Mitään ”Venäjän armeijaa” ei tapellut Vilpulassakaan – eikä koko sisällissodassa

Putkinen taas löröttää historianväärennöstään Suomen sisällissodasta ”Suomen ja Venäjän välisena sotana”

Vilppulassa ei ollut mitään ”Venäjää” .

Eversti Svetshnikov oli Punakaartiin värväytynyt venäläisen upseeri, Tampereen varuskunnan viimeinen komentaja, joka lopuksi toimi Punakaartin varakomentajana. Myöhemmin hän toimi Neuvostoliitossa sotatieteilijänä, joka antoi paisutellun kuvan venäläisten vapaaehtoisten upseerien panoksesta ja ansioista Suomen sisällissodassa.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/07/neuvosto-venajan-armeija-ei-tapellut-suomen-sisallissodassa

” Useat suomalaiset höpölähteet väittävät Neuvosto-Venäjän armeijan joukko-osastojen muka taistelleen Suomen sisällissodassa, ja vieläpä koko sodan muka olleen ”Suomen ja Venäjän välinen” ja Tartton rauhan tehdyksi muka jostakin ”vapaussodasta”. Nämä väitteet ovat valetta.

Juhani Putkinen: ” Maanpetos

Kun Suomi kävi Vapaussotaa Venäjää vastaan, niin yhteistyö vihollisen kanssa oli luonnollisesti maanpetos.

Lainaus: ”Länsi-Suomen venäläisten joukkojen päällikkö,eversti Svetsnikov, an-toi jo 31.1. käskyn, että Vilppulan kautta oli lähetettävä voimakkaita joukkoja Seinäjo- kea vastaan. Helmikuun 2. suoritettiin ylivoimaisin joukoin (on puhuttu 500 miehestä) hyökkäys Vilppulan asemaa vastaan. Sen torjui 145 suojeluskuntalaista, joilla oli 2 konekivääriä. Yritys uusittiin 7.2. Hyökkääjien lukumäärä nousi tässä tapauksessa 2000 mieheen. Puolustus oli viime päivinä saanut vahvistuksia ja käsitti nyt 300 miestä. ”

RJK: Eversti Mihail Stepanovitš Svetšnikov, joukkojen valitsemana 116. jalkaväkiryk- mentin komentaja tämän siirtyessä bolševikkien puolelle 26.10.1917, bolševikkipuolueen jäsen toukokuusta 1917, Suomessa tammikuusta 1918, ei ollut VENÄLÄISTEN JOUKKOJEN päällikkö enää, vaan Punaisten varaylipäällikkö ja Pohjoisen rintaman päällikkö! Hän oli korkein Punaisten puolella taistellut upseeri ja liittynyt Punakaartiin omasta aloitteestaan.

Eversti Svetšnikov toimi myöhemmin NL:ssa mm. sotilasalan tutkimus-tehtävissä, jossa yhteydessä hän antoi (sikäläisittäin) ”kaunistellun”, liioitellun kuvan entisten Venäjän armeijan upseerien ja sotilaiden roolista Suomen vallankumouksessa. Kuoli Stalinin vainoissa. ”

Eversti Mihail Svetšnikov, Tampereen venäläisen varuskunnan päällikkö tammikuus- sa 1918, Punaisten varaylipäällikkö ja pohjoisen rintaman komentaja, bolševikki tou-kokuusta 1917, korkein Suomen Punakaartiin liittynyt venäläinen/ neuvostoliittolainen upseeri. ”

 

Putkinen ” Suomen piti välttämättä saada pidettyä Vilppula hallussaan, että Venäjän joukot ja niitä tukevat punakaartilaiset eivät saisi katkaistua Suomelle äärettömän tärkeää rataa Seinäjoki-Pieksämäki-Viipuri Haapamäen kohdalta. Svetshnikov taas halusi valloittaa Haapamäen hinnalla millä hyvänsä.

Venäläisten ja punakaartilaisten rintamahyökkäykset olivat ehtyneet.

Vilppulan taisteluista Vapaussodassa on artikkeleita mm. täällä ja täällä. ”

RK: Putkisen ”lähteet” ovat aina haistapaskantietelijöihin ja puhdasta hörönlöröä.

JP: Koukkausyritys

”Vilppulan rintaman suojeluskuntajoukot olivat, kuten tämän teoksen rintaman muodostumista käsittelevästä II osasta selviää, suurin tappioin lyöneet vihollisen rynnistykset oikeaa sivustaa vastaan Ruovedellä helmikuun 13 p:nä ja saaneet levähdysaikaa hajanaisten joukkojen kouluttamista ja järjestelyä varten.

Samana päivänä näyttäytyi vielä eräs punainen joukko Mannisella ja Seppälässä Ruovedeltä itään ja samoin toimeenpantiin 14 p:nä heikko hyökkäysyritys Ylä-Pynnösen kautta Vilppulaa vastaan. Näitä punaisten yrityksiä on pidettävä osana sitä suunnitelmaa, jonka mukaan valkoiset pakotettaisiin kiertoliikkeen avulla luopumaan Vilppulan valloittamattomilta näyttävistä asemista. Eversti Svetshnikovin hyökkäyskäsky asetti ensimmäiseksi tehtäväksi Ruoveden miehittämisen ja toiseksi hyökkäyksen Vilppulaa vastaan. On arvoituksellista kuinka sivustahyökkäys Ruoveden kautta olisi voitu suorittaa, kun ottaa huomioon sekä etäisyyden Ruovedeltä Vilppulaan että ne mahdollisuudet, mitä vihollisella oli turvata vasenta sivustaansa siinä tapauksessa, että hyökkäys todella olisi saatu käyntiin. Varsinkin kun Svetshnikov oli arvioinut valkoisten joukot liian suuriksi (yksistään Vilppulassa n. 8000 miestä), ei hän juuri voinut olettaa, ettei vastustaja ryhtyisi ylläviitatunlaiseen vastatoimenpiteeseen.

Koko kiertoliikeyritys oli hatarasti suunniteltu ja tuomittu epäonnistumaan, semminkin kun heikkojen hyökkäysjoukkojen sotilaallinen kuntoisuus ei suunnitelman aitovenäläiselle huolettomuudelle antanut mitään todellista tukea. ” [i]

Vilppulan rintaman suojeluskuntajoukot 14.2.1918

Komppania Päällikkö Vahvuus
1. eteläpohjal. M. Laurila 117
2. eteläpohjal. Jääkäri Vähäpassi 113
3. eteläpohjal. Jääkäri Y. Könni 236
4. eteläpohjal. Jääkäri L. Oksanen 139
5. eteläpohjal. Jääkäri G. Lindholm 138
6. eteläpohjal. Jääkäri Y. Väinönheimo 153
7. eteläpohjal. Jääkäri K. Kuokkanen 99
8. eteläpohjal. Jääkäri E. Mäkinen 161
9. eteläpohjal. Jääkäri O. Peltokangas 140
1. hämäläinen V. Mikkola 140
1. hiihtokomennuskunta W. Burman 22
Yht. 1,462 miestä

[ii]

Kuten ylläolevasta näkyy, niin komppanioita ei vielä oltu saatua järjestettyä pataljooniksi jatkuvien taistelujen vuoksi.

Vihollisen tavoite helmikuun jälkipuoliskolla

”Vihollisen toiminnan tarkoitusperänä helmikuun jälkipuoliskolla oli anastaa haltuunsa Haapamäen rautatiesolmu valtaamalla asemat Vilppulan luona ja siten katkaista yhteys läntisessä ja itäisessä Suomessa olevien valkoisten sotavoimien väliltä.” [iii]

Svetshnikovin käsky 14.2.1918

”Välittömästi helmikuun 13 p:nä kärsimänsä tappion jälkeen ryhtyi vihollinen uusiin toimenpiteisiin Vilppulan rintaman murtamiseksi. 14 p:nä antoi eversti Svetshnikov komendantti Stolboville, joka oli Ruoveden hyökkäykseen osaaottaneiden venäläisten joukkojen päällikkö, seuraavan käskyn:

»Kehotan mitä vakavammin Teitä suorittamaan tehtävänne ja hyökkäämään Ruovedelle. Käytettäväksenne lähetetään 200 punakaartilaista ja 6 tykkiä sekä kaikki muu, mitä olette anonut, siinä määrinkuin se on mahdollista. 15 ja 16 p:nä, osittain seuraavina päivinä, saatte mitä olette toivonut. Sitä paitsi lähetetään Korkeakoskelta Ruovedelle uusi punakaartilaisosasto mukanaan 6 konekivääriä ja Vilppulan hyökkäystä varten lähetetään Helsingistä panssarijuna, joka parhaillaan on Tampereen asemalla.

Toiminta Vilppulan asemaa vastaan alkaa 17 p:n aamulla, ja sentähden on tuiki tärkeätä, että tätä tuetaan hyökkäämällä Ruovedelle.

Valloitettuaan tämän paikan tulee osasto alistettavaksi punakaartin alaiseksi, joka saapuu Tampereelta.

Korkeakoskelta lähetetään Pekkalaa vastaan panssariauto.»_” [iv]

Miten siinä sitten kävi

Ensin hyökkäysten alku viivästyi ja sitten hyökkäykset torjuttiin.

Punaryssien johdon oli pakko todeta helmikuun hyökkäysliikkeen epäonnistuminen ja suunnitella hyökkäysliikkeen uusimista väkevämmin voimin ja perusteellisempien valmistelujen jälkeen, mikä myös tapahtui ns. maaliskuun hyökkäysliikkeen muodossa, joka aloitettiin maaliskuun 9-10 p:nä.”  [v]

RK: Eli Venäjän armeijaa ei ollut missään.

***

YLEn Ajantasa valehteli häskisti ”Sadan vuoden takaisissa uutisissaan” 22.11.1917:ltä

YLEn Radio Suomen Ajantasa valehteli härskisti Sadan vuoden tapaisissa uutisissa kertoen miten ”kenraalikuvernööri (Nikolai) Nekrasov oli huolissaan Suomen elintarvikatilanteesta”!!!
 .
HÄN EI OLLUT ENÄÄ SUOMEN KENRAALIKUVERNÖÖRI EIKÄ HÄN OLLUT LOKAKUUN VALLANKUMOUKSEN JÄLKEEN ENÄÄ OLLUT SUOMESSA, VAAN LENIN OLI VALLANKUMOUSYÖNÄ 7.11.1917 LAKKAUTTANUT SUOMEN KEN-RAALIKUVERNÖÖRIN VIRAN, KOSKA SUOMI OLI BOLŠEVIKKIHALLITUKSEN MUKAAN JO PERIAATTEESSA ITSENÄINEN! SUOMI OLISI JO SILLOIN MYÖS SAANUT TUNNUSTUKSEN, JOS OLISI VAIN HAKENUT!!!!
 .
TOKI NEKRASOV ON TUOLLOIN VENÄJÄN TILASTOVIRANOMAISENA SAATTANUT OLLA VANHAA MUISTOA HUOLISSAAN SUOMEN ELINTARVIKETILANTEESTA, JA KERTONUT SELLAISESTA VENÄJÄLLÄ,MUTTA VÄÄRÄ ”UUTINEN” ANTAA ASIASTA TÄYSIN VÄÄRÄN KUVAN JA ON ON HÄRSKIÄ VALEHTELUA, ETTÄ ”SUOMI OLISI OLLUT MIEHITETTY(NÄ)”!!!!
.
KENRAALIKUVARNÖÖRIN VIRAN LAKKAUTTAMINEN KATKAISI MYÖS KAIKEN VARSINAISEN VENÄLÄISEN KOMENTOLINJAN SUOMESSA OLEVIIN KOTIUTETTAVIIN VENÄLÄISIIN JOUKKOIHIN.
 .

He olivat nyt tavallisia Venäjän kansalaisia.

Nikolai Vissarionovitš Nekrasov
Nikolay Vissarionovich Nekrasov.jpg
Suomen kenraalikuvernööri 17. syyskuuta 19177. marraskuuta 1917

 

55 Replies to “Mitään ”Venäjän armeijaa” ei tapellut Vilpulassakaan – eikä koko sisällissodassa”

  1. Ei minua yleisesti kiinnosta nämä sotajutut; ”sotahistoriaksikin” usein nimetään; riippuen kirjoittajasta. Kuitenkin, aika harvoin kommentoin näihin RJK:n vuodatuksiin, nyt katsoin aiheelliseksi.
    Lukekaahan; https://fi.wikipedia.org/wiki/Vilppulan_rintama
    Varsin hyvä selvitys Vilppulan seutukunnan sotatapahtumista 1918.
    Vilppulan, eli punaisten Hämeen pohjoisen rintamat eivät nyt mitään erityisiä taistelupaikkoja olleet. Mm Matti Laurilan kurittomuus sodanjohdon käskyihin, lapualaiset kun lähtivät kaappaamallaan junalla ”kotilomille”, siis lähtivät kotiin rintamalta.
    Punaisten puolella tapahtui vastaavaa kurittomuutta.
    Miksi rautatiet olivat tärkeitä; jokainen, joka on saanut taktista opetusta, ymmärtää kyllä rautatie/panssarijunat, silloinen järeä liikuteltava tykistö ja tulitukiosasto. Ryhmänjohtajakoulutuksessa (asevelvollisuus) ei taktiikkaa opeteta, koska ryhmällä ja joukkueella ei operoida, ei ainakaan itsenäisesti.

  2. Edelliseen vielä lisäisin; vapaaehtoisia luhistuvan tsaarin armeijan sotilaita liittyi punaisiin, jos myöskin valkoisiin, kuten esim Mannerheim ja monet muutkin.

    Kannattaisi muuten lukea kirja, vaikkakin romaani mutta kuitenkin tapahtuneisiin asioihin perustuva; ”Kaksi hautaa”.

    Kirja kertoo melko korkeasta punapäälliköstä, entinen tsaarin armeijan kersantti. Painottaa varsin vahvasti, ettei hänellä ole minkäänlaista poliittista ideologiaa, vain Suomen kansan etu.

    1. Jatkuvasti ylläpidetty vale ilman perusteita.
      Pääosa punaisista oli teollisuustyöläisiä – ei torppareita eikä pienviljelijöitä.
      Torppareita oli likimain yhtä paljon molemmiö´lla puolilla.
      Enemmistö demareista ei halunnut kapinaa, vaan sen ajoivat väkisin läpi tulipunaiset työläisvallan ajajat, jotka eivät todellakaan ajaneet suomalaisten hyvinvointia kaikille.

      1. Koko torppari kuvitelma tulee ”Täällä Pohjantähden alla” romaanista. Se ei ole mikään historian kuvaus.

        Ottakaa huomioon että punaisten puolella Venäjän rinnalla taisteli vain 3% suomalaisista. Olihan Suomessa enemmän torppareita, työläisia jne.. miksi nämä ei sitten taistelleet…koska olivat normaaleita kansalaisia ja eivät olleet Suomea vastaan.

        1. Ei täällä tapellut mitään ”Venäjää”!

          Kansanvaltuuskunnan yhteiskuntajärjetyskin oli täysin toisenlainen kuin bolshevikkien ajama Venäjällä ja mm. Virossa – ja Lenin oli se tunnustanut ”tasavertaiseksi” naapurivaltion sosialistiseksi systeemiksi.

          Torppareiksi on joissakin kusetustutkimuksissa laskettu vain voimassa olleen torpankirjan haltijat, heitä tietysti oli vähän, mutta mukaan on laskettava myös perheenjäsenet.

          Torpparit ja pienviljelijät oli taärkeä ryhmä, joilta tulivat ruoat, hevoset, kuljetusvälineet ja huomattava osa aseistakin.

          Maaseudulla oli paljon myös täysin tilatonta väestöä, renkejä ja piikoja, jätkiä, alustalaisia, mäkituplaisia jne.

      2. Onkohan tuolla mitään merkitystä, mitä ammattiryhmää/vastaavaa kukin edusti. Kysehän oli suomalaisista, vapautumisesta tsaarin vallan alta; myöhemmin myöskin Neuvosto – Venäjän vaikutuksesta. Siis aivan ”normaali” sisällissota. Espanjan sisällissodasta voi hakea verrokkia, osin myöskin Eestin vapaussodasta; eestiläiset joutuivat karistamaan venäläiset ja myöhemmin saksalaiset niskastaan.
        Mistä sitten suomalaiset ja kuinka paljon aseapua saivat; lienee normaalia sotapolitiikkaa. Vähältä muuten piti, ettei Suomesta tullut Saksan vasallivaltio; vain keisarin Saksan romahtaminen meidät siltä pelasti.
        Neuvosto – Venäjän vaiko Saksan vasallivaltio; pääasia, että Suomi säilyi itsenäisenä.

  3. teoriaa:

    Jos kyse oli Suomen ja Venäjän välisestä sodasta, niin nykyisen lain mukaan punaisen puolen sotilaat olisi pitänyt tuomita maanpetoksesta. Heidät kuitenkin tuomittiin pääsääntöisesti valtiopetoksesta.

    Jos kyse oli kapinasta eli valtiopetoksesta, niin myös ulkomaalaiset kapinaan osallistujat olisi pitänyt tuomita osallisuudesta valtiopetokseen.

    —————————–

    Mutta koska Suomi oli juuri itsenäistynyt, eikä maan lainsäädäntö ollut vielä kypsä itsenäisen valtion käyttöön, niin voi olla, ettei silloisten tuomioiden perusteella pysty ratkaisemaan, olivatko tuomiot seurausta kapinasta vaiko sotimisesta rajan takaisen vihollisen puolella.

    —————————

    Jos taas sanotaan, että kyse oli sekä sodasta että kapinasta, niin sotatulkinta venäläisten suhteen edellyttäisi, että venäläiset joukot olisivat olleet itsenäisiä punaisten joukkoihin nähden ja lisäksi Venäjän hallituksen alaiset.

    ————————–

    Suomalaisten joukkojen sotimista Aunuksessa voidaan pitää sotaretkenä. Mutta oliko tuolla retkellä ylimmän valtiojohdon hyväksyntää? Jos ei ollut, niin ehkei sittenkään ollut kyse kahden eri valtion välisestä sodasta.

    1. Markku Savikivellä aivan perusteltua pohdintaa; mutta, valtiojohto esim heimosodissa oli ns ”epävirallisesti” mukana.
      Sitä vastoin jos joku haluaa tietoa jatkosodan tilanteesta, hakekoon hakusanalla ”sotakabinetti”.

  4. Pitänee varmaankin melkoisesti paikkaansa mutta erilaisia tulkintoja riittää.
    Niitä on riittänyt jopa II-maailmansodan jälkeenkin; aivan meidän päiviimme asti.

  5. J Putkinen;….että Venäjän joukot ja niitä tukevat punakaartilaiset eivät saisi katkaistua Suomelle äärettömän tärkeää rataa Seinäjoki-Pieksämäki-….
    Kuinkahan päin tuo asia nyt olikaan?

  6. Tieteellinen tosiasia, mitä Koivula ei ieologisella höpinällään voi kumota:
    Jos valtiot solmivat keskenään rauhansopimuksen, missä sovitaan vihollisuuksien lopettamisesta ja sotasaalisaseista, ne ovat olleet keskenään sodassa.
    Tämä pätee myös Tarton rauhansopimukseen.

    1. Suomessa oli reilu sata vuotta sitten venäläisiä sotilaita kaatamassa Suomen hallitusta yrittäen aiheuttaa vallankumouksen, se on kylmä tosiasia. Eri asia oli näiden motiivi taistella ”loppuun asti”, olihan oma maa lakannut tavallaan olemasta kun Tsaari oli syösty vallasta, yllättävän helposti nämä nimittäin yleensä antautui.

      Suomi on näin ollen sodassa Venäjän kanssa.

    2. Saman kaltainen tekninen sotatila vallitsi toisessa maailmansodassa Suomen ja Iso-Britannian sekä sen alusmaiden välillä ilman että valtioiden välillä oli taistelu- ja sotatoimia. Rauhansopimuksen osapuoli ja allekirjoittaja Iso-Britannia sitten oli.

      1. Brittien kanssa se oli tekninen sotatila eikä yhtään brittiä ollut Suomen alueella sotimassa.
        Britit eivät tietääkseni myöskään toimittaneet aseita kenellekään Suomessa.
        Neukkulan suhteen kyse ei ollut teknisestä sotatilasta, koska venäläisiä osallistui Suomessa taisteluihin ja neukkula lähetti punaisille aseita koko ajan ja lisäksi joukkoja punaisten avuksi.
        Nämä seikat on todistettu julkisesti moneen kertaan eivätkä punaisimmatkaan puolustelijat ole näitä kyenneet kumoamaan.
        Suomen ja neukkulan välillä oli todellinen sotatila, joten et viitsisi sekoittaa tosiasioita.

  7. ”Punaiset saivat Pietarista suuria aselähetyksiä rautateitse 24.1., 27.1. ja 12.–23.2. Asejunien lastina oli yhteensä 35 000 kivääriä, 80 konekivääriä ja 20 tykkiä sekä runsaasti panoksia ja ammuksia. Lisäksi Tallinnasta laivattiin maaliskuun alkuun mennessä lähes 18 000 kivääriä ja 96 konekivääriä.[9] Punaisilla oli sisällissodan aikana käytössään enimmillään arviolta jopa 100 000 kivääriä, 300 konekivääriä ja 250 tykkiä. Punakaartien miesvahvuuteen verrattuna aseiden ja ampumatarvikkeiden määrä oli maaliskuussa 1918 riittävä.[10]”

    Svetšnikov komensi sisällissodan loppuvaiheissa myös Suomessa vielä olleita venäläisjoukkoja.

    ”Tampereella punaisten tukena toimi Svetšnikovin lähdön jälkeen everstiluutnantti Georgi Bulatsel ja ratsumestari V. V. Vinogradov. Bulatsel jäi vangiksi Tampereen valtauksessa ja teloitettiin. Alempiarvoisia upseereita, aliupseereita ja rivimiehiä toimi rintamalla neuvonantajina ja komentajina. Suomalaisten ja venäläisten välillä vallitsi usein epäluottamus. Punaisten sodankäynnille oli eniten hyötyä tykistöupseereista ja muista erityisosaajista.

    Helmikuun puolivälistä lähtien punakaartin yleisesikunnan rekryyttiosasto värväsi aktiivisesti venäläisiä, joita liittyi kaartiin palkan takia.”

    Lähde:

    http://itsenaisyys100.fi/sisallissodassa-vastakkain-kaksi-kouluttamatonta-armeijaa/

  8. Suurvallat sekaantuivat Suomen sisällissotaan omien suurvaltaintressiensä vuoksi. Saksan Suomeen lähettämät taistelujoukot olivat monin kerroin suuremmat kuin Venäjän. Saksasta tuli vakinaisen armeijan valiojoukko-osasto, Venäjältä yksittäisiä vapaaehtoisia. Ruotsin vapaaehtoiset korkeat esikuntaupseerit valkoisten joukoissa olivat monin kerroin lukuisammat kuin Venäjän vapaaehtoiset esikuntaupseerit punaisten joukoissa. Sekä punaisille että valkoisille tuli aseita ulkovalloilta. Kyse oli kaupallisista ostoista jotka kyllä useinkin jäivät maksamatta sotaolosuhteiden vuoksi.

    1. Ja taas pitkään ylläpidetty vale.

      http://vapaussota.com/professori-ohto-manninen/

      ”Voimaansa Venäjä lisäsi tuomalla Suomeen Pietarin alueelta vanhan armeijan osastoja, noin 2 000 miestä. Itse asiassa moninkertainen määrä käskettiin lähtemään, mutta vain osa totteli. Kuuluisimmiksi ovat tulleet lättiläinen Tuckumin rykmentti Mäntyharjun rintamalla ja Siperialainen rykmentti Antrean rintamalla. Nämä olivat neuvostohallituksen uskollisimpia henkivartiojoukkoja. Suomeen matkasi myös Pietarin seudun venäläisen punakaartin osastoja, yhteensä noin 5 000 miestä, ja uuden, vuoden 1918 alussa vireille pannun työläisten ja talonpoikien puna-armeijan osastoja. Mm. Rautuun tuotiin maaliskuussa noin 500 ja Inon linnoitukseen huhtikuussa noin 1 200 puna-armeijalaista.”

      Mitenkähän nämä puna-armeijan joukot olivat ”yksittäisiä vapaaehtoisia” – muille kuin punauskovaisille?

      1. Ohto Mannisen tekstejä on puolin ja toisin lainattu n sivu kerrallaan, irti kokonaisuudesta. Niin tässäkin.
        Yksittäisen tutkijan näkemys asioista; ei siis mikään välttämättä totuus ja kokonaisuus.

        1. Tässä ei ole kyse ”lainauksesta” siinä, että nuo seikat on osoitettavissa useista lähteistä.
          Kyse on yksinkertaisesti siitä, että neukkula osallistui sotaan lähettämällä sekä aseita että sotajoukkoja Suomeen eli osallistui sotaan todistettavasti.

      2. Venäjän pyrkimys oli tehdä Suomesta bolshevistinen Suomi, valkoiset piti kaataa ja Suomi saada Venäjän bolshevikkien hallintaan. Tästä ei voi edes väitellä. Lenin luuli että näin kävisi, ei käynyt, meni tyhmä tunnustamaan Suomen itsenäisyyden juuri tämän luulon vuoksi.

        1. Samoin kuin Saksa halusi Suomesta vasallivaltion, tähtäimessä mm pohjoisen malmivarat ja satama jäämerelle. Mitenkäs se olikaan se Hessenin Prinssi Suomen kuninkaaksi?

      3. Näitä ”todisteita” kannataa vähän tarkastella… sotamihet ja ylivääpelit on ”ylennetty kenraaleiksi” (Henkivartiokaartista kylläkin):

        https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/07/neuvosto-venajan-armeija-ei-tapellut-suomen-sisallissodassa

        Tässä on peräti Heikki Ylikankaan suuhun sepitetty ”(Pietarin sotilaspiirin komentaja) kenraali Ivan Jeremeyev”, jollaista toveria ainakaan venäläiset lähteet eivät kuitenkaan lainkaan tunne.

        https://traumankantajat.files.wordpress.com/2014/12/tappajan_muotokuva1.pdf

        ” 26.2.1918 on lähetetty veturi ja kolme vaunua Rautuun. Samana päivänä lähetti kenraali Ivan Jeremejev Pietarista 600 miestä ja raskasta aseistusta Rautuun (Ylikangas 2012, s. 102). Kuljetuksen mukana Rautuun tuotettiin mm. 40 konekivääriä, toistakymmentä tykkiä ja panssarijuna (Ed. s. 110.) Rata Terijoelta Rautuun kulki Pietarin kautta, joten on oletettavaa, että nämä kuljetukset liittyvät yhteen. Osa junista oli peräisin Terijoelta ja osa Pietarista. ”

        Salaperäisen kenraalin väitetään toimineen jopa VASTOIN Leninin (hallituksen) päätöksiäkin:

        ” Pietarin puolustuksesta vastaava kenraali Ivan Jeremejev toimi venäläisten joukkojen hovihankkijana. Hänen suunnitelmissaan oli toimittaa venäläisiä apujoukkoja aina Tampereelle asti. Jeremejev toimi tietoisesti vastoin Leninin 1.4.1918 kieltoa toimittaa lisäjoukkoja Suomeen.Venäjän oma sisäinen tilanne (sisällissota), saksalaispelko sekä Brest-Litovskin rauhansopimus eivät Jeremejeviä pidätelleet. Hän taipui vasta, kun hallitus hänet siihen pakotti. Venäläisten joukkojen vetäytyminen Raudusta viivästyi ja se koitui satojen venäläisten joukkosurmaksi. ”

        Mahtaisikohan kyseessä olla tämä toveri, Ivan Fedorovitš Jeremejev, ei kuitenkaan mikään kenraali eikä komentaja, vaan konekivääriampuja sotamies ja politrukki ja paikallisten sotilasneuvostojen ja puolue-elinten jäsen,joka oli muodostanut Putilovin tehtailla konekiväärikomennuskunnan (komanda), joka valtasi Lokakuun vallankumoukseen liittyen Smolnan ja huolehti sen turvallisuusjärjestelyjen toimeenpanosta. Hän saattoi kyllä värvätä kavereitaan taistelemaan Suomessa, mutta kyse oli Suomen Punakaartin eikä ”Venäjän armeijan” joukoista! Ivan Fedorovitš, joka antoi Leninille suullisen raportin Smolnan puolustuksesta, koska ei osannut 10-vuotiaasta teollisuustöitä tehneenä ja sotineena vaikka paljon lukeneenakin tuolloin vielä kirjoittaa, taisteli sekä sisällissodassa että II maailmansodassa haavoittuen molemmissa useita kertoja vakavasti ja suoritti myös yliopistollisen loppututkinnon, alasta ei ole ainkaan mulla tietoa, mutta varmaan sota (kuva siltä ajalta). Hänelle myönnettiin ansioistaan 1950 henkilökohtainen ammattisotilaan eläke, ikään hän kuin olisi toiminut koko ajan kapiaisena.

        On esiintynyt myös ”kenraali ja komentaja” K. (S.) Jeremejev, joka saattaisi olla Pravdan toimittaja, Pietarin puolustusneuvoston jäsen, bolševikki jo vuodesta 1903 eli alun pitäen, aliupseeri vuodelta 1895 Konstantin Stepanovitš Jeremejev, mikään komentaja eikä upseeri hänkään:

        http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/Portals/klubi/images/kerhot/ruutiukot/20150323Esitelma_VMaatta.pdf

        ” Viikot kuluivat ankarien taistelujen merkeissä, ja valkoisten tilanne Raudun suunnalla kävi yhä tukalammaksi. Karjalan rintamalla sotatoimia johti jääkärimajuri Aarne Sihvo. Hän oli huolestunut Pietarin suunnalta saamistaan tiedoista, joiden mukaan vihollinen tulisi tekemään suurhyökkäyksen maaliskuun lopulla. Sihvo sai tietää, että muun muassa kenraali K.S. Jeremejev esikuntineen oli käynyt tutustumassa Raudun rintaman olosuhteisiin. Jeremejev toimi Pietarin sotilaspiirin ylipäällikkönä ja siirtyi maalishuhtikuun vaihteessa – piirin toiminnan lakattua – henkilökohtaisesti johtamaan Raudun operaatiota. ”

        Myös Konstantin Stepanovits Jeremejev toimi poliittisena komissaarina: sittemmin Saksan vakoojaksi osoittautuneen vasemmistoeserrä-kenraali Mihail Muravjovin joukossa!

        Pravdan toimittaja Konstantin Stepanovitš Jeremejev, tsaarin armeijan aliupseeri, petturikenraali vasemmisto-eserrä Mihail Muravjovin armeijan politrukki (ja komen-tajan ilmeinen ”päällystakki” Leninin taholta), bolševikki vuodesta 1903 eli heti puo-luejaon ilmettyä ja Leninin kaikkein ensimmäisiä vallankumoustovereita tuossa suh-teessa,johti puolueen rintama-agitaatiota I maailmansodassa. Vuosina 1922 – 28 hän toimi myös Krokodil-pilalehden päätoimittana.

        Jeremejev oli syntynyt 1874 Kiovassa, mutta vanhemmat oilivat kotoisin Äänisen alueen Kentjärven kunnan Voronovon kylästä (saattoi olla siis lyydinkarjalaista syntyperää ja osata suomea).

        Väitetään tavatun Raudun taistelussa, jossa luultu ”kenraaliksi”. Hän saattaa hyvin-kin olla ollut siellä ainakin Pravdan toimittajan ominaisuudessa. (Hän oli tuurannut sotilaspiirin komentajaakin, Muravjovia tämän ollessa komentamassa Kerenskin vas-tahyökkäyksen torjuntaa, ja kukistamassa Kiovan Tsentralnaja radan kapinaa, mutta ei kyllä enää Raudun taistelun aikaan.) Hän on ilmeisen tärkeä henkilö, josta on vähän tietoa.

        Neuvosto-Venäjä, joka oli tunnustanut itsenäisen Suomen VALTION eikä hallitusta (kuten muuten Suomikin pruukaa edelleen tehdä uusien maiden suhteen), ei koskaan julistanut ”valkoiselle Suomelle” sotaa.

  9. Jos olisin ollut Svetsnikovin housuissa, niin olisin pyrkinyt yllättämään valkoiset uimalla Vilppulankosken yli. Ai, mutta sehän taisi olla jäässä. Taidanpa ottaa vähän lisää neuvonantajaa.

  10. Nämä kysymykset Suomen sisällissodan osalta kulminoituvat hyvinkin kommentoijan aatepohjaan tai sitten mahdolliseen realismiin. Tämä jälkimmäinen antanee vähän enemmän kompetenssia arvostella asioita siten kuin ne näyttäisivät olleen.

    Pienen valtion sisällissota tarjoaa erinomaisen alustan esim naapurisuurvaltojen intresseille.

    En suinkaan väitä, ettei Suomeen lähettänyt, niin Neuvosto-Venäjä kuin Saksakaan joukkoja ja aseita. Molemmilla olivat intressinsä.

    Saksa vain tarjosi Suomelle ”avuksi” ammattitaitoisemman armeijan, Neuvosto-Venäjä lähinnä ns sotilaita.

    Kuitenkin ja joka tapauksessa tuo sisällissotamme tarjoaa ehtymättömän aihepiirin ja käsitteiden suon, johon keskustelijoilla on mahdollisuus upota ja syvälle.

    1. Pääosin venäläisin asein käyty sota

      ”Molemmat sisällissodan osapuolet käyttivät sodassa pääosin Venäjän keisarilliselle armeijalle kuulunutta aseistusta. Syksystä 1917 alkaen venäläiset myivät aseita sekä punakaartilaisille että suojeluskuntalaisille.”

      Semmottii, niin punaiset kuin valkoiset hankki merkittävän osan aseistaan aluksi Venäjältä…

    2. Jälleen pieni ero totuudessa, mikä ei näytä mitenkään vaikuttavan ”realismiin”…
      Nerukkula oli yllyttämässä punakapinaan ja oli osallisena sodassa alusta alkaen Suomen laillista hallitusta kaatamassa.
      Saksalaiset nimenomaan kutsuttiin apuun vasta sodan loppuvaiheessa.

  11. Miettikääpä asiaa näinpäin… Tuohon aikaan tavan kansa eli pula-aikaa ja nälkä oli usein vieraana. Kun Punakaarti venäläisten toimesta rekrytoi porukkaa niin tavallinen kansalainen sai sieltä palkkaa ja ruan sekä vastetuksen, moni kulki ryysyissä ja oli aliravittu. Sekä agitaattorit jauhoi kuinka herrat kaadetaan ja kansalle jaetaan maat ja mannut.

    On se monelle ollut mahdollisuus tarttua ns parempaan elämään, näin moni luulikin. Ihan tavallisia ihmisiä on ilman mitään aatteen paloa saatu haalittua punaisiin.

    Punakaartilaiset saivat kuukausipalkkaa

    ”Punakaartien miehistöoton perustana oli aluksi kaartilaisille maksettu kuukausipalkka. Kaartiin liittyneet saivat kuukaudessa 450 markkaa tai 15 markkaa päivässä. Lisäksi kaartilaiset saivat ilmaisen muonituksen sekä vaatteita ja jalkineita” (Itsenäisyys100.fi)

    1. Missäs dokumentissa se esiintyy, että venäläiset rekrytoivat punakaarteja?

      Punakaartit olivat aivan suomalaislähtöisiä, työväenliike ja se palkkakin oli vain tietysti täky. Venäläisillä ei historiakirjoittajien mukaan ollut mitään osaa punakaartien muodostumiseen.

      1. Venäläisten tehtävä oli hankkia punaisille aseita ja a-tarvikkeita eli varustaa suomalaisia sotaan. Se oli rekryn tukena.

  12. Venäjän sisällissota ja Saksan häviö maailmansodassa mahdollisti Suomen itsenäistymisen.

  13. Näkemykseni mukaan toveri Lenin oli suurin vaikuttaja siihen, että Suomessa puhkesi sisällissota.
    Leninin hallinto yllytti ja suorastaan painosti Suomen sosialidemokraatteja nousemaan kapinaan laillista hallitusta vastaan. Leninin hallinto lähetti mm.madame Kollontain ja Dsugasvilin (Stalin) vuonna 1917 pehmittämään maaperää kapinaa varten. Leninin hallinto myös osaltaan aseisti kapinan.

    Sosiaalidemokraatit järjestivät ylimääräisen puoluekokouksen kärjistyneen tilanteen vuoksi 25 marraskuuta 1917.
    ”Puoluekokouksen avasi puoluetoimikunnan puheenjohtaja Manner laajalla puheella, jossa hän kuvaili edellisten kuukausien kehitystä.- –
    Kesken keskustelun sattui oloja kuvaava välikohtaus. Kokoukseen saapui Helsingin järjestyskaartin lähetystö tuomaan terveisensä kokoukselle. Kaartin puolesta, joka päämajakseen oli ottanut Kaivohuoneen, esiintyi sen puheenjohtaja Miettinen. Hän vaati, että puoluekokouksen oli päätettävä ottaa käsiinsä hallitusvalta, vaikkapa väkivaltaisin keinoin. Ellei kokous vaatimusta noudattaisi, tulisi järjestyskaarti näyttämään, että se saa kokouksen tottelemaan. Tämä oli sentään liikaa jyrkimmillekin edustajille. Salissa nousi ankara hälinä, ja lähetystölle huudettiin ”alas” ja ”ulos”. Kaartilla ei ole mitään oikeutta tulla tänne neuvojaan antamaan, vielä vähemmän esittämään kokoukselle pakotteitaan.”

    Paitsi Miettistä ja hänen tovereitaan oli kokoukseen saapunut muitakin vaikuttamaan kannanottoihin. Saapuvilla oli mm. Aleksandra Kollontai, joka näihin aikoihin muutenkin ahkerasti liikuskeli maassamme puheita pitämässä.”

    Lainaus on Väinö Tannerin kirjasta ”Kuinka se oikein tapahtui”, julkaistu 1957.
    Kokouksessa Tannerin huomio kiinnittyi lyhyenläntään tummaan vierasmaalaiseen, joka käytävillä seurusteli vain jyrkemmän suunnan miesten kanssa. Tanner kuuli, että mies on Venäjän kansankomissaarien neuvoston vähemmistökansallisuuksien komissaari Dzugasvili, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Stalin.

    Stalin esitti kokouksessa pitämässään puheessa
    tervehdyksen ”Venäjän työväen vallankumouksen nimissä, joka juuria myöten horjuttaa kapitalistisen järjestelmän perustuksia.” – –
    Mutta puhuja ei tyytynyt puhumaan vain Suomen itsemääräämisoikeudesta. Sen ohella hän rohkaisi Suomen vallankumouksellisia työläisiä ottamaan täälläkin vallan käsiinsä. Tämä osa hänen puheestaan oli sananmukaisesti seuraavan sisältöinen:
    ”Toverit! meille on tullut tietoja, että teidän maassanne on samanlainen valtakriisi kuin oli Venäjällikin lokakuun vallankumouksen aattona. Meille on tullut tietoja, että teitä myös pelotellaan nälällä, sabotaashilla jne. Sallikaa Venäjän vallankumousliikeessä käytännössä saadun kokemuksen perusteella lausua teille, että nämä vaarat, voidaan voittaa, jos toimitaan päättävästi ja horjumatta. Sodan ja rappion, lännessä syttymässä olevan vallankumousliikkeen ja Venäjän työläisvallankumouksen kasvavien voittojen ilmapiirissä ei ole sellaisia vaaroja ja vaikeuksia, jotka voisivat kestää teidän rynnäkkönne.
    Tällaisessa ilmapiirissä voi kestää ja voittaa ainoastaan yksi valta, sosialistinen valta. Tällaisessa ilmapiirissä kelpaa vain yksi taktiikka, Dantonin taktiikka: rohkeutta, rohkeutta ja vielä kerran rohkeutta!
    Ja jos te tarvitsette meidän apuamme, me annamme sitä teille, veljellisesti ojentaen teille käden. Tästä voitte olla varma!”
    Kyseinen kokous venyi kaksipäiväiseksi ja päättyi 27.11. 1917 myöhään illalla.
    Lähde: Väinö Tannerin kirja ”Kuinka se oikein tapahtui”, sivut 156-161.

    1. Kuinka witun moneen kertaan tämä sama Stakinin puhe on pitettävä täällä näkyville! Ja sama valehtelunlörinä TÄYSIN JULKISESTA ASIAKIRJASTA JAT JA JATKUU JA JATKUU…

      STALIN KEHOTTI SUOMEA VÄLITTÖMÄSTI JÄTTÄMÄÄN ITSENÄISYYSJULSTUKSEN, JOLLE ON HETI LUVASSA KANSAKOMISSAARRIEN NEUVOSTON ALLEKIRJOITUS KUIN MANULLE ILLALLINEN!

      http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261638-iltalehden-stalin-ja-suomi-historialehti-kirjoittelee-hopoja

      1. Juu, Neuvostoliitto oikein kehoitti suomalaisia monta vitun kertaa.. Juu, näinhän se on. Huvikseen tapeltiin talvisodassa ja jatkosodassa monta vitun kertaa, pakkohan se on uskoa kun monta vitun kertaa Koivula näin tilittää.

  14. Varsin monen kommentoijan saattaisi olla hyödyllistä lukea seuraava linkki;
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Punakaarti
    Eivät asiat nyt niin yksinkertaisia ole kuin on annettu ymmärtää.
    Terminologiakin, vaikkakin saman suuntainen nimeltään; molemmin puolin, silläkin on merkitystä.

    Kansakuntamme itsenäisyyden ajat olivat melkoisen kriittisiä liki 20 vuotta.

    1. Esimerkkiä punaisista kaarteista…

      ”Keskusneuvoston tarkoituksena oli, että lakon aikana valtaa käyttäisivät paikalliset lakkokomiteat, mutta useilla paikkakunnilla se siirtyikin omavaltaisesti toimineille työväen järjestyskaarteille. Ne tekivät muun muassa kotitarkastuksia, joissa varakkaiden porvarien asunnoista etsivät takavarikoitavia elintarvikkeita sekä aseita. ”

      Eli rosvoja heti alusta lähtien.

    2. Eivät ne olleet yksinkertaisia, mutta linkkisikin mukaan punakaartit aloittivat aseellisen kapinan laillista hallitusta vastaan eikä syynä ollut torpparien asia, vaan punavalta Suomessa.
      Samoin punakaartit aloittivat rosvoamisen ja murhaamisen.

  15. Historiankirjoitus on aina faktaa ja tulkintaa, ja minkä kaukaisimmista ajoista puhutaan, sitä vähemmän faktoja ja enemmän tulkintaa.
    Ehkä Kremlin arkistoissa on Suomen sisällissotaa koskevaa faktatietoa, joita ei vielä tunneta.

  16. Toisen polven venäläiset mamut eli Rahjan veljekset vaikuttivat ehkä ratkaisevasti kapinan syttymiseen. Toisen polven mamuilla on suuri radikalisoitumisen todennäköisyys. Veljeksillä oli luultavasti vaikutusvaltaa myös Leniniin päin.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Rahja

    ”Neuvosto-Venäjällä Rahja oli alusta asti mukana siellä perustetun SKP:n toiminnassa. Kielitaitonsa ja hyvin suhteidensa ansiosta Rahjan veljesten asema puolueessa oli erittäin vahva. Heitä syytettiin kuitenkin taloudellisista väärinkäytöksistä. Rahjat puolestaan arvostelivat SKP:n johtohahmoja, kuten Otto Wille Kuusista ja Kullervo Mannerta. He olivat poliittisen toiminnan kannalla, kun taas veljekset uskoivat sotilaalliseen toimintaan. Eino Rahjan mielestä puolue oli vain lauma virkamiehiä, kun se olisi pitänyt olla vallankumouksellinen organisaatio. Hänen näkemyksensä mukaan SKP ei onnistuisi Suomessa tekemään vallankumousta, vaan sen käynnistäjäksi tarvittaisiin Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota, jonka jälkeen maa vallankumouksen myötä liittyisi Neuvostoliittoon. SKP:sä erityisesti Rahjan ja Kuusisen välit olivat kireät. Kun Jukka Rahja ammuttiin niin sanotuissa Kuusisen klubin murhissa elokuussa 1920, hän epäili veriteon takana olleen juuri Kuusisen. Tämä puolestaan yritti päästä eroon Rahjasta vuotta myöhemmin pidetyssä SKP:n neljännessä puoluekokouksessa. Kuusinen uhkasi lähteä puolueesta, ellei Rahjaa eroteta keskuskomiteasta, mutta lopulta molemmat jatkoivat SKP:ssä Mannerin puolustettua Rahjaa. Miesten väliset erimielisyydet jatkuivat kuitenkin edelleen ja vuonna 1923 tapahtuneen Leninin kuoleman jälkeen kumpikin taisteli NKP:n johtoon nousseen Stalinin suosiosta.[4]”

  17. Tieteesi on pielessä:

    https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/10/suomen-ja-nl-n-tartton-rauhaa-ei-tehty-mistaan-vapaussodasta-vaan-suomen-tynkaeduskunta-oli-julistanut-venajalle-sodan-15-5-1918

    Suomen ja NL:n Tartton rauhaa ei tehty mistään ”vapaussodasta”, vaan Suomen tynkäeduskunta oli julistanut Venäjälle sodan 15.5.1918

    Viimeinen punainen taisteluosasto oli antautunut 14.5.1918 eli yhtä päivää aikaisemmin.

    Suomi esittu myöemmin aluevaatimuksiakin: Itä-Karjalaa ja Kuollan niemimaata.

    Suomi oli tuolloin vielä varma, että keskusvallat voittavat Euroopassa ja että Suomi saisi idästä alueita ”palkinnoksi” jostakin. Suomalaiset sitten yrittivät arvuutella, mitä Saksa haluaisi…

    Suomen äärioikeisto pyrki tekemään Suomesta 1917 Venäjän maakunnan Kerenskin vallan alla ”hajotuttamalla” NAAPURIVALTION SOTILASDIKTAATTORILLA oman ylimmän vallan haltijan Eduskunnan. Hyvä kun Kerenski sentään tiesi, mitä sellainen ”vaalit” on, kun hän oli itsekin ollut ehdokkaana Tsaarin neuvoa antavan Duuman vaaleissa 1912 omassa ja Leninin kotikaupungissaan Simbirskissä (Uljanovsk), ja tullut valituksikin perustamansa ”Sosialistipuolueen” ehdokkaana hänen äänestäjiensä suuren osan epäilemättä luullessa äänestävänsä Leninin puoluetta…

    1. Juu, Suomi oli yksin syyllinen hyökätessään huvin ja urheilun takia Venäjälle, Mainilan laukaukset oli myös suomalaisten provosointia, jatkosodassa provosoitiin Tali-Ihantala taistelussa, kun ei annettu ryssän tulla ”suojelemaan” meitä, kyllä ollaan väkivaltainen kansakunta kun näin itänaapuria kohtaan toimitaan. Rauhan eleenä voitaisiin luovuttaa Risto Koivula Venäjälle, lähdetkö, minä maksan menolipun.

      1. Suomi yritti hikisesti mukaan Saksan hyökkäykseen Venäjällä – jollekin ”jaolle” ihan kuten Toisessakin maailmansodassa.

    2. Seli seli Koivula.
      ”Viimeinen punainen taisteluosasto oli antautunut 14.5.1918 eli yhtä päivää aikaisemmin.”

      Venäläiset eivät olleet punainen taisteluosasto vaan neukkulan sotavoimia, joten turhaa selittelyä.

      1. Koivulan pitäisi käydä Venäjän ”survival kurssi” Siperian leireillä. Oppisi jotain elämästä. Kaiken huipuksi kun elää kommunistien mielikuvitusmaailmassa ja Venäjällä ei juuri kommunisteja ole niin en voi kuin ihmetellä mikä tämän henkilön agenda on…?

  18. Koivulan kommenttiin ja varsinkaan sen linkitettyyn osaan ei oikein jaksa syventyä sekavan esittämistavan takia. Luettavuutta vähentää ja suorastaan tympäisee sekin kun Koivula tehosteeksi vannoo – ei kaikkivaltiaan, eikä edes kunnian ja omantunnon, vaan naisen sukupuolielimen – kautta.

    Mutta yksi mielenkiintoinen ja minulle uusi yksityiskohta rönsyilevässä mutta sittenkin noteeraamisen arvoisessa tekstissä on. Se että Suomen tynkäeduskunta julisti Venäjälle sodan 15.5.1918. Tähän olisi mukava saada selvennystä ja vahvistusta ja lisätietoa esim. julistuksen sanamuodoista ja lainvoimaisuudesta yms.

    Markon hupaisan mitätöiväksi tarkoittamasta kommentoinnista em. tekstin johdosta voi todeta kuten Englannin kuningatar Viktoria nähtyään jonkin sisällöltään arveluttavan teatteriesityksen : ”We are not amused”.

    1. Ei kommenttini tarkoitus ole mitätöidä mitään. En vainymmärrä mitä juhlaa on jatkuvasti puhua positiiviesti vieraasta maasta ja haukkua omaa maata. Aina täältä voi muuttaa muualle.

      1. ”Oma maa” ei pyhitä epätotuuksia. Pyrkimys totuuteen on suurempi arvo. Kiihkoikansallisen imperialismin kauden peribrittiläisellä sanonnalla ”right or wrong, my country” ei ole yleispätevyyttä minään aikana, ei kansainyhteisössä eikä muualla, ei Suomessakaan.

    2. Täältä se löytyy virallisesta tieteellisestä lähteestä:

      http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Finland

      ” … From 1918 to 1945. The suppression of the revolution in Finland was followed by the establishment of a regime of White terror.On May 15,1918, Parliament voted to break relations with Soviet Russia.In August the Finnish government declared that peaceful relations between the two countries would be established only after Karelia and the Kola Peninsula had been incorporated into Finland. Moreover, Parliament passed several laws to aid the formation of a political alliance with Germany; it voted on Aug. 1, 1918, to make Finland a monarchy and on October 9 to elect the German prince Friedrich Karl of Hessen as king of Finland. The German revolution of 1918 and Germany’s defeat in World War I saved Finland from becoming a vassal of Germany. Finland was proclaimed a republic on July 17, 1919, and K. Ståhlberg was elected president of the bourgeois republic.

      … ”

      Samoin se löytyy Helsingin yliopiston viimeaikaisesta väitöskirjasta:

      http://vapaussota.com/wp-content/uploads/2014/02/Hanski.pdf

      ” 8 TAULUKKO 2:

      OLIKO VALLANKUMOUSTA/VALLANKAAPPAUSTA/KAPINAA,SISÄLLISSOTAA TAI SOTAA ENTISTÄ ISÄNTÄMAATAA/ ENTISIÄ ISÄNTÄMAI-TA VASTAAN?

      Suomi

      Oliko sota entistä isäntämaata/ entisiä isäntämaita vastaan?

      Kyllä: Eduskunnan kokoonnuttua toukokuussa 1918 julistettiin sotatila Suomen jaVenäjän kesken, mutta valtio ei käynyt taisteluja Venäjää vastaan. Sen sijaan vapaaehtoisia joukkoja oli taistelemassa Karjalassa. Tarton rau-ha 14.10.1920.

Kommentoi