Synnyin kymmenen vuotta kansalaissodan jälkeen, kun sodan haavat vielä vuosivat verta ja valkoinen terrori jatkui maassamme.
Äitini veli ja isä, jotka olivat maalareita eivät suostuneet ottamaan asetta käteensä. Samoin isäni ja hänen isänsä, joka oli huonekaluverhooja siis käsityöläinen kieltäytyivät lähtemästä sotimaan. Kaksi sukulaismiestä tai paremminkin poikasta teurastettiin Viipurin vankilassa kansalaissodan jo päätyttyä ilman oikeudenkäyntiä. Veljekset olivat 17 ja 19 vuotiaita, jotka oli saatu houkuteltua mukaan sotaan ja pojat lähtivät seikkailunhalusta.
Syntymäni jälkeen oli Suomessa vielä monta vuotta ankeat olot, varsinkin työväestöllä. Ruokaa oli niukasti ja rahaa vielä niukemmin. Kaikki työtätekevät luokiteltiin ”punikeiksi” ja työpaikan saaminenkin oli vaikeata.
Heti kansalaisodan jälkeen oli nälänhätä pahimmillaan. Silloin oli USA:n presidenttinä Wilson, joka lähetti Suomeen kaksi edustajaansa katsomaan miten USA voisi auttaa nälänhädässä. Oli pääsiäisen aika, kun edustajat tulivat Suomeen ja kun he näkivät suomalaisten syövän mämmiä he sähköttivät Ameriikkaan, että ”lähettäkää pian ruokaa, täällä ihmiset syövät jo takaansa”. Niin sitten USA:sta tuli nopeasti suuri määrä sianlihaa, jota kansa kutsui ”wilsonin pinnaksi”. Tämän tarinan on kertonut minulle myöhemmin äitini isä eli mufa.
Olen siis syntynyt Oinaan tähtimerkin alla. Oinaita luonnehditaan johtajatyypeiksi. Liekö sattumaa, että sekä Adolf Hitler, että Joosef Stalin olivat myös oinaita.
Kansalaissodan jälkimainingit löivät vielä kauan sodan päättymisen jälkeen aina Talvisotaan asti. Tosin valkoinen terrori hiipui hiljalleen 1030-luvun loppua lähestyttäessä, kun mm. Englanti puuttui asiaan.
Me lapset ja nuoret saimme myös kokea ”punikkivihan”. Sitä ilmeni kaikkialla. Esim. urheiluelämä oli kahtia jakautunut. Kun ns. porvallisiin urheluseuroihin ei päässyt jäseneksi, ”punikkien” kakarat oli perustettu työläisille oma urheilujärjestö TUL. Minäkin oli kova poika urheilemaan. Paras saavutukseni on H:gin piirin mestaruus pesäpallossa alle 16 vuotiaiden sarjassa, sekä kolmas eli pronssisija sadan metrin viestijuoksussa Tampereen poikaurheilupäivillä alle 16 vuotiaiden sarjassa vuonna 1943.
Tällaisia muisteluksia varhaisilta vuosiltani tulee mieleeni tänään, kun huomenna täytän pyöreitä vuosia aika paljon.
Omalta vaatimattomalta osaltani onnittelen sanavalmista ja sujuvakynäistä 90 vuotiasta Väinöä.
Minulla on syntymäpäivä samana päivänä kuin Adolf Hitlerillä ja olen härkä.
Eikun onnea vaan täältäkin miehen ikään pääsevälle.
Hyvää syntymäpäivää syntymäpäivääsi kunnuíoittaen terv tepivaari johon iraplikka yhtyy sanomalla hau
Syntymäpäiviä myös.
Radiossa on käsitelty aika ansiokkaasti tätä ”punikkivihaa” minkä mainitset. Sääli ettemme ole oppineet tästä juurikaan.
Uskoisin kuitenkin että nuoremmalle väelle, enemmistölle niin punikki- kuin lahtariviha ovat ollutta ja mennyttä.
Ihan en ymmärrä mitä tarkoittaa ettemme ”oppineet tästä juurikaan”.
Matti, viittaan siihen että tänäkin päivänä on kouluissa ja työpaikoilla paljon yleistävää ja ennakkoluuloihin perustuvaa syrjintää. Juuri samanlaista kun tässä kertomuksessa, kun lapsia syytettiin siitä mitä vanhempansa ovat tehneet.
Onnea ikinuorelle Väiskille !
Kiitoksia vaan blogikaverit.
Olen tietoisesti halunnut tuoda ikäni esiin voidakseni siten esimerkilläni innostaa ikätovereitani tietokoneen käyttöön.
Kuten tunnettua on tietokoneiden käyttö ikäihmisillä yli 60 vuotta varsin vähäistä. Se on valitettavaa, kun tietsikka on nykyään enemmän hyötykapine, kuin viihdekapine, monien julkistenkin palvelujen siirryttyä nettiin.
Toivottavast esimerkkini rohkaisee jotakuta.
Väinöllä on hyvä asia noin se oikeasti on mutta kyllä meitä silti on joitakin joille ei tietokone ole hirviö .
Itselläni on ikää vain 70 mutta ystäviä on joilla alkaa ikä 8, 9, jopa yksi joka on 101 v ja käyttää joka päivä konetta .
Ja hyviä juttuja häneltä tule aivan tätä päivää olevia terv tepivaari
Olen tietoinen siitä, että joukossamme on ns. ikinörttejä minuakin vanhempia, mutta valitettavan vähän.
Olin joskus yli kymmenen vuotta sitten opastamassa ikäihmisiä tietokoneen käyttöön. Silloin jo saatoin todeta,että monet ikäihmiset eivät rohjenneet lähteä mukaan, kuka mistäkin syystä, jotka lähes kaikki oli verukkeita.
Taitaa Väinö olla niin että ne jotka täälläkin on vanhempia on ollut työssään joutunut käyttään konetta .
Ja eläkkeellä kun on myös aikaa konetta käyttää ja itselleni kone on illalla ja aamusella seuralainen leski kun olen .
Enkä enää halua ketään kotiini huseeraan mulla oli sen verran hyvä vaimo jonka saapaisiin on vaikea kenenkään saapastella . terv tepivaari
Minulla on ihan sama tilanne. Jäin leskeksi noin 13 vuotta sitten ja olen vähitelen mukautunut tilanteeseen elää yksin. En koe itseäni yksinäiseksi, kun aina on jotain mielenkiintoista seurattavaa. Monisairaana myös sairaudet vievät osan ajastani, kun olen infektioherkkä, niin olen joutunut viimetalven aikana kolme kertaa turvautumaan sairaaalahoitoon.
Mutta elämä jatkuu ja niin kauan kun on elämää on myös toivoa.
Hyvää syntymäpäivää ja pitkää ikää. Olet nähnyt mielenkiintoisen ajanjakson Suomen historiassa.
Onnittelut – pidin sinua nuorempana – sanan säilä on ajan hermolla!
Onnea Väinölle ja onko vähän hassua toivottaa myös pitkää ikää 😉
Täältäkin Onnea – pidä digi/-bittikynäsi edelleen terävänä ja selkokielisenä kuten tähänkin saakka !
Pitkä taival että kokemus asioiden eri puolilta – on hyve !
Onneksi olkoon Väinö. Paljon mahtuu yhdeksään vuosikymmeneen. Paljon ikäviä asioita, mutta varmasti vielä enemmän hyvää.