Mitä me tässä juhlistamme?

Vaikka urheilu-uutisia vältän tehokkaasti, tavallisissa uutisissakin aiheeseen törmeää. Joka päivä on monta uutista Amerikkaan muuttaneesta koripalloilijasta. Epäilemättä mies on loistava hommassaan enkä häntä henkilönä kritisoi – mutta miksi ihmeessä kansantaloudelle katastrofaalisesta toiminnasta luodaan malliesimerkkiä?

Urheilubisneksemme on bisnesfarssimme

Oli se laji mikä vaan, oli jääpallot tai formula-autot tai mitkä vaan, kuvio on sama. Suomessa etsitään aktiivitoimin lapsia jotka ovat valmiita riskeeramaan itsensä urheilun alttarilla. Heidät laitetaan erikoiskouluuun ja heille hankitaan valmennusta sekä muuta apua. Heille katsotaan harjoitusolosuhteet ja paikallinen yritys jonka joukkueessa osoittaa taitoja. Yritykselle osoitetaan tukia jotta ei tarvitse kisojen vuokrista maksaa listahintaa. Sitten kun se menestyjä löytyy, hänet lähetetään maailmalle harjoittamaan lajiaan.

Suomen veromenot: satoja tuhansia, ehkä miljoona. Suomen verotulot: nolla. Me koulutimme, me opetimme, me markkinoimme, me maksoimme kaiken. Heti kun tuloja alkaa ropisemaan, maksetaan verot muualle. Ja kun urheilija on tehnyt itsestään sairaseläkekuntoisen kolmekymppisenä, hänelle myönnetään vielä Suomessa urheilijan eläke. Perustelemme tätä sillä, että saamme heistä ”lapsille esimerkkejä”. Esimerkkejä mihin? Siitä miten tuhoat terveytesi yrittäessäsi saada lottovoittoa? Siitä miten monipuolisen liikunnan sijaan on parempi reenata vain yhtä asiaa? Siitä miten hienoa on olla kansan idoli jota miljoona ihmistä katselee sohvalla, ylipainoa ja alkoholimyrkytystä tavoitellen? Vaiko siitä miten urheiluseurat voivat ajaa köyhät lapsiperheet velkavankeuteen tarjoamalla trendilajin harrastusmahdollisuuksia ökyhintaan? On siinä meillä esimerkkiä.

Näinhän tämä toimii eikä sitä voi pelaajaa moittia. Epäilemättä nytkin median valokeilaan nostama pallopelaaja on loistava työssään ja harjoitellut kovasti. Hän on tehnyt osansa paremmin kuin hyvin. Nostan vielä erikseen hattua sille että hän ei ole mediassa esimerkiksi rikollisyhteyksien, huumeongelmien (saati huumekaupan) tai muiden ikävyyksien muodossa. Mutta tämä järjestelmä josta me maksamme rahana, nuorten mielenterveysongelmina ja kansanterveyden rapautumisena – kysyn uudestaan: mitä juhlistamista tässä on?

Bisnes on bisnestä

Urheilu on liiketoimintaa, eikä se muuksi muutu. Toimikoon liiketoiminta liiketoiminnan ehdoin. Urheilu sopisi rinnastaa elokuviin. Molemmissa harvat ja valitut päätyvät kameran eteen ja yleisö hurraa. Molemmissa on potentiaalia vientiliiketoiminnalle, turismille ja toki yritystoiminnan yleisille helpotuksille pykäläviidakon purkamisen myötä. Kyllä valtiolla tekemistä asiassa voi olla, mutta pelin ehdot ovat tällä hetkellä vääristyneet.

Veronkiertoa tapahtuu ihan ammattilaisten toimesta jo tarpeeksi, niin säätiöissä, julkishallinnossa kuin yrityksissäkin. Ei meidän tarvitse auttaa sitä ylläpitämällä tällaista jättimäistä häviöautomaattia. Jos urheilu on puoletkin niin suosittua mitä väittää olevansa, se toimii erinomaisesti ilman senttiäkään julkista rahaa.

Jaa käyttäen:


11 vastausta artikkeliin “Mitä me tässä juhlistamme?”

  1. KYUU rohkenee kyseenalaistaa tabuja! Aivan samoja asioita olen ihmetellyt ja kummastellut ja paheksunut.
    Tässä on semmoinenkin kummallisuus että kun joku urheilija onnistuu tienaamaan miljoonia sitä pidetään hienona ja
    kovin ansaittuna, tässä ei toimi perisuomalainen kateus toisin kun jos joku kovalla työllä ihmisiä työllistäen tienaa miljoonia.

  2. Intissäkin hyvät urheilijat pannaan erikseen urheilujoukkoihin – eivät käy normaalia varusmiespalvelusta.

    Minunkaan mielestäni verorahoja ei saisi käyttää ainakaan kilpaurheiluun. Uimahalli voisi vielä mennä verorahoista – uimataito on hyödyllinen.

    1. Ehdottomasti! Uimahallit ovat hyvä juttu, kuten monet muutkin liikuntahallit. Tietenkin näitä sopii olla.

      Mutta näissähän on se kiintoisa juttu.
      – Jos edustat liikuntaryhmää (työpaikkaporukka, yhdistys, yms), maksat tilavuokrasta x euroa
      – Jos edustat kaupallista urheilua, maksat tilavuokrasta vain murto-osan tai ehkä et sitäkään

      Tampereella esim. Hakametsässähän on tätä ollut, en tiedä onko juuri nyt.

  3. Harvoin jos koskaan olen Kyuun kanssa asiasta täsysin eri mieltä, mutta tällä kertaa näin on.

    Ensinnäkin esille nostettu koripalloilija on pelannut jo useamman vuoden USA:n yliopistosarjassa, joka aivan vääjäämättä tarkoittaa, joko oman tai vanhempiensa osalta merkittäviä taloudellisia uhrauksia. Se kuinka paljon hän sitten tuo verotuloja Suomeen NBA- uran aikana on hieman yksinkertaista monimutkaisempi yhtälö, jossa on lukematon määrä muuttujia, alkaen siitä moniko juniori Markkasen innoittamana haluaa koristossut, pallon, korin jne.

    Se, että jhän maksaa nyt veronsa USA:han on aivan luonnollista, niin tekisi myös siellä työskentelevä hitsari.

    Urheilijaeläke ei suinkaan ole Suomessa aivan niin yksinkertainen asia, Seppo Räty taitoi taistella runsaat kymmenen vuotta asiassa ja on hyvä huomata, että niin NBA:ssa kuin NHL:ssä eläkesäännöt ovat erikseen, eikä heitä koske suomalainen urheilijaeläke.

  4. Mika, en väittänyt kertovani blogauksessa tämän nimenomaisen henkilön tarinaa, vaan esimerkkejä urheilijoista yleisesti. Mutta tämänkin tapauksessa pätee se, että me koulutuimme, me maksoimme, mutta emme saa mitään takaisin. Kansantaloudellisesti täystuho.

  5. Oli sitten kuinka hyvä tahansa yhden pallopelin kohdalla niin tämän Markkasen tekemiset ja tekemättä jättämiset saavat kohtuuttoman paljon aikaa YLEn ohjelmistossa.

  6. Olen jo aiemminkin ihmetellyt tätä, että normaaleihin uutisiin sotketaan näitä urheilu-uutisia. Onhan siellä uutisoinnissa tämä urheilu, luulisi riittävän.

Kommentoi