Köröttelen synninpesälläni, ilmaston pilaajalla (Skoda 2005) kohti Keskisen Vesan ostosparatiisia. Uteliaisuuttani ja perhesopua ajatellen päätin katsastaa tuon kuuluisan paikan. Ei siinä mitään, kuinka Keskinen on hyödyntänyt kapitalistista markkinataloutta, luoden pikkupaikkakunnalle uutta elämää ja työpaikkoja.
Saavun parkkipaikalle jossa saastuttajia on pilvin pimein, linja-autojakin pitkä rivi rinnakkain. Sisällä häkellyn, ihmiset ovat kuin kotonaan valtavan tavaranpaljouden keskellä. Kädet syvällä housujen taskussa alan ihmetellä ympäristöä, kaikkea hullunmyllyä joka vangitsee minut mykäksi.
Kierreltyäni jonkin aikaa, istahdan penkille joita on käytävillä levähdystä varten, että jaksaa taas täyttää kärryä. Vedän henkeä, samalla miettien onko maailmasta järki kadonnut tyystin? Mihin tarvitaan lukematon määrä vaihtoehtoja eri tuotteille?
Ennen kotitalouksissa oli yksi paistinpannu. Nyt katselen Fiskarsin arviolta kymmenen metriä pitkää korkeaa hyllyä, jossa on lukematon määrä yksinkertaiseen paistamiseen tarvittavia pannuja. Viereisellä osastolla samanlaisia paistinpannuja ja keittiötarvikkeita, vain eri firman tekeminä.
Kaikkien tavaroiden osalta sama juttu. Voiteluöljyjä, vaatteita, kosmetiikkaa, urheilutarvikkeita, tekniikkaa, jopa takapuolen pyyhkimiseen on vara valita eli malleja. Olisin käynyt koe pyyhkimässä ryppyreikäni, mutta en löytänyt koppia jossa itselleni sopivaa paperia olisin kokeillut.
Laajennan ajatuksiani pohtien kuinka tällaisia jättiläiskauppoja on maailma täynnä. Meillä kotomaassammekin näitä on joka niemessä ja notkelmassa. Kuinka paljon luonnon materiaaleja käytetään, maapalloa tuhoten?
Ihmiset vaeltavat autoillaan työpaikoille tekemään turhuuden tuotteita, jotta meillä olisi vaihtoehtoja mistä valita, jotta ihmiset voisivat kuluttaa aikaansa tavarapaljouden keskellä. Eihän tehtaat ja sinne autoillaan aamuisin rientävät työntekijät tuhoa ilmastoa, eihän!
Tavarat joita käymme hypistelemässä, tekemässä valintoja ja ostamassa on lastattu rekkoihin, laivoihin maailman eri kolkilta. Maailma hukkuu tavarapaljouteen, mutta minkäs voit, sillä kapitalistinen markkinatalous vaatii kuluttamaan.
Se myös pesee kätensä, sen minkä ehtii ja pystyy kiertämään vastuun ilmastonmuutoksesta. Se on luonut markkinat, kysynnän tarpeen, eivät suinkaan ihmiset, joista on tehty kuluttajia. Silti markkinatalous pitää itseään viattomana, kääntänyt asiat nurin niskoin, toimien muka vain ihmisten ehdoilla ja parhaaksi.
Kaiken huippuna me joille on luotu vaihtoehtoiset markkinat, joudumme myös korjaamaan kuluttamisesta aiheutuvat vauriot luonnolle. Markkinatalous on kehitellyt meille erilaisia tuotteita joihin voimme lajitella vakuumi – ja muovipakkaukset, purkit, purnukat ym. . Herra jumala jos olen laittanut väärään lootaan sinne kuulumattoman, niin voi minua onnetonta, enkö yhtään ajattele kuinka osaltani tuhoan elinympäristömme.
Palaan kotiin saastuttavalla synninpesälläni, miettien saunan lämmitystä. Jos vasta pimeällä laitan valkean kiukaan pesään, ei kai ne ympäristöviranomaiset nyt näin lauantaina kyttää päästöjäni saunomisestani?
Muuten, oli siellä Tuurissa myös pitkä rivi ihan puilla lämmittäviä kiukaita ja paljon muuta jotka saastuttavat luontoa. Mutta eihän syy ole tarjoajan, vaan hullun joka tarttuu syöttiin, eli meidän jotka erehdymme ostamaan bensakäyttöisen moottorisahan tai vastaavan, joita muuten oli tarjouksessa.
Vaalit ovat ovella. Se joka vaatii rajoja kiinni, saa ääneni. Meinaan kapitalistisen markkinatalouden turhuuden tuotteille. Maahan tunkeutuvalle, saastuttavalle haittakerskakuluttamisen yllyttämiselle on kerta kaikkiaan laitettava stoppi.
Nähty on Tuurin ”kyläkauppa”, nähty on Jounin ”kyläkauppa” myös. Ei mitään ihmeellistä, joku tarjoustuote ja se siinä. Ennemmin menen oman paikkakuntani kauppaan, rahakin jää tänne ja se lisää taas työllisyyttä ja omien hyvinvointia.
Meiltä päin Tuuriin pääsee esim linja-autolla (tilausajo), maksaa x määrän ja siinä se säästö hinnoissa menikin, sama koskee näitä jotka autollaan köröttää tuonne huitsin helvettiin hakemaan tarjous kahviaan, siihen se säästö meni.
Käykää ennemmin paikallisissa kaupoissa tai jos löytyy sellaista mitä omalta kylältä ei saa niin sen voi tilata netistä.
Tampereella on alkanut kivijalkakauppojen paluu. Satakunnankadun ja Koulukadun risteyksessä aukeaa uusi K-market. Toinen on alapäässä Kuninkaankadun risteyksessä jne…
Itse suosin oman kylän kivijalkakauppoja, eräs levyliike (vanhoja kunnon vinyylilevyjä) on saanut minusta vakioasiakkaan kun se perustettiin tänne.
… korjaan Näsilinnankadun risteyksessä
Kyllä tällaiset mammuttimarkkinat puolustavat paikkaansa. Jos esimerkiksi äskettäin ostetettu kahvinkeitin ei enää mielytä, väri ei esimerkiksi enää ole trendikäs tai ei muodosta se harmoniaa juuri vaihdettujen keittiön verhojen kanssa niin ei tarvitse saastuttavalla citymaasturilla ajella katsastamassa pikkukauppoja kun Keskisellä kerralla näkee kaikki mahdolliset mallit ja värit.
Turhuuden markkinoilla kyllä riittää kysyntää. Sitä en ehkä aivan allekirjoita, että näillä markkinoilla ostoksia tekevä asiakas oli täysin syytön tähän touhuun. Jotta asiakas olisi jopa ”uhri”, jota markkinatalous viekkaana viekottelee.
Kylä ihmisillä on oma vastuunsa käyttäytymisestään. Ei aina voi syyttää muita. Ei edes markkinataloutta.
Itse olen elänyt koko pienen ikäni markkinatalouden piirissä, eikä minuun ole koskaan iskenyt minkään sortin ostoshysteria.
Totta haastat Juha U. Toisaalta selittävät, että ihmiset vaativat kännyköihin uudenlaisia kuoria, uusia tekniikoita jne. mutta mistä tietää vaatia jos ei tarjota ja tyrkytetä? Muoti-ilmiöksi nostettu shoppailu on luotu ja taitavasti markkinoitu. Tietysti osaa ei hetkauta niin minua tai sinua Juha, mutta ihmiset ovat alttiita erilaisille houkutuksille joita markkinavoimat surutta hyödyntää ja saa myös käännettyä asiat niin, että ihmiset suorastaan haluavat ja vaativat uusia ja erilaisia tuotteita ja vaihtoehtoja joita vertailla. Ei siinä sinänsä mitään pahaa, mutta kun vastuu kaiken roinan ja jätteiden hävittämisestä sysätään niiden niskoille jotka on saatu houkuteltua kuluttamaan ja ostamaan turhaakin. Sormea heristellään ja moititaan ettei ihmiset huolehdi luonnosta, mutta todelliset saastuttajat pääsevät kuin koirat veräjästä.
Totta on, että tarpeita pystytään luomaan. Ellei joku itse sitä älyä, niin kyllä markkinamies hänelle kertoo, että tarvitset tätä ja tätä.
Sitä ole miettinyt kyllä paljonkin, että jatkuvasti huudetaan lisääntyvän kasvun perään. Lisää tuotantoa, lisää palveluita, lisää kulutusta.
Toisesta suupielestä sitten syyllistetään ihmisiä ilmastonmuutoksesta. Kuitenkin kaikkeen tuotantoon liittyy hiilijalanjälki. Moniin palveluihin liittyy hiilijalanjälki. Kaikkinainen lisääntyvä kultus rasittaa tätä palloamme.
Nyt on vaan niin, että näkökulma päättäjillämme on kovin kapea. Pelkkä ilmastonmuutos ja sekin lähinnä vain suorien päästöjen osalta. Tavaroihin sisältyvät päästöt sivuutetaan.
Tuo kiinakrääsän ja muun täysin tarpeettoman kuskaaminen ympäri maapalloa pitäisi kieltää pikaisesti.
15 suurinta konttilaivaa saastuttaa enemmän kuin kaikki autot maapallolla.
Lisäksi niiden päästöissä on paljon rikkidioksidia, mikä on merkittävän haitallista ilmakehässä.
Vettä virrannut Karvianjoessa jo yli kolmekymmentä vuotta kun ostoksilla ko. kaupassa poikkesin, maatalousnaisten retkellä, silloin se oli oikea ”kylä” kauppa. Minua ei tuollaisiin isoihin kauppoihin saa.
Ostoshysteria täyttää markkinoiden toiveet kuin tarpeettomat shoppailutkin.
Pieni kylä 🌏 maailman hälläpyörässä.
Onko alet ymv.todellisia Aleja loppupeleissä.
Mites se kuuluisa hiilijalanjälki ?
Itämainen krääsä ei ole hyvä mutta asiakkaat ratkaisevat miten krääsät-kin markkinoivat tätä maata kansalaisineen.
Kaikenlaista yliampuvuutta liikkeellä!
Pääasia kuitenkin on, ettei kukaan ylivelkaannu höntsäillessään.
Kerran olen Tuurin kyläkaupassa käynyt tai oikeammin olin kuskina muille. Olihan se iso kauppa, vaan en tuntenut kyllä tarvetta mitään ostaa.
Toisaalta en nyt muutoinkaan tapaa ostaa mitään mitä en tarvitse, enkä käy kaupassa katselemassa.
Musiikki on ainoa jota hankin vaikka sitä nyt ei välttämättä niin tarvi, mutta paheensa kai on kaikilla.
Minä kammoksun näitä ostoshelvettejä niin Tuuria kuin Tampereen Ideaparkkiakin ja vastaavia. Minua ei niihin saa millään houkutuslinnulla.
Juhani, on meillä siis jotain yhteistäkin.
Kummelin ”kylien kauppa” oli paras kauppa.
Kun käyn mökillä, niin vien rahani mökkikuntani kauppoihin Kuhmoiseen. Leipomo on erinomainen.