Suomen oikeisto oli ajanut asiat 1900-luvun alussa siihen, että työläisillä ja torppareilla ei ollut enään mitään lainsuojaa. Työnantajat teollisuudessa ja maaseudun ökytalot ja kartanot kohtelivat työntekijöitään, kuin orjia. Torpan kontrahtit olivat isäntien sanenelemia ja jo se, että torppari ei tervehtinyt nöyrästi isäntää saattoi johtaa torpparin irtisanomiseen.
Tehtaissa työolot olivat tosihuonot. Työturvallisuudesta ei voinut edes puhua. Palkat olivat pieniä ja työpäivät pitkiä.
Työläisten ja torppareiden oli pakko tehdä jotain ja kun puhe ei auttanut oli lähdettävä hakemaan oikeutta ja parempia elin olosuhteita asein.
Tunnettu historiantutkija professori Heikki Ylikangas on todennut tutkimuksissaan, että ”punakapinaan” ryhtyivät työläiset ja torpparit ELINOLOSUHTEITTENSA PUOLESTA.
Ylikangas toteaa myös mm., että Tampereen valtaus ja sen seurauksena punaisten joukkoteurastukset olivat turhia. Mannerhein halusi vain Tampereen valtauksella osoittaa sakalaisille, jotka olivat silloin nousseet maihin Hangossa, että suomalaiset kykenee itse voittamaan kapinan. Kysymyksessä oli siis Mannerheimin turhamaisuus, joka maksoi tuhansien punaisten hengen.
Kun täällä Pirkan Blogeissa jatkuvasti eräät pakkomielteenomaisesti yrittää todistella, että kysymyksessä oli vapaussota, niin se tulkinta on virheellinen. Kysymyksessä oli vähäväkisen kansan elinolosuhteista.
Vapaussota on vain yritys peittää alleen valkoisten hirmuteot vielä kapinan jälkeenkin.
Juuri noin asiat silloin oli ja kaikki voittaneiden teot annettiin anteeksi terv tepivaari
Muutamat ajan etevimmät kirjailijamme kirjoittivat heti reaaliajassa painavia objektiivisia kaunokirjallisia teoksia tapahtumista. Voi mainita sellaiset taatusti porvarilliset mestarit kuin Juhani Aho: Hajamietteitä kapinaviikoilta, Frans Emil Sillanpää: Hurskas kurjuus ja Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut.
Myöhemmin Väinö Linna kirjoitti romaanitrilogiansa ”Täällä pohjantähden alla”, jossa Linna ei tyydy vain fiktioihin vaan teokset sisältävät paljon historiallista faktaa mm. ”punakapinan” ajoilta ja sen jälkeen, kun valkoinen terrori jatkui pitkälle 1930-luvulle mm kyydityksinä ja pahoinpitelyinä.
Pitää muistaa vielä ministeri Heikki Ritavuoren murha. sekä laittomat heimosodat.
Torpparien asema huononi, kun isännät ottivat suoraan suoraan vallan eivätkä nojanneet Venäjän takaamiin virkamiehiin ja lakiin, jotka saattoivat olla jossakin ääritapauksissa torpparienkin puolella. Elätettiin toiveita että tsaari tai Väliaikainen hallitus muuttaa työehtoja. Nyt oli varmaa, ettei kukaan korjaa mitään, ellei näillä ole mitään siivua valtiovallasta.
Sikäli torpparien roolia ei pidä vähätellä,vaikka voimasa olevan torpankontrahdin haltijoita taisteli punaisten joukossa vähän…
Heikki Ylikangas on eräs arvostetuimmista historiantutkijoistamme, mikä vielä mielenkiintoinen piirre, Yli-Härmästä syntyisin.
Sotaan osallistuneilla yksilöillä oli erilaisia pyrkimyksiä, jotka olivat usein henkilökohtaisia. Sotapäälliköillä ja poliitikoilla oli erilaisia pyrkimyksiä, jotka olivat enemmän ideologisia.
Sodan tapahtumakulkuja ja seurauksia tarkastellen voidaan sitten keksiä sellaisia nimityksiä sodalle, jotka parhaiten niitä sodan tapahtumia ja seurauksia kuvaavat.
Jos meikämanne panee satasen lottoon voittamatta mitään, niin kyseessä on köyhtymismenettely. Jos taas voitankin tonnin, niin kyseessä on rikastumismenettely.