Luontoelämyksiä.

Olen tässä monesti katsellut; vuosikausia tuosta työhuoneeni ikkunasta tapahtumia pihallamme. Tietenkin läpi vuoden laiduntavat kanamme mutta sitten vuodenaikojen muutokset pihapiiriin, ne tulevat silmieni eteen aina vain ikään kuin tiivistyen.

Tänä aamuna katsastelin kun harakka ja naakka hakivat pähkinöitä lintulaudalta; osa harakoista selvästi olivat oppineet tekniikan mutta harakan naakkaa heikompi lentotaito asetti rajoitteet. Siinä kun naakka nappasi pähkinän noin vaan, piti harakan suorittaa useampi offensiivi.

Kaikkea tämmöistä tulee ihan ikkunastani seurailtua; ei tarvitse lähteä ”korpeen”, siksi toiseksi tuo ”korpi” alkaa ihan pihapiiristä.

Moni hakee elämyksiä kaukaa; elämykset voivat olla lähempänä kuin luuletkaan.

 

8 Replies to “Luontoelämyksiä.”

  1. Maailmaa ja Suomea kiertäessäni, opin pikkuhiljaa sen, kaukana ei ole yhtään enempää elämyksiä kuin ihan lähialueilla.
    Aikanaan ajoin ”tukka putkella” moottoripyörälläni vaikka kuinka kauas.
    Ensiksi opin sen, että tuhat kilometriä moottoritietä, et näe, etkä koe mitään.
    Sittemmin tajusin ajaa baanalta ulos; pikkuteille ja siellähän ne elämykset olivatkin.
    Aikoinaan Unkarissa, sittemmin entisessä Jugoslaviassa; ajelin pikkuteitä, tavallisen kansan seassa. elämyksiä löytyi.
    Unkarin Pustalla ajelin, pysähdyin vinttikaivon viereen, siellä minulle oli kylpy, siis elämyksiä maan tasalla. Se muuten oli elämää, sen siellä Unkarissa, jos Saksassakin opin.
    No, ne ajat ovat menneet ja muistot jäljellä.
    Eino Leinoin sanoib; pienentyy mun ympärilläin elon piiri…

  2. Kuin konsaan kauneus on luontoelämyskin ihmmisen silmässä ja tietysti myös korvassa, nenässä ja ihonkin pinnalla.
    Jos ei ihmeitä vaadi niin kodin ikkunasta, kannon nokassa tarkkaillen, rauhallisesti samoillen ja polkupyörän selästä silmäillen, siinä on aitioita ainakin vanhemmalle miehelle kyllin.

    Itsellä toki puita tontilla mutta kun metsä vähän kauempana on esimerkiksi lintujen lajirunsaus pienempi. Kirjoa voi kyllä kasvattaa, olen nyt vuoden pari vienyt ruuantähteitä ja yli-ikäiseksi unohtuneita eväitä koirankopin katolle tontin reunalle ja kas naaakat, varikset ja harakat ovat oppineet, jostain kauempaa seuraavat tilanteita eivätkä tarjoomukset kauan happane.

  3. Varislinnuista olen paljon oppia saanut. Oppi-isäni Konrdrad Z Lorentz on paljonkin tutkinut näiden varislintujen käyttäytymistä.
    Naakka nykypäivin on sanottu valtavasti lisääntyneen; ei meidän pihassa, kaksi, toisistaankin erotan, käyvät pihassamme ruokailemassa; harakoistakin muutaman yksilön olen oppinut erottamaan muista.
    Naakka on kiehtova lintu, paljon harakkaakin arempi mutta, sanoisin älykäs (älykäs selviytyy siitä mihin viisas ei koskaan joudu), se tutkiskelee ympäristöä, tarjontaa, analysoi ilmiselvästi ongelmat. Jos ongelmia esiintyy, naakka keksii näköjään ratkaisun. Naakan uhkana ovat varikset, harakat, mm, kuitenkin se lienee melkoinen sopeutuja.

  4. Naakalla on se pirullinen tapa, kun menee ja tekee pesänsä savupiippuun. Meillä nykyään on joka piipussa pelllihattu ulkorakennuksia myöten. Tuolla vanhemmassa rakennuksessa ei ennen ollut ja sinne naakkka ehtikin pesän tekemään, kun siellä harvoin on pesissä tulta. Se olikin sitten syvällä, pitkään sain tehdä töitä että sain sen piipun vetämään. Nyt niissäkin on verkot.

  5. västäräkki en pyörinyt meidän etupihalla. Miten se sanonta menikään?..Västäräkistä vähäsen…

Kommentoi