Suomi on onnellinen maa

Tuosta on tullut eräiden piirien vaali hokema sitä vaan ei kukaan tajua mitä tuo tarkoittaa ja sisällään pitää .

No voihan toki maa olla onnellinen tuskinpa se siitä mitään edes tajuaa vaikka kertois ranta Ruotsinkielellä .

Kannattas kysyä onnellisuutta kansalta asia olisi aivan jotain muuta kun nyt tuo maan onnellisuus .

On nimittäin hiukan onttoa väittämää tuo maan onnellisuus kun kansasta ei sitä ole kun n puolet sekin aika lailla alle nykypäivänä .

Elikkä miettiä sopii niiden jotka sanoo maata onnelliseksi samalla kun ei puhuta kansan onnesta sanaakaan . seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

11 vastausta artikkeliin “Suomi on onnellinen maa”

  1. Tuohon edelliseen kommentiini viitaten, jouduin kerran naapurikateuden kohteeksi kun näytin kaiketi liian onnelliselta. Näin tässä kateellisten maassa.

  2. Noinkin voi asiaa katsella en vaan sitä niinkään pidä suurena asiana jos maa on onnellinen mutta kansa sitä ei ole terv tepivaari

  3. Suomea on tosiaan suitsutettu viime vuosina hyväksi maaksi. Milloin Suomen koululaiset ovat loistaneet pisatutkimuksissa, milloin taas Suomessa asuvat maailman onnellisimmat ihmiset.
    En tiedä, mutta epäilen kun ruvetaan liikaa kehumaan. On käynyt mielessä, että jospa höystävät, koska olemme EU:n mallioppilaita (kärkipäässä), jotta jatkaisimme samalla tiellä.
    No, nykyiset pisatutkimuksethan eivät mairittele meitä, eikä muutenkaan kait saisi olla liian kyyninen. Mutta mutta, jos me suomalaiset olemme niin onnellisia, miksi täällä syödään niin paljon masennuslääkkeitä?
    Meillä suomalaisilla on myös kyseenalainen maine itsemurhien määrässä.
    Japanilaiset ovat sanoneet: emme ymmärrä teitä suomalaisia.Kun otatte viinaa ja rupeatte juhlatuulelle, laulatte surullisia lauluja.Ehkä me olemme pohjimmiltamme melankolisia.En tiedä ja yleistäminen on synti.
    Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Suomalaiset ovat erikoisia muutenkin kuin kielensä puolesta. Olemme baskien kanssa täysin oma rotu, yksi maailman vanhimmista roduista/sivilisaatioista! Kalevalakin sen todistaa.
    ———————————————–
    Eräs yhdysvaltalainen sanoi taannoin. Te suomalaiset erotutte muista kansoista paitsi omituisen kielenne vuoksi, myös sen vuoksi että olette lähes brutraalin realistisia itsenne suhteen.
    Ehkä kaukaa näkee asiat selvemmin.

  4. Minä en ole onnellinen. Jatkuva vitutus päällä, kun seuraa puolueiden puheenjohtajien helppoheikkimäisiä lupauksia seuraavalle vaalikaudelle. Ei ole kuin tovi, kun kokkarit ja kepulit oli vallan kahvasa ja olisivat silloin alkaneet täyttää nyt annettuja lupauksia. Tämä epärehellisyys ja kansan aliarvioiminen panee vihaksi.

  5. Jos maa on onnellinen missä se liittyy ihmisten onnellisuuteen ei sitten mitenkään kansa voi olla hyvinkin onneton kuten nyt Suomessa on asiat mutta maa on onnellinen ei ihmiset terv tepivaari

  6. Nii kai se riippuu siitä mistä se roikkuu??
    Jonkun mielestä lasi on puolityhjä, toisen mielestä puolitäynnä, kolmas sanoo että se on puolillaan. Kaikilla eri näkövinkkeli.
    Jos mä katson vain jotain kapealla näkökulmalla, se näyttää semmoselta ku sillä hetkellä tuntuu.
    Jos mä laajennan ja katselen ympärille ja tutkin näkemääni, se johtaa usein siihen että mulla on asiat kohtalaisen hyvin.
    Eli jos jokin on päin persettä se ei tarkoita että kaikki on päin jotain.

  7. Tuota onnellisuutta ei voi silti ilmaista että maa olis onnellinen joku vois kertoa millä tavalla maasen ilmaisee .
    Kansan onnellisutta voi mitata, ei maan katsoo mistä kohtaa hyvänsä terv tepivaari

  8. Mitä onni/onnellisuus on? Hemingway on sanonut. Sehän oh helppoa. Hyvä terveys ja lyhyt muisti.
    Tsehovilla on hieno novelli nimeltä Onni. Tapahtumapaikka on venäläinen aro ja siellä kaksi lammaspaimenta: vapisevakasvoinen vanhus ja tämän pojanpoika, vielä viiksetön nuorukaineh. On myös keski-ikäinen mies, joku herrasväen ratsuttaja, joka poikkeaa lammaspaimenien nuotiolle pyytämään tulta piippuunsa. Suulas vanhus rupeaa puhumaan maahan kätketyistä aarteista. Näkee että keski-ikäinen mieskin on miettinyt niitä. ”Pitäisi olla talismani”, vanhus sanoo. Aamulla, kun yön lumopiiri on poissa, lampaat nousevat jaloilleen ja rupeavat kaluamaan karua aroheinää. Paimenet konkoavat jaloilleen hekin ja nojaavat sauvoihinsa. Nuori paimen on mettinyt asioita ja kysyy iso-isältään: ”Mitä ukki tekisisit jos löytäisit aarteen?” Vanhus hämmästyy. ”Hm. minä kyllä näyttäisin mistä tuulee.” Vanhus huomaa pohtivansa ensi kertaa elämässään, mitän hän oikeasti tekisi jos löytäisi aarteen.

Kommentoi