Suomi antoi pahalle pikkusormensa

EU:n huippukokous, jossa Suomea edusti pääministeri J.Sipilä päätti perustaa EU:lle yhteisen budjetin. Ranskan prsidentin Macronin aloite tähtäsi tosi isoon budjettiin, josta olisi voinut myös saada rahaa jäsenmaan valtiontalouden tasapainottamiseen. Siis rahansiirtoa pohjoisesta etelän vetelille, Mutta se torjuttiin. Nyt tehty periaatepäätös tähtää sellaiseen yhteiseen budjettiin, josta jäsenmaat voivat saada rahaa kilpailukyvyvn edellytysten parantamiseen, mutta ei valtiontalouden tasapainottamiseen eli velkojen maksuun.

Suomi hyväksyi nämä lähtökohdat yhteiselle budjetille. Lopulliset päätökset asiassa tehdään joskus ensi vuoden lopulla, kun Suomi on EU:n puheenjohtajamaa.

Mutta, mutta. Entäs jos kuitenkin jonain päivänä, kun yhteinen budjetti on tosiasia tuleekin tilanteita, että jokin jäsenmaa tarvitsee apua valtiontalouden tasapainottamiseen? EU:ssa on tullut tavaksi varsinkin raha-asioissa, että aiempia sopimuksia muokataan uusiksi, jotta saadaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivat säännnöt. Ja ainahan voi rikkoa sopimuksia, kuten mm. Saksa ja Ranska, jotka rikkoivat vakaus -ja kasvusopimusta. Schengen-sopimusta on myös jatkuvasti rikottu.

Onko Suomi siis antanut  pikkusormensa pahalle, joka voi jonain päivänä viedä koko käden?

Missä EU, siellä aina ongelma. EU kulkee ongelmista toiseen ja kriiseistä toiseen. EU on itsessään jo ongelma.

Nyt on EU:ssa iso ongelma, miten etelän vetelät Ranskan johdolla saisi kupattua pohjoisen rikkaita maita, kuten ovat saaneet viime vuosina, kun Kreikkaan on siirretty säkkikaupalla euroja muka lainaksi, mutta joita lainoja ei Kreikka koskaan pysty maksamaan takaisin.

On syytä pelätä, että Suomen pääministeri ja muut ministerit, jotka edustavat maatamme EU:n päätösten teossa ovat helposti höynäytettävissä, kun me olemme niin hyväntahtoisia hölmöjä.

4 vastausta artikkeliin “Suomi antoi pahalle pikkusormensa”

  1. Eikös se ole pelkästään hyvä asia, että on edes jotenkin etukäteen budjetoitu EU;n talous. Muutenhan sieltä lapioidaan rahaa, milloin minkäkin maan hyväksi. Siinä touhussa me pienenä maana ainakin jäämme niiden isojen maiden varjoon. Onhan se nykyään nähty ja koettu.

    Kukin vuorollaan pääministerinä, ei niistä juurikaan voi sanoa hyvää, tai pahaa.

Vastaa käyttäjälle Pentti Tuominen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *