Venäjän ote Suomesta on kuin ”kissa-hiiri”-leikkiä.

Suomella oli nato-optio kerrottiin, mutta ei ole enää. Veikö Nato-option meiltä Trump tavatessaan Putinin Suomessa vai veikö sen aika. Suomen valtiojohto voi katsella itseään peilistä. Viimeistään nykyisen Sipilän hallituksen olisi pitänyt päättää asiasta, mutta ei. Ulkoministerinä on Timo Soini (loikkari persuista), jon ka toimialaan kuuluu nämä asiat. Tosin tasavallan presidentin avustajana vain, mutta kuitenkin.  Presidentti vastaa Suomen ulkosuhteista lukuunottamatta EU-maita ja itse EU:ta.

Toistuvasti on sanottu päättäjien taholta, että ”meitä ei uhkaa kukaan”.  Nyt kuitenkin Venäjän asevoimien komentaja uhkasi Suomea sanomalla, että ”jos Suomi jatkaa lähentymistä Natoon Venäjän on pakko reagoida”. Miten Venäjä reagoisi? Sijoittamalla entistä suurempia joukko-osastoja Suomen rajan tuntumaan kuin pelotteeksi.

Venäjä ”leikkii” Suomella, kuin kissa hiirellä. Ottaa ensin suuhunsa, laskee sitten irti ottaakseen taas suuhunsa.

Suomi on koko itsenäisyytensä ajan joutunut sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin. Ensin oli 1920-30 luvuilla valkoisen Suomen uhon aika, sitten tulivat Talvi -ja jatkosota. Sotien päätyttyä alkoi YYA-aika, jolloin Suomi ”suomettui”, joka tarkoittaa voimaakkaamman valtion vaikutusvaltaa heikomman naapurimaan asioihin.

Kun Neuvostoliitto hajosi ja kommunismi koki haaksirikon alkoi Suomessa puhaltaa vapaammat tuulet. Kissa päästi hiiren vapaaksi.  Niin luultiin. Meni moniaita vuosia, kun Venäjä sai taas asiansa siihen kuntoon, että alettiin taas kiinnittää enemmän huomiota Venäjän asemaan suurvaltana.

Silloin kissa taas nappasi hiiren suuhunsa ja hiirellä alkoi vaikeat ajat. Nyt on Suomen tilanne tukala. Vaikka meillä ei ole YYA-sopimusta, Venäjä käyttäytyy, kuin olisi.

Mihin Venäjä nyt pyrkii uhittelullaan ja pelottelullaan? Haluaako Venäjä taas sitoa Suomen kädet jollain sopimuksella, joka estää Suomen liittymästä Natoon tai mihikään muuhunkaan sotilasliittoon? Presidentti Niinistö tapaa presidentti Putinin syksyllä. Asiasta on sovittu jo ennen Putinin ja Trumpin tapaamista.

On jokseenki selvää, että Venäjä vaatii Suomelta nyt jotain takeita siitä, että sen rajanaapuriin luoteisrajalla ei ilmesty Naton tai mitään muitakaan vieraita joukkoja.

Suomen valtion johdon jahkailu Nato-asiassa saattaa tulla Suomelle kalliiksi.

9 vastausta artikkeliin “Venäjän ote Suomesta on kuin ”kissa-hiiri”-leikkiä.”

  1. Tottakai Venäjän on pakko reagoida vieraan sotilasliiton ilmaantuessa rajalle. Venäjän asevoimien edustaja lausui itsestään selvyyksiä.

    Suomalaiset ovat sadan vuoden ajan reagoineet Venäjän uhkaan ylläpitämällä asevelvollisuutta ja rasittamalla kansantalouttaan asevarustelulla. On myös reagoitu uhkaan tekemällä aikoinaan YYA-sopimus siitä, että Suomi takaa, ettei sen aluetta käytetä hyökkäykseen Venäjää vastaan. Tähän Venäjä on reagoinut siten, ettei ole keskittänyt puolustusvoimiaan Suomen vastaiselle rajalle.

    Jos Venäjä menettää luottamuksensa Suomen suhteen, se reagoi siten, että sotavoimia itärajallamme lisätään. Jos keskinäinen luottamus katoaa tämän johdosta, niin Suomi reagoi tilanteeseen etsimällä itselleen liittolaisia.

    Siispä Venäjän pitäisi välttää oman etunsa nimessä välttää ylireagointia. Sotilaan ammattiin hakeutuu koleerisia luonteita, joilla on taipumus ylireagointiin Molotovin tapaan. Molotov lienee ollut pääsyyllinen venäläisten valtaviin tappioihin Suomen rintamalla. Jonkun olisi pitänyt yhteisen edun nimessä laittaa Molotoville jäitä hattuun.

    Ylikoleerinen Napoleon tuhosi yli puoli miljoonaa sotilastaan hyökkäämällä Venäjälle. Tämä häikkimöinen oli yksi häikkimöinen ylikoleerisen Napon työuralla ja oli johtamassa häntä vankeuteen ja kuolemaan kaukaisella valtameren saarella.

    ———————————————–

    http://lipas.uwasa.fi/termino/WasaTerm/steinerkoulu/koleerikko.html

    ”steinerpedagogiikassa yksi neljästä ihmisen temperamenttityypistä, jolla tarkoitetaan toimintatarmoista, päättäväistä ja usein kiivasta lasta

    Koleerikko on hyvin energinen, (uhka)rohkea ja voimakastahtoinen. Hän tarvitsee usein vahvaa ulkopuolista apua tunteidensa ja halujensa hillitsemisessä. Hän tarttuu intensiivisesti asioihin ja kokee epäoikeudenmukaisuudet voimakkaasti.”

  2. Ounastelen että seuraava Nato-optio tulee Putinin jälkeen. On kaikki syyt olettaa että Venäjä heikkenee silloin ainakin hetkellisesti.

    Vaan nyt pitäisi jo alkaa valmistautumaan jos tämä optio kiinnostaa.

  3. Ei toi Trumpin ja Putininkaan tapaaminen Helsingissä olisi onnistunut jos olisimme Natossa. En todellakaan halua mitään jännitteitä meidän itärajalle.

  4. Minusta Suomella on aika hyvä venäjätuntemus. Historia on tämän opettanut.
    Olisimmeko kuitenkin hieman liian sinisilmäisiä. Ennen talvisotaa Suomi uskoi, että Neuvostoliitto bluffaa. Ei se bluffannut vaan hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta torvet soiden. Pieni Suomi piti valloittaa muutamassa viikossa, mutta toisin kävi.
    Talvisota yhdisti Suomen kansan. Sisällissodan haavat arpeutuivat yhteisen uhan edessä. Talvisodassa työläinen ja talonpoika ja opiskelijanuorukainen kävivät rinta rinnan päin maahantunkeutujaa, löivät polttopulloilla tankit palamaan, veteliivät rautakangella tankkien pyssypiiput mutkille, söivät rautaa ja paskantivat kettinkiä, kuten Erno Paasilinna runoili eräässä eseessään.

    Jatkosota oli kirjaimellisesti jatkoa talvisodalle. Stalin oli raivona joukoilleen siitä, että ryysyläisarmeija pysäytti mahtavan puna-armeijan. Niin sanotun välirauhan aikana Neuvostoliitto teki useita rajaloukkauksia, ampui alas siviilikone Kalevan, ja kun Suomi yritti epätoivoisesti solmia liittolaissopimusta Norjan ja varsinkin Ruotsin kanssa, Stalin ja Hitler pelottelivat yhdessä Ruotsilta löysät housuihin.
    Paljon on spekuloitu sillä, oliko Suomen viisasta ryhtyä jatkosotaan Saksan rinnalla. Minusta siinä ei ole mitään spekuloimista, Suomi oli pakkoraossa, joutua joko Saksan tai Neuvostoliiton miehittämäksi. Olihan Suomessa jonkin verran suurSuomi haihattelijoita ja varmaan myös revanssihalujakin oli, mutta pääpointti oli se, että kahdesta pahasta piti valita pienempi paha. ”Historioitsija” Heikki Ylikankaan näkemykselle, että Suomii solmi talvisodan rauhan, koska Saksasta olisi tullut viesti ”Solmikaa rauha millä ehdoilla tahansa, saatte kaiken myöhemmin korkoineen takaisin”, viittaan kintaalla. Kyseessä oli pelkkä sotapropaganda. – Ylikangas on liian paljon kallellaan vasemmalle pystyäkseen olemaan objektiivinen, eikä muut historioitsijat ole yhtyneet Ylikankaan näkemykselle.

    Kylmä tosiasia on, että Hitler ei pannut tikkua ristiin kun Neuvostoliitto röykytti Suomea talvisodassa. Suomi oli pelkkä pelinappula kahden titaanin välisessä mittelössä. Jatkosota päättyi niin kuin päättyi, Suomi oli ainoa Saksan rinnalla sotinut maa, jota ei miehitetty. Paljon on myös pidetty porua myös siitä oliko Suomi Saksan liittolainen vai eikö. Minusta Suomi kävi erllisotaa Saksan rinnalla ja sillä sipuli. Saa vapaasti olla eri mieltä.
    Suomen armeijan ylipäällikkö Mannerheim halveksi Hitleriä ja oli englantilaismielinen. Viisas ylipäällikkö osallistui esimerkiksi Leningradin saarrostukseen varsin laimeasti. ”Elämäntie” Leningradiin jätettiin auki. Mannerheimia moittiinkin tästä, mutta hän, tuntien venäläisen mentaliteetin, sanoi: ”Leningrad on venäläisille pyhä kaupunki ja ylipäällikön pitää ottaa huomioon että sota voidaan myös hävitä.

    No, Tuntemassa sotilaassa sanotaan hyvin jatkosodän viimeisissä taisteluissa.
    Kariluoto: ”Miten meille käy?
    Vänrikki Koskela: ”Niin kuin hävinneelle käy – luu kurkkuun!”

    Suomen itsenäisyyden pelastajat Ryti, Tanner ja kumppanit joutuivat vankilaan ja asekätkentään, joka omalta osaltaan vei Stalinilta halun isompaan koitokseen Suomen turmioksi, joutuivat lähtemään maasta, suurin osa Amerikkaan.
    Tämä tästä.

  5. Mitä tulee siihen, että pitäisikö Suomen liittyä Natoon, minulla on mututuntuma ettei pidä. Vaikka nykyinen Venäjä on eri valtio kuin Neuvostoliitto, niin väleen tästä Venäjän pullistelusta tulee mieleen vanha sanonta:”Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi”. Tästä huolimatta en lämpene Natolle. En tiedä mistä näkemykseni johtuu, se on eräänlainen intiuoituo. Uskoisin myös että Putin tai joku muu Venäjän johtaja harkitsee kaksi eri kertaa hyökätäkö Suomeen. Siinä maassa tulee aina turpiin.

    1. Ymmärrän Baltian maiden NATO-jäsenyyden. Heillä maanpuolustus 90-luvulla oli aivan rempallaan ja on muuten sitä vieläkin. Jonkinlainen apu heille NATO on.

  6. Vähän sellainen fiilis on että Baltian maat jätettäisiin Suomen vastuulle jos olisi jäsen. Ja jos Venäjä hyökkäisi niin Suomi Nato maana olisi varmasti ensimmäinen iskukohde.

  7. NATO-jäsenyys; kallis, lisäkustannuksia Balttian ilma- ja merivalvonnasta, konflikti Balttiassa alistaisi Suomen sotilaalliseksi kohteeksi. Yksinkertaista.

Vastaa käyttäjälle Kalle Pohjola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *