Muikkukukkoa taas.

Vaimo se taas tänään pyöräytti pari muikkukukkoa. Lisukkeena eestiläinen sea sink.

Ah miten hyvää. Tuo etelänaapurin runsassilavainen hitaasti savustettu sianliha, se on herkkua ja eritoten muikkukukossa.

Kuten kuvasta näkyy, ei ole ”perinteisen” muikkukukon paksu kuori, vaan ohuehko rapea kuori; kyllä meidän emäntä osaa.

Saattais maistua Sinullekkin.

10 Replies to “Muikkukukkoa taas.”

  1. Kalakukko, oli se sitten mallia muikku tahi ahven on niin herkkua, mutta tänään ”törmäsin” kirjolohikukkoon, joka syystä tai toisesta jäi pohdituttamaan, että näinköhän tuo on herkkua.

    Toisaalta jos ajatellaan kalakukon syvintä, ilman perinteitä niin miksi ei, mutta samalla ”kukko” voisi olla myös vaikkapa särki, hauki, lahna jne.

    Olisko se sitten väärin?

    1. Oikeastaan kaikki kala sopinee kukkoon; lohikalat vaan ovat siksi rasvaisia, että eivät ehkä kukossa parhaimmillaan.
      Tuo kukon kuori; teollisessa tuotannossa kuori tehdään paksuksi, sitä kittimäistä sisäpintaa kuivatellaan siten, että kukon pohjalle laitetaan riisiryynejä. Siltikin, en kyllä teollista kukkoa osta.
      On se kukko maan mainio välipala; siivu kukkoa, hieman voita päälle ja tuhti välipala on, varmasti kelpaa nälän häätöön vähäksi aikaa.

  2. Kaikenlaisilla kukoilla tahtoo olla vinoutunut huumorintaju. Uunista otettuna helposti alkavat virnuilemaan tekijälleen. Vaimoni on torjunut tämän kieroutuneen huumorin siten, kun kukko on tullut suljetuksi ja saumatuksi, hän pyöräyttää koko kukon ympäri ja uuniin; meillä ei pilkata tekijää.

  3. Pohjoisessa Savossa missä aika ajoin isän kotitalossa vierailimme oli omanlaisensa käsitys kalakukosta. Toki kalana sielläkin pikkuahvenet ja hauenpuikkarit ja reilusti kotosian paksuläskistä kuvetta mutta kuori tehtiin paksuksi. Kukon kuoresta leikattiin pitkiä siivuja, päälle puukonkärjellä suolaista paikan päällä kirnuttua voita, kuin kapeita voileipiä tehtiin.

    Vanhempi väki hörppi painikkeeksi kokkelipiimää, itse sitä kyllä vierastin, on juoma mihin ehkä pitäisi pienestä pitäen siedättyä. Kukot olivat isoja, muodoltaan soikeita liki puolimetrisiä mitaltaan.

  4. On ihan perusteltua, että perinteisesti kukko kypsytettiin tuntikausia, melko matalassa lämmössä, usein yli yönkin; tällöin paksukin kuori kuivahtaa eikä semmoista löysää kittiä kuoren sisäpintaan jää. Silloin kukon kuori toimi säilyttämistä edistävästi ja samalla energiasisältö kasvoi.

    1. Niinpä siellä isäni kototalon tuvassa oli pienen yksiön kokoinen leivinuuni. Muistan kun nuorimman setäni 50-vuotis synttärin kunniakasi uunissa paistettiin kokonainen lammas, yli yön siellä muhi ja lopputulos oli taivaallisen hyvä.

  5. Mahtoi se lammas olla taivaallisen hyvää. Pienehköjä määriä lammasta olen leivinuunissamme kypsentänyt ns yön yli; siihen kun runsaasti valkosipulia, sipulia, juureksia ja yrttejä. Kyllä kelpaa mussutella sitten seuraavana päivänä.

Kommentoi