Kun minulla on tapana kokeilla uudenlaisia sapuskoja ilman mitään toisten reseptejä, nii tekaisin pikaisen kantarellikokeilun.
Pannulle köntti voita ja halkaistut sienet perään. Sekoittelua ja toinen köntti voita, kun sienet hotkivat sen ensimmäisen. Sekoittelua ja loraus täysmaitoa sekä vähän suolaa mukaan. Taas sekoittelua ja sienet nesteineen syvälle lautaselle. Siitä vaan naamariin lusikalla.
Ei tarvittu sipulia, ei kermaa, ei jauhoja, ei pippuria. Hyvää oli.
Pitääkin kokeilla tuota reseptiä. Olen aina laittanut sipulia ja kermaa.
Suppiskastikkeeseen käristän sekaan myös muutaman siivun pekonia.
Kun on kantarelliaikaan sisseilemässä metsässä, niin voita, sipulia, maitoa, eikä kermaa ei taatusti ole mukana. Lihasäilykkeitä taas sissillä on taatusti mukana.
Rasvainen lihasäilyke pakkiin ja kantarelleja sekaan. Tuleepa mainio ateria.
Sienistä voi tehdä hyviä ruokia monilla eri tavoilla.
Viime kesä oli pitkän aikaa hyvin kuiva, joten sienien kanssa oli heikosti.
Tänäkin kesänä oli Varkaudessa pitkään kuivaa, joten kantarelleja ei ollut kunnolla normaaleilla paikoillaan normaaliin aikaan. Kun nyt sitten on viimeinkin satanut vähän enemmän kuin muutaman kuuron, niin tatteja on noussut kuin ”sieniä sateella”. Ihan valtavasti. Myös kangasrouskuja on runsaasti. Karvarouskujakin olen nähnyt, mutta tarvittaneen vielä uusi sadejakso, että niitä tulisi kunnolla.
Haperokausi jäi oikeastaan väliin. Muutamasta siellä täällä ei oteta. Haperoista minulla on ollut tapana tehdä sipulin ja etikan kanssa raakasalaattia. Se jäi tänä vuonna väliin, ellei haperotkin vielä innostu kasvamaan.