60-luvulla luotettiin alueelliseen maanpuolustukseen poteroissa

YYA aikakaudella uskottiin vielä alueelliseen puolustukseen jossa porauduttiin asemiin ja pyrittiin sotilaslääneittän ratkaisemaan taistelut valtakunnallisesti tärkeissä teiden ja rautateiden solmukohdissa sekä maastollisesti puolustettavissa paikoissa. 3 Divisioona olisi vastannut itä-Suomen puolustuksesta.

Vielä 90-luvulla samaa taktiikkaa olisi käytetty.

Nyt taistelukentän syvyys on aivan toisenlainen ja taistelut pyritään ratkaisemaan nopeammin, ei porautumalla asemiin vaan antaen vihollisen mekanisoidun joukon tulla syvemmälle, tuhoamalla sen joukot sekä sitä ennen huollon. Lopulta tuhoten sen totaalisesti tai heittäen sen takaisin lähtötasalleen vastaiskuilla.

Pitää muistaa että vanhan kansan opeissa lapiot heilui ja luotiin tulenavaustasat ja ampumasektorit maastoon kun nyt tukeudutaan asutuskeskustaisteluihin. Maastonkohdat joita pidetään, mm maakannakset, sillat, kallionleikkaukset, vesistöt ja vastaavat ovat tietenkin luonnollisia puolustustuksen avainpaikkoja ja rajoitteita vihollisen liikkeen kannalta edelleen.

Tässä silti hyvät kartat ja alueet joita silloin puolivuosisataa sitten olisi pidetty meillä ratkaisevina iskun paikkoina.

Katso kartta: Täällä olisi aloitettu taistelut, jos Neuvostoliitto olisi hyökännyt Suomeen kylmän sodan aikana https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006341807.html

Jopa Kekkoslovakiassa uskottiin Neuvostoliiton uhkaan vaikka piiput oli käännetty länteen ja Nato maita vastaan.

Yksi vastaus artikkeliin “60-luvulla luotettiin alueelliseen maanpuolustukseen poteroissa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *