”
Taisi Markku olla kaljoissaan. Kyllä tässä ei moisia piristeitä tarvitse. Nukkumattomuus ei ole hauskaa.
YYA:n myötä Suomi olisi voinut saada pyssyjä edullisesti, joilla olisi voinut puolustautua. Kun ei ollut YYA -sopimusta, niin NL hyökkäsi, jolloin ne pyssyt oli otettava venäläisiltä väkisin.
Marko tuskin tietää, mikä oli YYA -luonnoksen sisältö. Jos se oli sama kuin sodan jälkeen, ei tänne olisi tarvinnut muukalaisia ottaa.
Tuo legenda on syntynyt siitä, että Saksan oli tarkoitus siirtää hollantilaset (jotka olivat ”arjalaisia” mutta uppiniskaisia ja pöyhkeitä) Siperiaan.
Virolaisen huijarin Felix Kerstenin, Suomen kansalaisen mukaan toimenpiteet oli jopa aloitettu jo, mutta hän olisi perskohtaisesti onnistunut siirtämään touhua myöhemmäksi maalaamalla Himmlerin terveydentila todellistakin huonommaksi.
YYA-sopimukseen Suomen ja NL:n välillä ei Saksalla olisi ollut mitään nikottelemista, koska oli olemassa tuo salainen R-B -sopimus.
Suomi olisi voinut ostaa puuttuvaa sotakalustoa idästä vaikka velaksi. (Nyt sitä itäistä sotakalustoa saatiin mottien valtauksissa.) Jos NL olisi rikkonut YYA-sopimuksen ja hyökännyt Suomeen, niin sitä kalustoa olisi voinut käyttää Suomen puolustuksessa.
YYA-sopimukseen olisi liittynyt sellainen vaaramomentti, että Saksa olisi hyökännyt itään Suomen kautta, jolloin NL olisi vaatinut yhteistyötä sotatoimissa.
Saksa olisi voinut hyökätä itään esimerkiksi Oulun kautta pyrkiäkseen katkaisemaan Murmanskin radan. Myös Petsamo olisi ollut vaaravyöhykkeessä. Mutta Saksan hyökkäyshalut olisivat olleet vähäisemmät, jos Suomella olisi ollut sotakalustoa. Ja lisää sotakalustoa olisi saanut Murmannin radan kautta liittoutuneilta sitten myöhemmin.
———————-
Älyä käyttäen Suomi olisi jollakin todennäköisyydellä pystynyt välttämään Talvisodan ja myös Jatkosodan, jonka katsotaan olleen Talvisodan seurausta.
Äly hoi, älä jätä.
Me tuemme sinua, jos noin pääsee käymään.
Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä.
Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan… Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin…”
— Konsta Pylkkänen (Veikko Huovisen kirjassa Havukka-ahon ajattelija)
Jälkiviisaus on tarkoitettu niille, joita kiinnostaa ymmärtäminen.
Väinö, juurikin näin.
Jos jälkiviisaus ei miellytä, niin harrastele muita ketjuja.
Kekkonen oivalsi sen, mitä menneisyydestä oli opittavissa. Pitkälti Kekkosen viisauden ansiota on se, että Suomi on valtakuntien valio numero yksi. Eikä Kekkonen pitänyt viisautta sisällään, vaan jakoi viisautta auliisti ympärilleenkin kaikille niille, joilla oli kyky sitä viisautta omaksua.
No, jos totta puhutaan, niin en ole siihen siihen viisauteen hänen kirjoitustensa kautta perehtynyt. Mutta muuten hällä oli selvät sävelet.
Jätän historian vääristelyn kommmunistihenkisten tehtäväksi. Nehän sen parhaiten osaavat.
Lasse, juurikin näin. Jo koettu ja historiaa olevaa on turha vääristellä, varsinkin kun tässäkin kommari tahot elää syvässä menneisyydessä, ilman tulevaisuutta.
Mitäs sinä nyt olet vääristellyt?
On ihme, miten jotkut noita legendoita kierrättää, kuten kuten jonkin iltapäiväleh- den erikoisnueronkin kirrättämä kaupunkilegenda, jossa ”Stalin oli Sosialidemo- kraattien puoluekokouksessa esittänyt jonkin vallankumousohjelman Suomen liittämiseksi Neuvosto-Venäjään, vaikka jokainen voi netistä tarkistaa joka sanan, ja tunkin lehden blokiin olen pistänyt samnkuin tännekin: STALIN KEHOTTI SUOMEA HETI JAUKISTAMAAN ITSENÄISYYDEN JA BOLSHEVIKKIHALLITUS TUNNUSTAA SEN ETTÄ PÄTKÄHTÄÄ! Mutta kun ei me perille…
http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264445-rudolf-holstin-ero-heikensi-diplomatian-edellytyksia-valttaa-talvisota#comment-4021611
Talvisota ei ollut diplomaattisin toimin vältettävissä. Se oli suoraa jatkumoa Stalinin marraskuussa 1917 Helsingin työväentalolla pitämälleen agitaatiopuheelle. Suomesta olisi ollut tarkoitus tehdä itse asiassa neuvostotasavalta itänaapurin ”perheeseen.” Tämä johti kapinaan laillista hallitusta vastaan, josta muotoutui sitten Vapaussota, mikä päättyi Tarton rauhaan.
Suosittelen erittäin mielenkiintoista kirjaa. Se on Viktor Stepakovin ja Dmitri Orehovin toimittama kirja ”Paraatimarssi Suomeen.” Kirja on muistelmateos Talvisodasta, jossa puhuvat tavalliset venäläiset sotilaat ja upseerit. Venäläiset tekijät ovat tavoittaneet noin 500 Talvisodan veteraania. Kirja julkaistiin Suomeksi vuonna 1992.
Kirjan mukaan valmistelut hyökkäykselle Suomeen aloitettiin jo huhtikuussa 1939 ja jatkuivat pitkin kesää ja syksyä. Tämän perusteella Paasikiven neuvottelut ennen Talvisotaa olivat pelkkää puhdasta teatteria itänaapurin puolelta Moskovassa.
Valloitus olisi ollut jatkumoa inkerinsuomalaisia, siis suomalaisia, kohtaan tapahtuneelle kansanmurhalle, josta Vieno Heistonen kertoo blogissaan. Suojeluskuntalaiset olisivat olleet ilman muuta ensimmäisiä kohteita, kuten eräs tamperelainen lähes 100-vuotias kapteeni totesi aikanaan haastattelussa Talvisodan muistomerkin paljastustilaisuudessa Kasarmintorilla.
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260105-suomalaisten-salattu-kansanmurha-venajalla
Talvisotaan liittyen kannattaa lukea ministeri Rudolf Holstin selonteko Kansainliitolle. Artikkeli on otsikoitu ”Hyökkäyksen valmistelu maatamme vastaan.” Se on julkaistu Helsingin Sanomissa 12.12.1939 sivulla 4.
http://www.hs.fi/aikakone ”
http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261638-iltalehden-stalin-ja-suomi-historialehti-kirjoittelee-hopoja
Kun joku kotona sanoi, että ”olemme menttäneet Suomen” Stalin sanoi, että ”emme ole, koska se ei ole keillekään ”meille” ikinä kuulunutkaan!”.
https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1917/12/22.htm
” The Independence of Finland
Speech Delivered in the All-Russian Central Executive Committee
December 22, 1917 (Newspaper Report)
” The other day representatives of Finland applied to us with a demand for immediate recognition of Finland’s complete independence and endorsement of its secession from Russia. The Council of People’s Commissars resolved to give its consent and to issue a decree, which has already been published in the newspapers, proclaiming Finland’s complete independence.
Here is the text of the decision of the Council of People’s Commissars:
”In response to the application of the Finnish Government for recognition of the independence of the Finnish Republic, the Council of People’s Commissars, in full conformity with the principle of the right of nations to self-determination, resolves to recommend to the Central Executive Committee: a) to recognize the state independence of the Finnish Republic, and b) to set up, in agreement with the Finnish Government, a special commission (composed of representatives of both sides) to elaborate the practical measures necessitated by the secession of Finland from Russia.”
Naturally, the Council of People’s Commissars could not act otherwise, for if a nation, through its representatives, demands recognition of its independence, a proletarian government, acting on the principle of granting the peoples the right to self-determination, must give its consent.
The bourgeois press asserts that we have brought about the complete disinteg- ration of the country, that we have lost a whole number of countries, including Finland. But, comrades, we could not lose Finland, because actually it was never our property. If we forcibly retained Finland, that would not mean that we had acquired it.
… ”
Jsstakin kauheasta ”epäonnistumisesta Leninin antaman tehtävän suorttamises- sa” olisi sitten muka jäänyt ”kauhea pakkomielle vallata Suomi”, kuten tuokin ”asiantuntija yrittää vääntää puutaheinää…
Koivula jatkaa tätä ”selkeää” linjaa, edelleen kysyisin jotta kannatatteko liittovaltio Venäjää jota johtaa diktaattori vai oikeaa kommunismi maata Pohjois-Koreaa jota johtaa diktaattori…
Jos rehellisiä ollaan niin Saksa ei ollut samalla tavalla vihollinen Suomelle kuin Venäjä. Siksi ajatus olisi tuntunut oudolta puolustaa Saksaa vastaan Venäjän avulla. Kommunismi ei sovi yhteen markkinatalouden ja ihmisten vapauden kanssa.
Ei Saksa ollut mikään markkinatalous, mutta ei toki mitään ”sosialismiakaan”. Isot format tekivät hallituksen kanssa sopimuksensa, mitä tekevät, ja pienemmät tekivät diilinsä näiden isojen sekä paikalliten natsiviranomaisten kanssa. LÄhes kaikki talous oli kyllä ”yksityistä”,mutta makkinatoimijoilla ei ollet todellista päätösvaltaa. Heidän oli oltava mieliksi natsipuolueelle eikä kuluttajille. Se oli ”komentokapitalismia”. Olisi ollut ajan kysymys, koska omistukset olisi vaihdettu natsijohdolle, ja otettu sen piiriin vanhojen omistajien joukosta ”ottopikia”.
Ei kyse ollut Suomen puolustamisesta. Kyse oli Neuvostoliiton turvallisuudesta.
Suomen olisi tullut YYA:n avulla vakuuttaa idän suurvalta siitä, ettei Suomen taholta ole vaara tarjolla.
Sodan jälkeisessä YYA sopimuksessa määritettiin, että Suomi vastaisi alueensa puolustamisesta, mutta saisi siihen apua idästä, jos Suomi ei puolustautumiseen kykenisi.
Paasikivi ja Kekkonen saivat itäisen naapurin johtajat vakuuttuneiksi ilman, että edes yhteisiä sotaharjoituksia ei pidetty niin kuin nykyisen natokiiman aikana pidetään harjoituksia Naton kanssa.
YYA:n toimintaperiaatteen ymmärtäminen edellyttää valitettavasti keskimääräistä korkeampaa älykkyyttä, joten Paasikivellä ja Kekkosella oli kova työ saada kansa asiaa ymmärtämään. Eivätkä kaikki ymmärrä vieläkään.
Kun suomalaiset eivät älynneet keskittää ennen talvisotaa kaikkia voimiaan kelvollisen YYA-sopimuksen aikaansaamiseksi, kävi niin kuin kävi. Jos olisi ollut älyä, olisi voinut käydä paremmin.
Tämän pohtiminenhan oli tämän ketjun aihe. Viisautta väheksyvät näyttävät jättäneen pohtimisen sikseen.
YYA -periaatteen soveltaminen sopisi kaikkien suurvallan naapurissa eleleville maille, ei pelkästään Neuvostoliiton ja Suomen välisiin suhteisiin.
Kun Neuvostoliitto ei saanut aikaan YYA -sopimusta suomalaisten kanssa, niin Neukkulan johtajat honasivat Suomen taholta uhkaavan vaaran. Heidän tiedustelunsa oli tietoinen agressiivisesti itään päin päin pälyilevistä ”hurraa Uraliin” tyypeistä. Olihan Suomi jo aiemminkin hyökännyt Itä-Karjalaan Suomen kansalaissodan jälkeen.
Herra Koivula voisi saman tien esittää miten Viro, Latvia, Liettua ja Puola olisivat voineet estää venäläisten hyökkäyksen vuonna 1939.
*
****
Koivulalle:
Venäläiset yhdessä Natsi-Saksan kanssa aloittivat toisen maailmasodan.
*
Secret Additional Protocol Molotov-Ribbentrop 1939
http://en.wikisource.org/wiki/Molotov-Ribbentrop_Pact
1. Alueellis-poliittisen uudelleenjärjestelyn sattuessa Baltian maihin (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) kuuluvilla alueilla muodostaa Liettuan pohjoisraja silloin Saksan ja SNTL:n etupiirien rajan. Samalla tunnustetaan molemmin puolin Liettuan intressi Vilnan alueeseen.
Moskova ./. 23. elokuuta 1939.
Saksan Valtakunnanhallituksen
puolesta
v. Ribbentrop
SNTL:n
hallituksen
valtuuttamana
V. Molotov
*
Sopimuksesta : ”Alueellis-poliittisen uudelleenjärjestelyn sattuessa..” [ 23.8.1939 ]
Tarve uudelleenjärjestelyyn löydettiin nopeasti – 30.11.1939
” Herra Koivula voisi saman tien esittää miten Viro, Latvia, Liettua ja Puola olisivat voineet estää venäläisten hyökkäyksen vuonna 1939.
*
****
Koivulalle:
Venäläiset yhdessä Natsi-Saksan kanssa aloittivat toisen maailmasodan.
* ”
Hirohito sen aloittiu jo 7.7.1937 hyökkäämällä Kiinaan, Nankingiin.
Hänen yllätyksekseen sikäläiset sisällissodan osapuolet olivat sopineet yhteisestä puolustuksesta.
Kokoavana voimana oli ollkut Japanin entisen (ja silloin ainoan) liittolaisen Manchukuon uusi sotalordi ZHng Xueliang.
Xianin sopimus oli tehty sen terrakotta-armeijan yläpuolelaa silloin virlä tietämättä siitä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Xi%27an_Incident
Aatu teki ehdotuksensa Molo-Ribbe-”sopimuksesta” Stalinin vuotta aikaisemmin Suomelle ehdottaman ”etupiirisopimuksen” mallin mukaan samalla näin tiedottaen, että suomalaiset ovat sen toimittaneet hänelle.
Jos suomalaiset olisivat tehneet edes jonkinlaisen diilin NL:n kanssa, eivätkä olisi toimittaneet noita tietoja Hitlerille, niin Hitler ei olisi ainakaan just sellaista Molo-Ribbe-esitystäkään tehnyt. Hän sai tästä tietää, millaisia sopimuksia NL on valmis tekemään vihollistensa kanssa – kun se kerran oli yhdelle sellaista ehdottanutkin!
NL:lle se oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Sillä oli ”voittamattomat sotavoimat” prototyyppiasteella, mutta ei anakaan sarjatuotannossa. Useimpien vanhojen mallien tekemisen se oli riskillä lopettanut.
Oikein kunnolla se parhaiden panssareoden ja parheiden lentokoneiden tuotano saattin vasta vuonna 1942. Molempien noiden tuotanto oli silloin kymmenkertainen edelliseen vuoteen verrattuna.
Puola ei olisi voinut estää neukkujen hyökkäystä, koska muuten Puola olisi päätynyt Aatun hallintaan.
Baltia maat olivat niin heikkoja, etteivät ne olisi pystyneet puolustautumaan Saksaa vastaan, joten oli parempi yrittää ehtiä ensin.
Moskovassa solmitun sopimuksen hengessä venäläiset ja saksalaiset hyökkäsivät Puolaan.
Koko liitteen sisältö englanniksi:
http://en.wikisource.org/wiki/Molotov-Ribbentrop_Pact
Article II
In the event of a territorial and political rearrangement of the areas belonging to the Polish state, the spheres of influence of Germany and the U.S.S.R. shall be bounded approximately by the line of the rivers Narev, Vistula and San.
The question of whether the interests of both parties make desirable the maintenance of an independent Polish state and how such a state should be bounded can only be definitely determined in the course of further political developments.
In any event both governments will resolve this question by means of a friendly agreement.
Neukut antoivat Saksan hoitaa sotimisen, mutta korjasivat sovitut hedelmät. Mahtoi Aatua hatuttaa.
Puolan olisi ehkä kannattanut sovinnolla parantaa Saksan maayhteyksiä Itä-Preussiin.
https://www.verkkouutiset.fi/hylkasiko-winston-churchill-nailla-sanoilla-suomen-talvisodan-alla-61121/
”Maiskin mukaan Churchill olisi sanonut, että ”pidän vaatimuksianne Suomea kohtaan luonnollisina ja normaaleina. On todella naurettavaa että Leningradin pitäisi olla Suomen rajalta pitkän kantaman aseiden tulilinjalla, tai että Suomen saarten tulisi estää pääsy Suomenlahdelle. Teillä on kaikki oikeus vaatia, että suomalaiset oikaisevat rajaa Karjalan kannaksella ja antavat teille joitain saaria Suomenlahdella. …Suomen ei tulisi estää Britannian ja Neuvostoliiton lähenemistä, joka on poliittinen päätavoitteeni. …Toivon kuitenkin, että Neuvostoliitto ei turvaudu voimaan ratkaistakseen riitansa Suomen kanssa, Jos Neuvostoliitto valitsisi sellaisen tien, olen varma että ymmärrätte, että se tekisi mitä kivuliaimman vaikutuksen täällä Englannissa ja tekisi Englannin ja Neuvostoliiton suhteiden parantamisen mahdottomaksi pitkäksi aikaa”.”
———————————-
Näyttää siltä, että Suomen olisi pitänyt pyrkiä tekemään Neuvostoliiton kanssa YYA -sopimus, jossa NL olisi tarjonnut mahdollisuutta ostaa sotakalustoa idästä torjuakseen Saksan hyökkäystä Suomen kautta itään.
Samalla Suomen olisi kannattanut suostua ehdotettuihin aluevaihtoihin, jotta Suomi ei olisi joutunut puolustamaan alueitaan Saksaa vastaan Kannaksella tai itäisillä Suomenlahden saarilla. Kun ei olisi syntynyt sotatilaa Saksan kanssa, niin Suomi olisi voinut välttyä koko sodalta. Mutta Saksa olisi voinut hyökätä myös Oulun tai Petsamon suunnalla katkaistakseen liittoutuneiden huoltoreitin Murmanskin radalla. Torjumiseen olisi tarvittu Neuvostoliitolta ostettavaa aseistusta ja ehkä yhteistyötäkin.
Sotilasasiantuntijat Suomessa (mm. Mannerheim) ymmärsivätkin Neuvostoliiton pyrkimykset aluevaihtojen suhteen, mutta sanotaan tulevien vaalien hidastaneen poliitikkojen toimintaa.
Tähän voisi sanoa, niin kuin Stalin Suomen itsenäitymisestä (että ” eihän se ”meille” ikinä ole kuulunutkaan ”), ettei Churcill voinut ”hylätä Suomea”, koska SOUMI EI OLLUT KOSKAAN MISSÄÄN ”ENGLANNIN SUOJELUKSESSA” OLLUTKAAN.
Secret Additional Protocol Molotov-Ribbentrop 1939
http://en.wikisource.org/wiki/Molotov-Ribbentrop_Pact
Salainen lisäpöytäkirja
.
Saksan valtakunnan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoittamisen johdosta ovat kummankin osapuolen allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat käyneet äärimmäisen luottamuksellisia keskusteluja kummankin osapuolen etupiireistä Itä-Euroopassa. Nämä keskustelut ovat johtaneet seuraaviin tuloksiin:
1. Alueellis-poliittisen uudelleenjärjestelyn sattuessa Baltian maihin (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) kuuluvilla alueilla muodostaa Liettuan pohjoisraja silloin Saksan ja SNTL:n etupiirien rajan. Samalla tunnustetaan molemmin puolin Liettuan intressi Vilnan alueeseen.
2. Alueellis-poliittisen uudelleenjärjestelyn sattuessa Puolan valtioon kuuluvilla alueilla rajoitetaan Saksan ja SNTL:n etupiirit kulkemaan suunnilleen jokien Narew, Veikseli ja San linjaa.
Kysymys siitä, pitävätkö molemminpuoliset intressit itsenäisen Puolan valtion säilyttämistä toivottavana ja miten tämä valtio tulisi rajata, voidaan lopullisesti selvittää vasta myöhemmän poliittisen kehityksen kuluessa.
Joka tapauksessa molemmat hallitukset ratkaisevat tämän kysymyksen ystävällisessä yhteisymmärryksessä.
3) Kaakkois-Eurooppaa koskien neuvosto-osapuoli korostaa kiinnostustaan Bessarabiaan. Saksan puolelta ilmoitetaan, että sillä ei ole mitään poliittista kiinnostusta näihin alueisiin.
4) Molemmat osapuolet käsittelevät tätä pöytäkirjaa äärimmäisen salaisesti.
Moskova ./. 23. elokuuta 1939.
Saksan Valtakunnanhallituksen
puolesta
v. Ribbentrop
SNTL:n
hallituksen
valtuuttamana
V. Molotov
*-*-*-*-
Neuvostoliitto miehitti Puolan yhdessä Saksan kanssa
Neuvostoliitto miehitti Puolan yhdessä Saksan kanssa. Näin ainakin, jos asiaa kysyy puolaisilta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi
” Hitlerin ja Stalinin joukot pitivät yhteisen voitonparaatin 25.9.1939 Puolan Brest-Litovskissa Puolan vapauttamisen kunniaksi. 28. syyskuuta sovittiin miehitysalueiden jaosta, ja rajalinja noudatti pääosin jo vuonna 1919 Puolan itärajaksi ehdotettua Curzonin linjaa.
*
Kuva sopimuksesta:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/MoloRibbe.htm
https://www.youtube.com/watch?v=9IFmBQS8FDc
Joint Soviet-Nazi military parade in Poland. The history of Russian aggression.
Russian aggression has very long history, which modern Russia tries to forget. In the beginning of the Second World War, Hitler and Stalin were equal aggressors who invaded Poland from different sides. According to the Molotov- Ribbentrop Soviet-Nazi agreement, 52% of Poland had to become Soviet territory. Hitler and Stalin have agreed to invade Poland simultaneously from both sides. However, Stalin, who had his own plans of establishing communism in the whole Europe, didn’t keep his promise and invaded Poland only 17 days later, which allowed Soviets to look like “liberators”. Invasion of Poland by Soviet troops in 1939 was explained to Soviet people as protection of brotherly Ukrainian and Belorussian people from the German aggressor. Pretty much in the same way as modern Russian government explains to Russians its current invasion of Ukraine – as protection of brotherly Russian people from Ukrainian “fascists”. Polish army didn’t have any chance. By 17 September 1939, about two weeks after German invasion of Poland, the Polish defence was already broken and the only hope was to retreat and reorganize in the east. However, on September 17th, 800,000-strong Soviet Red Army hit in the back and invaded Poland in violation of the Riga Peace Treaty, the Soviet-Polish Non-Aggression Pact, and other international treaties, both bilateral and multilateral. In total, 3,000–7,000 Polish soldiers died fighting the Red Army, with 230,000–450,000 taken prisoner. The Soviets also executed all the Polish officers they captured after the Battle of Szack, on 28 September 1939, and over 20,000 Polish military personnel and civilians perished in the Katyn massacre. This video shows one example of Russia’s shameful history of collaborationism with fascist Germany: the German–Soviet military parade in Brest-Litovsk (https://en.wikipedia.org/wiki/German%…). The Battle of Brest-Litovsk took place between 14 and 17 September 1939. After three days of heavy fights for the stronghold in the town of Brześć, the Germans captured the fortress and the Poles withdrew. According to the terms of the 1939 German-Soviet Nonaggression Pact the territory around Brest as well as 52% of the then Poland was assigned to the Soviet Union. The Soviet 29th tank brigade under Brigadier Semyon Krivoshein reached the area of Brześć on September 21st and took over the fortress from the Wehrmacht. During that event a joint German-Soviet parade was held in the town, after which the German forces left the area. The XIX motorized Corps of Wehrmacht and the 29th Tank Brigade of the Red Army participated in the parade.
Churchil oli ”hylännyt Suomen” ja paljon aiemmin:
https://www.verkkouutiset.fi/hylkasiko-winston-churchill-nailla-sanoilla-suomen-talvisodan-alla-61121/?ref=rns_fb&fbclid=IwAR08ZCLqY3_CSiUMGwL9fR0uH3oAiJ6qYjBLSO6AaruUjrZcmmpxqHhr51w
” Hylkäsikö Winston Churchill näillä sanoilla Suomen talvisodan alla?
Juha-Pekka Tikka | 05.02.2017 | 22:20
Ivan Maiskin päiväkirjoissa suomalaisittain erityisen kiinnostavaa ovat merkinnät talvisodan alla ja syttyessä.
Julkaistussa päiväkirjassaan Neuvostoliiton silloinen suurlähettiläs Ivan Maiski kertoo Lontoossa 13. marraskuusta 1939.
Tuolloin Maiskin mukaan Winston Churchill kysyi häneltä Neuvostoliiton Suomen kanssa käymien neuvottelujen yksityiskohdista ja aikeista Suomea kohtaan.
– Valitin hänelle jälleen kerran brittidiplomaattien käytöksestä: he yllyttävät Suo- mea vastustamaan, lupaavat heille Britannian ’moraalista tukea’, ja suomalaiset – nuo politiikan todelliset maalaiset – uskovat että tämä ’moraalinen tuki’ saa Neu- vostoliiton Jerikon muurin sortumaan ja itsepintaisesti kieltäytyvät hyväksymästä täysin oikeutettuja vaatimuksiamme. Lontoon sekaantumisen vuoksi toiveet Moskovan ja Helsingin sopimuksesta ovat pienentyneet, Ivan Maiski kirjoitti.
Maiskin mukaan Churchill olisi sanonut, että ”pidän vaatimuksianne Suomea koh- taan luonnollisina ja normaaleina. On todella naurettavaa että Leningradin pitäisi olla Suomen rajalta pitkän kantaman aseiden tulilinjalla, tai että Suomen saarten tulisi estää pääsy Suomenlahdelle. Teillä on kaikki oikeus vaatia, että suomalaiset oikaisevat rajaa Karjalan kannaksella ja antavat teille joitain saaria Suomenlahdel- la. …Suomen ei tulisi estää Britannian ja Neuvostoliiton lähenemistä, joka on poliit- tinen päätavoitteeni. …Toivon kuitenkin, että Neuvostoliitto ei turvaudu voimaan ratkaistakseen riitansa Suomen kanssa, Jos Neuvostoliitto valitsisi sellaisen tien, olen varma että ymmärrätte, että se tekisi mitä kivuliaimman vaikutuksen täällä Englannissa ja tekisi Englannin ja Neuvostoliiton suhteiden parantamisen mahdottomaksi pitkäksi aikaa”.
* Kahta viikkoa myöhemmin, 27. marraskuuta 1939 Ivan Maiski tapasi Britannian ulkoministeri Edward Wood Halifaxin. Tämä kysyi Suomi-neuvotteluista.
Maiski toteaa vastanneensa, että ”korostin Suomen hallituksen kompromissi- halutonta ja jopa provokatiivista käytöstä, erityisesti (ulkoministeri Eljas) Erkon ja (pääministeri A.K.) Cajanderin. Huomautin myös, että suomalaiset kieltäytyvät hyväksymästä todellisuutta ja elävät käsittämättömässä epätoden fantasiassa. …On varsin selvää että joku on heidän takanaan, rohkaisten heitä ja työntäen kohti järjetöntä politiikkaansa. Sanon ’järjetön’, koska vaikka Neuvostoliitolle mikään ei olisi mieluisampaa kuin sopia nykyinen kiista naapurisovussa, on sen huomioitava omat turvallisuusintressinsä ja erityisesti Leningradin”.
Halifaxin kysyessä tarkennusta Maiski vastasi USA:n, USA:n presidentti Franklin D. Rooseveltin ja jotkut ”lähemmät maat” kuten Ruotsin ja Englannin. ”Halifax oli todistettavasti kauhuissaan tästä hänen isänmaansa mainitsemisesta”.
Eipä rikollista hyökkäystä olisi millään estetty,mutta eiväthän neukku-uskovaiset sitä kykene myöntämään.
Onneksi neukkula hajosi omaan typeryyteensä katkeraksi menneisyydeksi teille neukku-uskovaisille.
Kyllä Stalin olisi voinut estää hyökkäyksen siinä tapauksessa, jos se hyökkäys olisi näyttänyt turhalta.
Jos suomalaisille olisi YYA-sopimuksen yhteydessä ostettu emma per äijä, niin eihän tänne olisi kukaan uskaltanut tullakaan. Sanoohan sen jo järkikin.
Suomessa YYA -sopimuksen vastustajia olisivat olleet Suur-Suomi haaveilijat, jotka olisivat halunneet tehdä maastamme korstovaltion. Mutta kohtuus se on oltava sotimisessakin.
Pelkästään sillä, että SUOMI (WALDEN, TANNER?) EI OLISI TOIMITTANUT HITLERILLE STALININ ITÄMEREN-ETUPIIRIJAKOSOPIMUSTARJOUSTA vuodelta 1938, olisi saavutettu se, että IHAN JUST SELLAISTA MOLO-RIBBEÄ EI OLISI SYNTYNYT, kuin syntyi. Tuo sopimustarjoushan toimi sen mallina. Se oli ”kullankallis” paperi Hitlerille, sillä hänhän EI lopultakaan tiennyt, miten NL:ssa ”TODELLA AJATELLAAN”! Nyt hän sai siitä juuri ”oikeanlainen” siivun! (Ja juuri sitä varten ”Rudi” sen sinne olikin toimittanut.)
Euroopan Norsunraatoneuvoston puheenjohtaja Thorbjön Jaglandkin ”KGB:n agentti”!!!???
https://fi.wikipedia.org/wiki/Thorbj%C3%B8rn_Jagland
http://w3.verkkouutiset.fi/…/Arkisto_19…/22.elokuu/GORDI.HTM
” Sokea Peili – oliko Kalevi Sorsa KGB:n yhteyshenkilö?
… Yhteyshenkilöitä paljastetaan nyt kilpaa muuallakin. KGB-loikkari Mihail Butkovi paljasti 1992 kirjassaan ”KGB Norjassa” yhteyshenkilön ”Juri”. Nyt Norjassa on paljastunut, että ”Juri” oli Norjan nykyinen työväenpuoluetta edustava pääministeri Thorbjörn Jagland.
… Gordievsky paljasti aikanaan norjalaisen Arne Treholtin ja ruotsalaisen Stig Berglingin, jotka molemmat tuomittiin maanpetoksesta.
… ”
http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268856-vakoilun-peittely-ei-ratkaisu-kansallisen-turvallisuuden-nakokulmasta?fbclid=IwAR1IrynNdppZAtVHw6EYacaRSlYR7WDHz6Vfq4DnxxR5wPak0JzTdhg-2P4
Vakoilun peittely ei ratkaisu kansallisen turvallisuuden näkökulmasta
1.2.2019 19:36 Alpo Rusi 1 kommentti, 1 uusi
ilmoita asiaton viesti
Ranskan presidentti François Mitterand koki järkytyksen syksyllä 1992. Maan turvallisuuspalvelu DST:n päällikkö Jacques Fernot oli raportoinut hänelle, että Ranskan puolustusministerinä 1980-85 toiminut sosialistipuolueen kansanedustaja Charles Hernu oli Romanian salaisen poliisin entisen upseerin antamien tietojen mukaan toiminut vuosina 1953-63 Romanian, Bulgarian ja Neuvostoliiton agenttina. Mitterand määräsi asiaan liittyvät tiedot salaisiksi kansallisen turvallisuuden perusteella ja myös siksi, ettei hänen läheinen ystävänsä Hernu voinut puolustautua tämän kuoltua kaksi vuotta aiemmin. Hernu joutui 1985 eroamaan, kun hänet katsottiin vastuulliseksi Greenpeace-järjestön Rainbow Warrior -aluksen räjäytyksestä Uuden Seelannin rannikolla, missä yhteydessä kuoli tunnettu valokuvaaja. Aiemmin alkoholiongelmista tunnetuksi tulleen Hernun tiedettiin inhonneen ympäristöaktivisteja.
Hernun vakoiluepäilyt tulivat julkisiksi syksyllä 1996 Mitterandin kuoleman jälkeen, kun L’Express -viikkolehti julkaisi raportin, joka nojautui haastatteluihin Hernun ”hoitajien”, itäblokin tiedusteluorgaanien entisten upseerien kanssa. Savuava ase löytyi, mutta edesmenneen sosialistipoliitikon puoluetoverit torjuivat oikopäätä syytökset ja käänsivät ne päälaelleen: ”Hernu oli Mitterandin vakoilija Itä-Euroopassa”. Myöhemmin lehti toi kuitenkin esille KGB:n asiakirjoja, joiden perusteella Hernu oli ollut KGB:n agentti ”Andre”, jolle maksettiin ajoittain huomattavaa 3000 dollarin kuukausipalkkaa ja annettiin jopa 60 000 dollaria vaaliavustusta. Ranskalaiset asiantuntijat arvelivat, että Hernu saattoi olla ministerinä kiristyksen kohteena sekä Yhdysvaltojen että Neuvostoliiton salaisten palvelujen toimesta. Oletus oli, että CIA oli perillä ainakin Hernun aiemmista yhteyksistä KGB:hen, mikä pakotti hänet tukemaan Naton kovimpiakin tavoitteita mukisematta. Toisaalta pimentoon on jäänyt, miten KGB hyödynsi entisen agenttinsa asemaa Ranskan huippujohdossa.
Elokuussa 1997 Suomessa herätti hämmennystä tunnetun KGB-loikkarin, Oleg Gordievskyn yhdessä toimittaja-kirjailija Inna Rogatchin kanssa kirjoittaman suomenkielisen Sokea peili -teoksen julkaiseminen. Kirjassa oli useita nimekkäitä poliitikkoja saatettu arveluttavaan valoon. Sergei Skripalin myrkytystapauksen yhteydessä keväällä 2018 Venäjän duuman edustaja antoi brittilehdelle haastattelun, jonka mukaan ”mikäli me haluaisimme eliminoida jonkun petturin, hän olisi Oleg Gordievsky”.
Suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala varmaan ymmärsi kirjan paljastusten merkityksen jo elokuussa 1997, kun hän aidosti oli huolissaan teoksen mahdollisista seurausvaikutuksista. Nevalalla oli käytössään myös neuvostodissidentti Vladimir Bukovskin välittämät todisteet, joten hän tiesi, että hän itse ja Supo suojelivat Kalevi Sorsaa vähättelemällä Goridevskyn todisteita. Image-lehti oli jo 1993 julkaissut laajan Gordievskyn haastattelun, jossa oli annettu esimakua siitä, mitä 1997 kirjassa julkaistiin yksityiskohtaisemmin.
Nevala hermostui turhaan, koska kirja aiheutti ongelmia vain sen tekijöille. Kirjoittajien uskottavuus kyseenalaistettiin jopa korkeimmalla poliittisella tasolla, hieman samalla tavalla kuin Hernun tapauksessa vuotta aiemmin. Eikä tämä riittänyt, vaan lopulta myös kustantaja teki karhunpalveluksen kirjan tekijöille, kun joulukuussa 2002 heille ei myönnetty korvauksia käsikirjoituksen tuhoamisjutussa. Tekijät vaativat Helsingin hovioikeudessa reilun 126 000 euron korvauksia WSOY:n entiseltä kustannuspäälliköltä teoksensa käsikirjoituksen hävittämisestä. Tekijöiden mielestä käsikirjoitus oli arvokas ja välttämätön teoksen kansainvälisen markkinoinnin kannalta. Suomennos ei vastannut täydellistä venäjänkielistä käsikirjoitusta. Rogatchin tietokoneella oleva versio ei asianomistajien mukaan sisältänyt Gordievskyn kirjoitusvaiheessa lisäämiä tietoja eikä myöskään käsin kirjoitettua päivitystä. Lisäysten joukossa oli nähtävästi KGB:n vakoilijoiksi paljastettuja ”kovia nimiä”.
Käytäväkeskusteluissa ja muiistiinpanoissa kirja sai kuitenkin huomiota. Päiväkirjojensa toisessa osassa (2016) kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) kirjoittaa elokuussa 1997 Sokea peili -teoksen sisältävän ”uskomattoman simplistisiä, dokumentoimattomia väitteitä suomalaisten KGB- ja NKP-yhteyksistä”. Ydin-lehteen kirjoittamassaan arvostelussa (2/1998) hän leimaa kirjan jonkinlaiseksi agenttitarinaksi. Jälleen reaktio muistutti Hernun puoluetovereiden reaktiosta. Kansanedustaja kertoo eduskunnan pääsihteerin Seppo Tiitisen kanssa parlamentin käytävällä käymästään keskustelusta. Tiitinen päivittelee ”Sokea peili” -teosta. Tuomiojan kirjauksen mukaan ”Tiitinen ei näe yhteydenpidossa (KGB:hen) ongelmaa … järkevä tapa käyttää myös näitä kanavia neuvostosuhteiden hoitoon”.
Tiitisen ja hänen johtamansa organisaation perinnön selvittäminen on Gordievskyn teoksen valossa perusteltua. Tässä Gordievsky tietää puolestaan kertoa, että vuosina 1975-95 Suomesta karkotettiin 40 venäläisdiplomaattia, joista valtaosa vuoden 1986 jälkeen. Hän oli kaiketi jyvällä vuoden 1992 karkotuksista. Iltalehden edesmennyt erikoistoimittaja Olli Ainola raportoi 7.1.2017 ulkoministeriön julkisiksi tulleiden asiakirjojen pohjalta, miten talvella 1992 Supo, tasavallan presidentti Mauno Koivisto sekä pääministeri Esko Aho (kesk.) ja kaksi muuta keskustaministeriä heittivät vaivihkaa ulos Suomesta yksitoista venäläisdiplomaattia, ”jotka olivat aiemmin urallaan sotkeutuneet vakoiluun tai muihin salakähmäisiin tiedustelupuuhiin”, kuten Ainola muotoili.
”Oli tehty päätös, että Suomi ei ole enää mikään lepopaikka, jossa muualla kärynneet voivat jatkaa toimintaansa”, Supon päällikkönä 1990-1995 toiminut poliisineuvos Eero Kekomäki kommentoi Iltalehdelle. Ainola toteaa, että Kekomäen edeltäjä Seppo Tiitinen oli noudattanut toisenlaista politiikkaa. ”Nykyisin kai sanottaisiin, että Tiitinen oli lepsu”. Heinäkuussa 1990 Tiitinen oli jättänyt tutkimatta Länsi-Saksan tiedustelulta saadun listan kahdestakymmenestä suomalaisesta ”joita epäiltiin yhteyksistä DDR:n Stasiin”, kuten listan otsikko oli muotoiltu. Myöhemmin on selvinnyt, että Nokian johtoryhmässä vuosia toiminut henkilö, joka oli ollut Puolan sotilastiedustelun agentti 1976-82, oli ollut käytännössä Supon vastavakoilun apuri tai suojatti. Oliko hän myös GRU:n palveluksessa vuoden 1982 jälkeen ei ainakaan ole mahdotonta, kun verrataan hänen tilannettaan Hernun saamaan kohteluun. Hernu siirrettiin Romanian tiedustelulta KGB:lle.
Maaliskuussa 1992 Venäjän diplomaattilistalla oli 54 nimeä, myöhemmin lokakuussa siivouksen jälkeen vain 41 diplomaattia. Gordievsky arvelee, että kyse oli Venäjän tiedustelun hiipumisesta Neuvostoliiton hajottua, vaikka myöntääkin, että pian toiminta palasi ennalleen. Lokakuussa Venäjän diplomaattilistalle oli tullut uusia nimiä, mutta myös vanhoja KGB:n diplomaatteja, kuten Lev Pauzin ja asteikossa nousua tehnyt ministerineuvos Valeri Shilov, joka oli ollut jo 1970-luvulla SDP:n puoluetoimiston kontakti.
Kansanedustaja Erkki Tuomioja kertoo puolestaan päiväkirjansa ensimmäisessä osassa, miten syyskuussa 1993 Tehtaankadulle oli saapunut ”vanha tuttava”, KGB:n upseerina jo 1970-luvulla ja 1981-86 Tehtaankadulla toiminut Valeri Marejev APN:n varajohtajan peitteellä. Lounaalla hieman myöhemmin Marejev olikin varoitellut Tuomiojalle Natosta. Gordievskyn mukaan Venäjän ulkomaanvakoilua Helsingissä johti vuodesta 1994 marraskuulle 1997 nimenomaan Marejev. Myöhemmin 2000-luvulla Marejev toimi Tuomiojan venäjänkielisten teosten kääntäjänä ja osallistui kirjan julkistamiseen Moskovassa. Marejev hoiti norjalaista KGB:n huippuvakoilijaa Arne Treholtia tämän vieraillessa Helsingissä 1983 tapaamassa ”case officeriaan”, hoitajaansa, Gennadi Titovia.
Gordievskyn ja Rogatchin kirjan sisältämä dokumenttien puute on tullut korjatuksi etenkin Kalevi Sorsan osalta. Vasili Mitrohinin arkistot ovat olleet vuodesta 2014 muidenkin kuin Supon arvioitavina, jolloin nousi esille KGB:n ohjeistus elokuulta 1982, jossa KGB:n Tehtaankadun miehistö sai määräyksen auttaa etenkin Sorsaa poliittisen uran tukemisessa. Taannoin The Washington Post julkaisi Sorsasta tietoja, joita on jo Sokea peili -teoksessa Vladimir Bukovskin löydöksinä. Kremlissä Sorsaa pidettiin NKP:n joulukuussa 1980 laatimassa dokumentissa ”luottamuksellisena yhteistyöhenkilönä”. Gordievsky tuo esille myös Sorsan ehdokkuuden Itämeren tarkkailukomission puheenjohtajaksi 1996 Pietarissa pidetyssä rauhankokouksessa. ”Toveri Sorsan asettaminen ehdolle oli oikeaan osunut teko”. Sorsa totesi nimittäin heti valinnan jälkeen että ”tokkopa balttilaisilla on mahdollisuuksia Naton jäsenyyksiin”.
”Sokea peili” sisältää vuoden 2019 näkökulmasta tärkeitä tietoja ja tiedon palasia niistä metodeista, joita Venäjän lännen vastainen hybridisodankäynti sisältää tänäänkin. Samalla se kertoo, mitkä olivat KGB:n ja GRU:n suomalaisia ”operatiivisia resursseja”, joita käskytettiin tarpeen vaatiessa luottamuksellisten tietojen hankinnassa tai ”aktiivitoimissa”. Goridevskyn mukaan 1980-luvun puolivälissä suomalaisia agentteja oli kolmessa kategoriassa 216 ja Moskovaan toimitettiin 600 ”informaatiota ja käynnistettiin 350 ”aktiivitoimenpidettä””.
Gordievskyn mukaan Suomi oli KGB:n ja GRU:n toimenpiteiden ”koelaboratorio”. Sorsaa koskevien raskauttavien tietojen paljastuminen tapahtui jo 1992 sattumoisin samoihin aikoihin kuin Hernun kansio suljettiin sotilassalaisuutena Pariisissa. Vladimir Bukovsky oli kuitenkin antanut Sorsa-asiakirjat suomalaiselle valtamedialle tammikuussa 1993. Valtakunnasta puuttui tällöin L’Expressin kaltainen julkaisu, joka olisi tehnyt tutkivaa journalismia ja joko julkaissut sen jälkeen laajemman uutisen tai ilmoittanut saaneensa NKP:n sihteeristön salaiset asiakirjat joulukuulta 1980. Suomalainen media vaikeni niistäkin, mitä puolestaan Bukovsky on ihmetellyt. Uusien paljastusten pelossa NKP:n arkistot kuitenkin suljettiin 1993, kuten The Washington Post toteaa. Uralin liepeillä Tomskissa sijaitsevat KGB:n ja GRU:n arkistot avautuvat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Palveleeko suomalaisten vakoilu ja yhteistoimintatapausten salailu kansallista turvallisuutta, on varmasti ongelmallista.
Siispä yhteenvetona:
YYA -sopimuksen solmiminen, johon olisi liittynyt suomalaisten aseistaminen neuvostoliittolaisin asein, olisi jo sinällään saattanut riittää Talvisodan välttämiseksi.
Toki Suomenlahden saarien luovuttaminen ja rajan siirto Kannaksella olisi vähentänyt Neuvostoliiton hyökkäysmotivaatiota. Hankoniemen vuokrauksesta olisi tullut pidättäytyä, eikä se alkuperäiseen vaatimuslistaan sisältynytkään.
Tällä saavutetulla Suomen rauhan tilalla olisi voinut olla se seuraus, ettei Saksa olisi hyökännyt Neuvostoliittoon. Sen seurauksia on taas vaikea ryhtyä arvailemaan.